tiistai 2. helmikuuta 2016

Yksi tavallinen lauantai päivä

Meidän vauva on täyttänyt vuoden. On aika palata töihin ja lapset aloittavat pian päiväkotielämän. Onni on kasvanut ja oppinut paljon uutta, erityisesti sanavarasto on kehittynyt hurjaa vauhtia. Elämä ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista ja muutaman kuukauden aikana on tullut käytyä läpi monenlaisia tunteita ja viimeinen puoli vuotta on ollut henkisen kasvunpaikka. Tästä on kuitenkin suunta ainoastaan ylöspäin, päivä kerrallaan. Tulevat kuukaudet näyttää, mihin suuntaan elämä meidät vie. Mutta yhdestä asiata olen suuresti kiitollinen, lapset ovat terveitä ja heillä on kaikki hyvin.

Blogitaukoon on johtanut monet henkilökohtaiset syyt, näitä syitä ainakaan vielä sen enempää avaamatta. Tässä ollaan nyt ja tästä jatketaan. 

Lauantai päivänä kamera kulki mukana hieman totuttua enemmän ja päivän mittaan tuli otettua kuvia, ihan tästä meidän tavallisesta arjesta. Kun maaliskuun alusta on tarkoitus palata töihin, ovat päivät lasten kanssa kotona nyt kultaakin kalliimpia. 

Lauantaina meillä heräiltiin hitaasti lastenohjelmia katsellen ja aamupalasta nautiskellen. Onni ja Oiva heräilevät yleensä samaan aikaan kellon näyttäessä kahdeksaa. Saan nykyään laittaa aamupalat ja kahvit tulemaan ihan rauhassa, kun Oivakin on jo sen verran kiinnostunut aamun lastenohjelmista. 



Oiva tykkää edelleen kaurapuurosta ja syö sitä enemmän kuin mielellään aamuin illoin. Onni taas syö vaihtelevasti weetabixia, puuroa, leipää, muroja tai hedelmiä ja jogurttia. Itsellä on jäänyt vähän huono tapa juoda vain kahvia ja syödä vasta lounasaikaan ensimmäisen kerran. Täytyy ennen töihin palaamista harjoitella aamupalan syömistä.

Aamupalan jälkeen vuorossa on aamupesut ja vaatteiden pukeminen. Tää on ehdottomasti molempien lasten kanssa ehdoton nou nou juttu. Jos Onni ja Oiva saisivat itse päättää, meillä oltaisiin ilkosillaan päivät pitkät. Mä en ymmärrä, miten niitä ei palele! 

Viime lauantaina lämpömittari näytti nollaa ja päästiin heti aamupäivästä ulkoilemaan. Mennyt viikko oli muutoin ulkoilujen osalta vähän huono, sillä pojat olivat alkuviikosta kipeänä ja vietettiin useampi sisäpäivä. 






Pulkkailu on näin talvella poikien suosikki juttuja. Takapihalla leikitään lumileikkejä, Oiva ei vaan kovin pitkään viihdy muualla kuin sylissä, kun ei tahdo pysyä ulkona vielä pystyssä ja hermo menee ymmärrettävästi joka kerta kun pyllähtää nurin. 



Lounasaika! Viikonlopun kunniaksi se tuli valmiina paketissa kiinalaisesta. Lapset tosin taisivat tykätä enemmän isin tekemästä makkara-makaroni padasta. Paljon ei lounaasta uponnut, ilmeisesti sairastelut olivat verottaneet myös ruokahalua. 



Ulkoilu teki tehtävänsä ja päiväuniaikaan myös Onni nukahti pienille unille. Yleensä Onni ei enää nuku päiväunia, paitsi jos olemme liikenteessä autolla. Tällä kertaa uni maistui niin hyvin, että Oivakin ehti herätä unilta ennen Onnia. 



Päiväunien jälkeen otettiin rennosti, pojat leikkivät keskenään, luettiin kirjoja ja itse ehdin tekemään rästiin jääneitä kotitöitä. Onnilla oli edessä jännittävä iltapäivä, hän nimittäin pääsi ihka ensimmäistä kertaa elokuviin! Iltapäivällä vilkutettiin Oivan kanssa Onnille ja isille heipat, kun he lähtivät huristelemaan kohti elokuvateatteria, jossa pyöri ennakkonäytöksenä Risto Räppääjä ja yöhaukka. 



