Pieni ihminen tänään taas yhden kuukauden vanhempi :')
Ensi viikolla on pitkästä aikaa lääkärineuvola ja saadaan mittoja. Onnilla on tätä nykyä kiire jokapaikkaan. Jokainen nurkka asunnosta pitää tutkia ja pieninkin roska tms. päätyy ihan varmasti suuhun saakka. Eli ryömimällä edetään, uutena lempparijuttuna on tullut kuvassakin näkyvä olohuoneen pöydän läpi ryömiminen. Eilen illalla Onni hoksas tämän kivan leikin ja nyt menään koko ajan läpi edestakas.
Pinsettiote harjaantuu myös paremmaksi päivä päivältä, pikkuhiljaa tavut alkavat muodostua sanoiksi (äti) on tullut viime päivinä pari kertaa ja mun mielestä Onni kyllä tarkoittaa äitiä.. vai liekö mielikuvitusta..
Kovasti harjoitellaan istumaan nousemista ja muutaman kerran on oltu lähes polviseisonnassa rattaiden metallikoria vasten. Tuntuu myöskin, että naurua tulee päivä päivä päivältä enemmän.
Onni rakastaa kuunnella, katsella ja kosketella kirjoja. Monta kertaa päivässä kaivetaan siis kirjalaatikko esiin ja katsellaan yhdessä. Omat lelut ei niinkään enää kiinnosta, vaan kaikki muu, mitä sattuu käsiinsä milloinkin saamaan. Isi on ihmisistä ykkönen! Vierastaa ei Onni oikein osaa, hymyjä jaellaan niin tutuille kuin tuntemattomillekin.
Vaatekoko on 68-74. Lähinnä 74, mutta kyllä 68 housut vielä menee. Vaipoissa ollaan siirrytty käyttämään up&go:ta eli housuvaippoja, vaipan pukeminen on nykyään melkoista rakettitiedettä! Onni matkustaa ulkona rattaissa, eikä malttaisi millään nukahtaa, kun olisi niin paljon kaikkea mielenkiintoista katseltavaa. Yleensä selkänoja täytyy laskea alas ja kuomuverho eteen että uni tulee silmään.
Onnin herkkua on kaurapuuro, rosvopaisti(eli lampaanliha), omena-banaani-appelsiini sose, ruisleipä ja vesi. Tuttia Onni syö aina unille mennessä, autolla matkustettaessa ja aina silloin kun itku tulee. Yksi lempipuuhista onkin tutin metsästys, eli tutti kauas näköetäisyydelle ja Onni hakee sen ja laittaa suuhunsa :D Tänään tuli itselle tosi hyvä mieli, nimittäin tätä meidän nykyistä vuokrakämppää kävi katsomassa vanhempi eläkkeellä oleva pariskunta. Nainen sanoi, että kyllä tuosta lapsesta huomaa, että sitä on rakastettu! Hyvä kun en itkuun pillahtanut. Välillä itsellä nimittäin on morkkis, kun ei ehdi varjelemaan kaikilta kolhuilta ja toisinaan on itse niiin väsynyt, että ei jaksa järjestää sen kummempia virikkeitä lapselle. Tosin taitaa tuon liikkumisen myötä olla virikkeitä ihan omastakin takaa kun saa tutkia maailmaa.
Ps. Mulle tuli postissa muutama Detrian tuote, joita pääsen lähiaikoina iholleni testailemaan. Silloin luvassa videopostausta! Kaikki tämä hyvän asian puolesta. Käykääs tutustumassa facebookissa: Rakas äiti - Varoja lastensairaalalle 2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti