Onni aloittaa hoidon elokuun alussa, ollessaan vain hieman reilun vuoden vanha. Töiden aloitus sinänsä olisi ihan mukavaa, jos se ei tarkoittaisi sitä, että tuo pieni ihmisen alku on vietävä hoitoon. Ettei yhtälö kävisi liian helpoksi, lisätään siihen vielä vuoropäivähoito. Eli Onni menee vuororyhmään, jossa ei ole ainoastaan 0-3 vuotiaat vaan myös isompia lapsia. Vuororyhmässä ei myöskään ole yhtä selkeä päivärytmi, kuin ryhmissä jotka toimivat ainoastaan aamu- ja päiväsaikaan. Jokainen lapsi tulee eri aikaan, päivä suunnitellaan ja eletään sen mukaan. Jääkö minun pieni lapseni isompien jalkoihin? Onko hoitajilla aikaa vuororyhmässä huomioida myös ihan pienten tarpeet? Virikkeitähän tuon ikäinen ei erityisemmin tarvitse, maailmassa itsessään riittää ihmeteltävää. Syliä, hoivaa ja hellyyttä sitäkin enemmän <3 Miten käy päiväkodissa niiden?
Kauhulla olen kuunnellut (ja lukenut) juttuja mm. lasten psykiatrien käsityksistä siitä, miten vahingollista eroahdistus pienelle lapselle onkaan. Eihän vuosikas voi käsittää, että kun hänet jätetään päiväkotiin niin sieltä myös varmasti haetaan pois. Ei äiti ja isi hylkää. Mistäs pieni lapsi sitä voisi tietää; se mitä ei ole näkyvissä ei ole olemassa. Keskustelupalstat ovat täynnä mielipiteitä päivähoidosta alle 3-vuotiaan kohdalla. Puolesta ja vastaan. Suurimmaksi osaksi vastaan.
Silloin, kun vielä odotin Onnia ajattelin, että olen kotona siihen saakka kun Onni on vähintään 2 -vuotias. Sitten tuli päivä kun Onni syntyi, tipahdin äitiyspäivärahalle ja hetken päästä vanhempainpäivärahalle. Nämä rahat eivät suurensuuria saldoja tee pankkitilille, mutta niillä pärjää. Miehen käydessä töissä, pärjää ihan kohtuullisesti. Sami onkin tehnyt minun äitiysloman aikana paljon töitä, paljon myös ylitöitä. Kun sanon paljon se on oikeasti PALJON. Ensi kuussa tulot tippuu, kun vanhempainvapaa loppuu ja pankkitiliä kaunistaa kotihoidontuki. Sillä mennään muutama kuukausi eteenpäin, elokuulle saakka. En pysty laittamaan Onnia vielä ensi kuussa hoitoon. Hän on niin pieni, ettei osaa edes vielä kävellä ja haluan, että hän saa olla vielä kotona. Edes muutaman kuukauden pidempään. Elokuuhun saakka on talous tiukilla. Sen pidempään ei ole varaa olla kotona, vaikka laskisi miten päin niin viivan alle jää miinusmerkki. Ainoastaan vain jos Sami tekisi töitä 16 tuntia päivässä (tuplavuoro) voisin jäädä kotiin. Palvelisiko sekään kuitenkaan tarkoitustaan? Ei kukaan jaksa sellaista loputtomiin, isi ei olisi koskaan läsnä Onnin tai minun elämässä ja palaisi loppuun levon puutteessa.
Löytyyhän siitä valoisakin puoli, että teemme molemmat vuorotyötä. Mies tekee joka toinen viikko aamua ja joka toinen iltaa. Uskoisin, että voin itse toivoa työvuorojani niin, että meidän työvuorot menevät ristiin (toinen aamussa, kun toinen illassa). Tämän ansiosta Onnin ei tarvitsisi alussa olla hoidossa, kuin puolesta päivästä puoli neljään, sekä kerran pari kuukaudessa yön yli. Samilla on lisäksi aina viikonloput vapaata, minulla taas arkivapaita, kun teen viikonloppuja. Hoitopäiviä ei tämän takia tule viikossa yleensä onneksi edes viittä.