  
Vähän etukäteen jännitettiin, miten Onni jaksaa elokuvissa istua ja malttaako katsoa koko elokuvan alusta loppuun. Huoli oli turha, pikkumies oli katsonut elokuvan lumoutuneena ja kertoi innoissaan Lennartin putkaan joutumisesta vielä seuraavanakin päivänä.


Lauantai oli Onnille oikea herkuttelupäivä, kun isi oli vienyt vielä Heseen hampurilaiselle leffan jälkeen. Tää pikkuherra oli ihan pähkinöinä onnesta tuon reissun jälkeen! 

Itse ehdin piiiitkästä aikaa illasta leipomaan pullataikinan ja tekemään korvapuusteja pakkaseen vieraiden varalle ja tulihan niitä itselläkin ''muutama'' syötyä. 




Päivä hujahti nopeasti iltaan ja oli aika laittaa lapset unille. Onni ja Oiva nukkuvat nykyään samassa huoneessa ja menevät unille samaan aikaan yleensä 20-20:30 välillä. Iltasadun jälkeen huoneesta kuuluu hetken höpötystä ja Oiva hakee hetken unta ja sitten tulee hiljaista. Jos pojat ovat terveenä, menee yöt yleensä heräämättä aamuun saakka, mutta sairastaessa, hampaita tehdessä tai unia nähdessä kömpivät usein meidän keskeen viimeistään aamuyöllä.



Kotona ollessa päivät menevät pitkälti samalla kaavalla. Aamupäivästä käydään ulkona, iltapäivällä on jotain muuta ohjelmaa kuten kyläilyä, kaupassa käyntiä, muskaria tai uimista. Välillä syödään ja nukutaan. Arki tulee muuttumaan melkoisesti kun tämä mamma lähtee töihin. Nyt vielä nautitaan kiireettömyydestä kun voidaan. 

keskiviikko 12. elokuuta 2015

8 kuukautta


Hurjaa kuinka nämä kuukaudet hujahtaa ihan silmien ohitse. Meidän vauvalle tuli viime lauantaina jo 8 kuukautta ikää mittariin. Oiva on parin viime kuukauden aikana kehittynyt ihan hurjasti ja joka päivä tuntuu keksivän jonkun uuden tempun, mitä sitten innoissaan harjoittelee.


Maanantaina Oiva kävi lääkärineuvolassa. Kaikki oli mallillaan, kasvaa hyvin omalla käyrällä ja painoa tällä hetkellä 7,500grammaa ja pituutta 70,5cm. Oiva käyttää pääsääntöisesti vaatekokoa 74. Lääkäri testasi myös kuulon ja pinsettiotteen ja näiltäkin osin kaikki hyvin. Korviin kurkattiin myös, sillä Oivalle jouduttiin kuukausi sitten laittamaan oikeaan korvaan putki toistuvan tulehduksen vuoksi. Korva oli pitkästä aikaa täysin kuivan ja terveen näköinen.

Oiva syö nykyään neljä ateriaa päivässä (aamupuuro, lounas,päivällinen ja iltapuuro). Puurot maistuu hyvin, mutta liha-kasvissoseille nyrpistetään tätä nykyä vaan nenää ja pää kääntyy toiseen suuntaan. Omin sormin suuhun menee marjoja, kasviksia, talk-muruja ja hedelmiä pieniä määriä. Lisäksi Oiva juo neljä kertaa päivän aikana Tuutin 2 korviketta. Viimeiset tissimaidot Oiva joi noin kuukausi takaperin.



Yöt nukutaan yhden herätyksen taktiikalla, 3-4 välillä Oiva tykkää ottaa maitohörpyt ja jatkaa unia aamuun asti. Yöunet on pituudeltaan n. 12 tuntia ja tämän lisäksi päivällä nukutaan kahdet päiväunet. Muutama viikko takaperin yritin vieroittaa Oivan yömaidosta, totaalisen huonolla menestyksellä :D
Kun herra päätti neljän aikaan haluta maitoa, ei siinä auttanut rauhoittelut, pyllylle taputtelut, veden tarjoaminen, laulaminen tai mikään muukaan (niin kuin Onnille auttoi). Pikku herra huusi niin kauan, että Onni heräsi myös eikä kumpikaan enä sitten viiden jälkeen jatkanut yöuniaan. Jaksoin tätä vajaan viikon ja luovutin. Yritetään paremmalla onnella sitten muutaman kuukauden kuluttua.


Mitäs tämä veijari sitten jo osaakaan? Muutama kuukausi taka perin Oiva lähti ryömimään ja tätä nykyä vauhtia riittää ja kun tämä maailman tutkija pääsee lattialle, ei aikaakaan kun joka nurkka on koluttu wc- kaivoa myöten. Isoveli vielä houkuttelee mitä ihmeellisempiin paikkoihin mukaansa. Oiva ja Onni on todella löytäneet viime viikkoina yhteisen sävelen ja viihdyttävät toinen toistaan.



Ryömiminen siis suujuu vauhdilla. Pikku hiljaa myös kottausasento on löytynyt ja kerran on vähän eteenpäinkin päästy. Konttaus ei kuitenkaan kiinnosta samalla tavalla, kuin ryömiminen. Oiva kuitenkin hoksasi, että konttausasennosta pääsee kätevästi polviseisontaan ja siitä hän on nyt viimeisen viikon aikana opetellut nousemaan ihan jaloille saakka. Tän mamman sydän on totaalisesti syrjällään, kun jalat eivät oikein vielä kanna, mutta ylös on päästävä ja sitten kopsahdus vaan kuuluu, kun ei joka hetki voi olla vartioimassa. Konttauskypäräkin pääsi testiin, tosin huonolla menestyksellä. Eihän se pysynyt päässä kolmea sekuntia pidempään.


Joka paikkaan noustaan nyt siis seisomaan ja tää on ihan hittijuttu Oivalla, eikä mitään muuta harjoitella. Ulkonakin on päästävä heti maahan möyrimään ja etsittävä jokin esine, jota vasten sitten murinan kera noustaan. Onni nauraa kovasti Oivan uusille taidoille ja mikä sen mukavampaa kuin houkutella Oivaa potkuauton luokse ja lähteä karkuun juuri kun toinen on päässyt polviseisontaan autoa vasten.



(en ymmärrä miksi tää käänty näin päin)

Oiva viihtyy pitkiä aikoja itsekseen ja Onnin kanssa lattialla, jokeltelee ja muutamia tavuja on jo kuultavissa. Oiva harrastaa vauva(perhe) uintia sekä kerran viikossa käy muskarissa. Ymmärtää jo myös tv:n päälle, voi sitä riemua kun isoveli katsoo Mimi&Kuku:a, pää ja peppu vaan hytkyy musiikin tahtiin.

Minkä kokoisia ovat muiden vauvat olleet 8 kk iässä? 
Osataako teillä samoja juttuja? 

Loppuun pakko purkaa ärsytystä. Oivasta käytiin kesäkuun alussa otattamassa ne puolivuotiskuvat, mutta edelleenkin odotellaan kuvia! Niiden piti tulla kiireisen kesän vuoksi heinäkuun viimeisellä viikolla, mutta saimme viestin, että joku kone on rikki ja kuvien valmistuminen viivästyy. Ei niistä tähänkään päivään mennessä ole kuulunut. Siellä on myös Oivasta ja Onnista veljeskuva, odottavan aika tuntuu enemmän kuin pitkältä!

maanantai 6. heinäkuuta 2015

2-vuotias

Tasan 2 vuotta sitten 6.7 Onnista tuli osa meidän perhettä, kun hän päätti syntyä maailmaan Eino Leinon -päivänä. Joka päivä saadaan olla kiitollisia tästä pikkupojasta, joka on 2 vuoden aikana kasvanut alle 3 kilon nyytistä pikku pojaksi, ihan omaksi persoonaksi. Huomaatteko tekin jotainn ero kuvien välillä?


Onni kävi viime viikolla 2-vuotis neuvolassa ja painaa nyt 11,4 kiloa ja on 87,7cm pitkä. 
Viimeisestä mittauksesta (joka oli 6kk sitten) on tullut pituutta lisää 8cm! Ei ihme, että kaikki housut ovat tuntuneet jäävän auttamattomasti pieniksi. Sekä pituus, että painokäyrä kasvaa tasaisesti ja neuvolan uudessa ohjelmassa tietokone laski Onnin kasvutiedot yhteen ja tekstiksi saatiin kasvun olevan kaikilta osin normaalia.

Motoriset taidot ovat hyvin kehittyneet ja pikkuhiljaa Onni on alkanut kartuttaa yhä enemmän myös sanavarastoaan. Viime aikoina ollaan kuultu jo kolmen sanan lauseita ja uusia sanoja tuntuu pulpahtelevan päivittäin. Asiayhteyksiä Onni ymmärtää myös tosi hyvin.