Siitäkin huolimatta, että hoitopäivät eivät veny pitkiksi, painaa mieltäni hirvittävä syyllisyys. En puhu asiasta mielellään. Lähinnä siitä syystä, että aina kauhistellaan ja kysellään, onko ihan pakko. Kun peräänkuulutetaan sitä tosiasiaa, että näin pienen paras paikka olisi kotona. Kyllä minä tiedän. Sydän särkyy joka kerta kun ajattelen asiaa, sillä aina haluan lapseni parasta. Haluaa antaa rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa loputtomiin. Rutistaa itseäni vasten, suukotella ja olla läsnä.
Koko päiväkoti ajatus on musertava. Takaraivossa sykkii ajatuksia:
'' Olen huonompi äiti, kuin ne jotka pystyvät olemaan lapsen kanssa kotona''.
'' Kärsiiköhän lapseni psyykkinen kehitys päivähoidon aloittamisesta ja eroahdistuksesta'' ?
'' Voiko hän olla yhtä onnellinen kuin lapset, jotka saavat olla kotona pidempään'' ?
'' Miksi en voi olla parempi äiti'' ?
Hoitovapaan voi onneksi pitää kahdessa eri jaksossa, kolmen vuoden sisällä lapsen syntymästä. Toivon, että työhön paluuni myötä saisin hieman säästettyä rahaa ja voisin jäädä vielä joku päivä Onnin kanssa kotiin esimerkiksi vielä puoleksi vuodeksi. Tämä ajatus kantaa minua eteenpäin, eikä asia tunnu niin lopulliselta.
Tiedäthän, olet meille rakkain maailmassa!
Voi, tuo hoitoon laittaminen on niin raskas asia. :/ Meillä poika meni 1v1kk iässä juurikin vuoropäivä hoitoon, kun yritin aloittaa taas työt, Kestin sitä itkua ja huutoa tasan 3 viikkoa ja päätin, että piruvie me pärjätään vielä kotona. :) Mies teki toki vähän enemmän silloin töitä, mutta maks 10h päivää ja hyvin pärjättiin, rahaa jäi jopa säästöönkin! Itse en tuosta kyseisestä tarhasta tykännyt missä poika oli. Yksi kerta oli mulle liikaa ja silloin päätin, ettei tänne enää palata. Menin hakemaan poikaa tarhasta ja he ovat ulkona, kuitenkin hoitaja sanoo, että L on vielä sisällä ja menen sinne niin talo pimeänä ja takaisin ulos mennessä kuuluu kamala huuto ja L sekä yksi vuoden ikäinen tyttö olivat ulkopöydän alla jumissa ja hoitajat ringissä juorusivat pihalla. Tätä tapahtui joka päivä, kun pojan ulkoa hain niin hoitajat vain seisoivat ja nämä pikkusen yli vuosikkaat siellä olivat milloin missäkin. Tästä käytiin paljon keskusteluja tarhan johtajan kanssa, kn ilmoitin ettei enää tulla sinne ja hän onneksi aikoi pitää keskusteluja työntekijöiden kanssa. Toivottavasti heillä on tavat parantunut. :)
VastaaPoistaOnpa ikäviä kokemuksia :( Tuossa on ne mun pahimmat pelot päivähoidon suhteen. Saa nähdä miten meillä lähtee sujumaan, toivottavasti paremmin! Ei kenenkään sydän kestä jos näkee et oma lapsi ei oo hyvissä käsissä..
PoistaOlet rakastava ja omistautuva äiti pojallesi, sellainen kuva tänne ruudun toiselle puolelle ainakin välittyy! Joten se mitä on tehtävä, on vain tehtävä. Varmasti uudenlainen arki mietityttää ja kauhistuttaakin, mutta pian sekin alkaa teillä varmasti rullaamaan hyvin!:) ja jos jostain syystä ei, niin sitten keksitte varmasti ratkaisun, jolla se toimii. Tsempit täältä, vaikeita asioita nämä ovat mutta kuuluvat kaiketi elämään ;) itse painiskelen melko saman asian kanssa, tyttäreni nyt 11kk ja meidät on pelastanut toistaiseksi kunnan maksama kuntalisä (ei hunajaa se summa tosin mutta juuri sen verran että riittää), ja se ettei meillä ole toistaiseksi vielä lainoja maksettavana (tosin vuokra 740€, sillähän jo kivasti lyhentäisi lainaakin kai..). Mutta tosiaan töitä pitäisi lähteä tekemään keikkaluontoisesti niin, että mies pystyy olemaan kotona minun työvuorojen ajan.