Kaksi viikkoa sitten päätettiin aloittaaa pottatreenit ihan urakalla, sillä ajattelin nyt olevan sopiva hetki, koska Onni selvästi oppii uusia asioita ja asiayhteyksiä nopeaan tahtiin. Aloitettiin harjoittelu niin, että aina yöunilta ja päiväunilta herätessä vietiin Onni potalle istumaan ja muutaman kerran jälkeen Onni sai jutun jujusta kiinni ja oppi, mitä varten potalla käydään. Ensimmäisinä päivinä kastui varmaan kymmenet housut, nykyään enää 1-2 päivässä (kun aina ei vaan malta)! Vaippa on käytössä enää öisin, sekä silloin kun lähdemme kaupungille/asioille. Kesällä on hyvä opetella kuivaksi, sillä vaikka vahinko sattuu ulkona, ei mene monet vaatekerrat vaihtoon, eikä ehdi paleltua. Onnilla pottailun harjoittelussa apuna oli myös tarrat. Aina kun pottaan tuli jotain sai valita vihkoon pienen tarran. Nyt tarrat on jo lähes unohdettu ja pottailu sujuu hyvin, kun vain muistaa muistutella. Leikkien lomassa hätä kun saattaa vielä unohtua.



Onni rakastaa liikkumista ja jos hän saisi päättää, päivät pyöräiltäisiin, kiikuttaisiin ja käytäisi leikkipuistojen kiipelytelineissä ja liukumäissä. Leikeistä suosikkeja ovat edelleen ylivertaisesti autoleikit sekä kirjojen selailu ja lukeminen. Uimisesta Onni pitää myös kovasti, harmi kun täällä päin uimahalli on nyt kesällä suljettuna :( Musiikki tuntuu menevän myös kovasti jalan alle ja vaikka millaisia tannsimooveja on tullut nähtyä :D

Onni ei ole koskaan ollut kovasti ruoan perään, mutta nyt esiuhman ja temperamentin myötä on kadonnut viimeinenkin ruokahalu. Jotain kuitenkin ilmeisesti mahaan saakka menee, koska pituuttakin oli noin hurjasti tullut. Ollaan yritetty pitää myös kesällä suht säännöllisestä ateriarytmistä kiinni, että masuun menisi edes jotain. Meillä kyllä kesä on auttamattomasti sellaista aikaa, että tulee grillailtua ja syötyä vähän pitkin päivää ja ns. kunnon kotiruokaa ei tule laitettua päivittäin.


Tänään Onni pääsi avaamaan ensimmäisen synttärilahjansa, kun aamulla olohuoneessa odotti paketti minulta ja Samilta. Paketista paljastui ikioma sähköauto, jota Onni sitten testaili pitkin päivää ja oli ihan pähkinöinä uudesta menopelistään :) 

Logo car sähköauto - lekmer.fi

Onni on nukkunut omassa huoneessa juniorisängyssä jo pidemmän aikaa, mutta vasta viime kuukausina hän on nukkunut läpi yön heräämättä aamuun asti. Kuitenkin silloin tällöin keskellä yötä kuuluu pienet askeleet, jotka kulkevat kohti meidän makuuhuonetta ja Onni kömpii meidän keskeen nukkumaan :) 

Oivasta on tullut päivä päivältä Onnille tärkeämpi ja nyt kun Oiva on oppinut liikkumaan, on veljesten välinen yhteys entistä tiiviimpi. Onni kyselee Oivan perään heti ensimmäisenä aamulla, jos Oiva sattuu vielä nukkumaan. Kun Oiva mönkii lattialla, vie Onni usein Oivalle leluja tutkittavaksi ja nauraa ääneen Oivan leikeille ja ilmeille. Viime viikkojen aikana Onni on myös hokannut, että hän on Oivaa taitavampi ja isompi ja saattaa viedä leluja Oivan nenän edestä tai kiivetä paikkoihin, joihin Oiva ei yllä. Yrittää sitten houkutella Oivaa mukaansa.

Viikonloppuna juhlitaan kaksi vuotiasta sitten ihan virallisesti. Hieman alkaa stressiä pukata, kun tarjottavat on vielä ihan auki (varsinkin ne suolaiset)!!

 Jos jollain on hyviä ehdotuksia niin saa ehdottomasti vinkata!


torstai 18. kesäkuuta 2015

Päivä Angry Birds Activity Parkissa

(Pahoittelen kuvien huonoa laatua ja tärähtäneisyyttä,yritin kuvatessa pysyä vilkkaan taaperon perässä eikä kuvausväline ollut mikään ykkösluokkainen)!