VastaaPoistaÄlä mieti niitä keskustelupalstojen tuomitsijoita, äläkä muidenkaan mielipiteitä. Se, että menet töihin, ei tee sinusta tippaakaan huonompaa äitiä pojallesi. <3
Kiitos rohkaisevista sanoista! :) Kuntalisä tuo varmasti pienen helpotuksen arkeen, vaikka eihän sekään taida kovin montaa kymppiä (satasta) olla. Meillä nyt vielä hetken aikaa on sekä vuokra, että lainanlyhennykset maksettavana päällekkäin.. osittain sen vuoksi menot on vaan yksinkertaisesti liian kovat. Se on muuten totta, että tuolla summalla lyhentäisitte asuntolainaa jo ihan hyvin :)
PoistaVoi Kirsi ku tiedän tunteen. Itsekkin esikoiseni kohdalla kävin älytöntä myllerrystä pääni sisällä, kun hoitoon lähteminen lähesty. Minua helpotti ehkä se että poikamme pääsi perhepäivähoitajalle. Mutta suurin helpotus oli itselle se, kun näki kuinka poika tykkäsi hoitajasta ja nautti toisten lasten seurasta. Me käytiin kolmena päivänä tutustumassa/viettämässä aikaa tulevassa hoitopaikassa ennen varsinaista aloittamista.
VastaaPoistaItsellä ei ole kokemusta päiväkodista, mutta tuttavallani oli lapsi hoidossa Kajaanin uusimmassa päiväkodissa vuoropäivähoidossa. Lapsi oli alle vuosikas kun aloitti hoidon. Heillä on hyvät kokemukset kyseisestä päiväkodista. Uskosin että lapsen luonteestakin riippuu, kuinka sopeutuu uuteen tilanteeseen jne. Ja näitä kokemuksia on laidasta laitaan, mutta pitää vaan yrittää muistaa että on hyviäkin tarinoita! Ja mukava kun Onni saa vähän kevyemmin aloittaa juurikin teidän vuorotyön ansiosta! Hyvin se menee kuhan alusta selviää :)
Onneksi Onnilla on jo hetken ollut täällä leikkikaveri ja on joutunut jo jakamaan huomiota toisen kanssa, kun minulla on ystävän 10 kuukauden ikäinen poika arkisin hoidossa. Toivottavasti tämäkin helpottaa edes hieman hoidon aloitusta :) Täytyy yrittää pysyä positiivisin mielin..aika näyttää!
PoistaMeillä tyttö meni päiväkotiin kun hän oli 1v1kk ja se meni tosi hyvin, hänellä oli aina niiiin kiire leikkimään että hän hädintuskin ehti vilkuttaa :) olen taas äitiyslomalla ja tyttö 3vee ja hän on päiväkodissa 10päivää/kk koska hän viihtyy siellä niin hyvin etten raaski ottaa hänet ihan kokonaan pois, hän kyselee joka päivä milloin hän pääse sinne. Olin kyllä niin surullinen kun aloitin työt mutta onneksi meni niin hyvin. Hänen kehitys otti ison askeleen eteenpäin kun hän meni päiväkotiin, puhe ja kävely ym ja hän osaa leikkiä ihan eri tavalla kun hänen kaverit jotka ei oo ollut päiväkodissa. Joten kyllä se teidän kohdalla myös varmaan menee hyvin :)
VastaaPoistaToivotaan, että Onni viihtyisi hoidossa yhtä hyvin! Eihän sitä tiedä, ennen kuin hoito alkaa. Toiset sopeutuvat hoitoon paremmin kuin toiset. Ehkä onkin niin, että Onni sopeutuu hyvin ja olen osittain turhaan stressannut.. :)
PoistaHei Kirsi tyttöseni! Olen aika varma, että muistat oman ryhmiksesi ja muutaman hoitajankin sieltä? Sinä olit 1v1kk, kun menit hoitoon. Riippuu niin paljon siitä, millaiset hoitajat siellä päiväkodissa on, mutta uskon vakaasti että suurin osa hoitajista tekee työtään rakkaudesta lapsiin (ajattelepa vaikka Liisaa tai Helinää) Ja heilläkin niin kuin meillä jokaisella on välissä huonoja päiviä, mutta eivät lapset saa siitä ikuisia traumoja.