Lauantaina pakkasin poiken hoitolaukun ja pojat auton kyytiin ja suunnattiin keula kohti Vuokattia ja Angry Birds aktiviteettipuistoa. Viime lauantaina puistoon oli ilmainen sisäänpääsy koko päivän ja koska emme vielä aiemmin olleet käyneet puistossa, niin otettiin tietysti tästä mahdollisuudesta kaikki ilo irti. En ole raskinut aiemmin lähteä Onnin kanssa puistoilemaan, sillä en ole ollut varma onko 2- vuotiaalle taaperolle vielä mitään kyseisessä puistossa vai onko se suunnattu kenties isommille lapsille. Nyt tiedän, että tekemistä riittää taatusti perheen pienimmillekin, isompia unohtamatta!

Me tietysti keskityttiin kaikkeen, mikä Onnia kiinnosti ja mitä hän osasi tehdä, mutta aktiviteettia näytti olevan ihan kaiken ikäisille vauvasta vaariin. Aktiviteeteista löytyy tarkempaa tietoa TÄÄLTÄ!

Yllätyin siitä, kuinka suuri puisto oli ja kuinka paljon erilaisia aktiviteetteja tilaan oltiin saatu mahdutettua. Lapset (pienemmätkin) oli huomioitu hyvin ja puiston sisäänkäynnin vierestä löytyi kymmeniä lainarattaita puistopäivän ajaksi.


Rattaiden lisäksi toinen ehdottomasti mainitsemisen arvoinen asia oli palvelualttius puistoalueella sijatsevassa Robson ravintolassa. Seisovasta pöydästä löytyi perunamuusia, uunilenkkiä, salaattia, leipää ja ruokajuomat. Menimme ravintolaan lämmittämään Oivalle ruokaa ja samalla ajattelin, että Onni voisi syödä lounaan Robsonissa. Meillä siskon kanssa ei ollut tuolloin vielä yhtään nälkä, joten siskoni meni maksamaan Onnin ruoan. Iloinen yllätys oli, kun Onnin ruokailusta ei peritty maksua lainkaan, koska hän ei ole vielä täyttänyt 2 vuotta! (Muutoin 1€/ikävuosi). Onni sai siis syödä ilmaiseksi, vaikka kukaan aikuisista ei ruokaillut. Oivankin masu saatiin samalla täyteen, sillä ravintolasta löytyi mikro lastenruokien lämmitykseen.

Itse puistossa vietettiin kolme tuntia. Onni juoksi hikipäässä aktiviteetista toiseen ja sai purettua hyvin energiansa päivän aikana. Laski liukumäkeä, ajoi polkuautolla, ryömi tunneleissa, leikki kuutioilla ja donitseilla, ui ''palikkameressä'' ja paljon muuta.
Etukäteen mietin, kuinka Oiva mahtaisi viihtyä päivän rattaissa istuen, huoli oli turha. Puistossa oli pehmeitä lattia-alueita, joissa Oivakin pääsi verryttelemään ja tarkkailemaan lasten touhuamista.












Puistossa oli myös paljon nuoria, jotka näyttivät viihtyvän hyvin, sillä angrybirds areenan lisäksi aktiviteettipuistosta löytyy mm. freestyle halli, game arena sekä golf arena. Huomasin myös golf arenan vieressä myös huoneen, jossa oli mahdollista rentoutua päivän lehtien, tv:n ja internetin maailmassa jos puistoilu alkaisi kyllästyttää (isompien lasten puistollessa voi vanhemmat ottaa rennosti). Lisäksi puistoalueelta löytyi myös kuntosali! Jokaiselle taatusti jotakin.








Oiva ei malttanut nukkua koko reissun aikana kun ihmeteltävää riitti niin paljon. Pää kääntyi puolelta toiselle ja muiden menoa ihmeteltiin tarkkaavaisesti. Vuoden päästä Oivakin juoksee muiden mukana.















Meidän puistoilupäivä oli kerrassaan onnistunut ja mennään taatusti toistekin sadepäivän sattuessa. Oivakin saa lähteä mukaan, kun viihtyi noin hyvin. Päivän jälkeen taaperolle maistui uni enemmän kuin hyvin ja ''äkäisistä linnuista'' puhutaan vielä tänäänkin. Tämä päivä säilyy muistoissa pitkään!