VastaaPoistaEhkä tällä lohdutan myös itseäni ja käyn läpi omaa syyllisyyttäni, sillä sitähän minäkin olen ajoittain kokenut, ja muustakin kuin varhaisesta hoitoon viemisestä. Sitä mieltä olen kuitenkin, että jokainen teistä lapsistani olette ihan fiksuja ja tasapainoisia huolimatta siitä että olette menneet päivähoitoon varhain (paitsi esikoinen vasta reilun kahden vuoden iässä). Et sinä ainakaan unohtanut minua päivän aikana vaikka olit niin pieni. Paljon huomiota vaadit kyllä kun tultiin kotiin. Sitä olen joskus miettinyt, miksi se ruoka piti tehdä just ensin! Olisi voitu ottaa jotain pientä suupalaa ja lueskella vaikka sohvalla kirjaa....Minua rupeaa nyt itkettämään kun ajattelen sitä aikaa. Emme me voi aina valita niin kuin haluaisimme, mutta riittäähän että teemme parhaamme <3 Jos minä voisin valita nyt juuri sitä mitä haluaisin niin ottaisin vuoden vuorotteluvapaata, muuttaisin Jyrkin kanssa Kajaaniin ja hoitaisin Onnia! Mutta kun en voi niin en voi ja uskon todellakin että teillä menee kaikki hyvin ja Onnista kasvaa ihan tasapainoinen ihminen. Terveisin äiti :)
<3 Kiitos rohkaisusta!! Päivä kerrallansa.
PoistaSun tekstistä välittyy se, että rakastat lastasi ihan äärettömästi ja se rakkaus ei katoa, vaikka lapsi menisikin hoitoon. :) Itse olen sitä mieltä, että alle 2v ei kuulu hoitoon, mutta aina tietenkään se ei ole mahdollista, niin kuin teillä ilmeisesti on. Älä siis syyllistä itseäsi liikaa.
VastaaPoistaToki, jos hoitoon meno ei toimi ja lapsi tuntuu siitä saavan liikaa stressiä niin kannattaa yrittää laskea, että mihin ne rahat menee ja pystyisikö sittenkin säästää jostain, että voisi esim. olla vielä puoli vuotta kotona, mikä olisi lapselle tosi paljon. :) Joskus käy niin, että ihmiset vain tottuu liian korkeaan tulotasoon, vaikka menoista voisi karsia tosi paljon turhaa pois. Esim. ravintolat, shoppailut, turhat autonkäytöt yms. Tämän sanon siis ihan hyvällä. En tarkoita, että juuri näin olisi teillä. :)
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja onhan tuohon elokuuhun vielä aikaa. :)
Minä olen sitä mieltä että esimerkiksi jouluun saakka oltaisi saatu sinniteltyä kotihoidon tuella mut mies on kovasti eri mieltä.. Ja ymmärrän kyllä häntäkin, kun on tehnyt niin paljon töitä että ajatuskin vielä puolesta vuodesta lisää nostaa niskavillat pystyyn. Muta olen kyllä miehelle sanonut et jos se hoidon aloitus on Onnille liian kova pala, täytyy asiat suunnitella uudestaan. Nyt nautitaan kun saadaan olla vielä kotona :)
PoistaMeijän tyttö aloitti tammikuussa Kajaanissa, Teppanan päiväkodissa pienimpien ryhmässä vuoropäivähoidon :) Ja tosi hyvin on mennyt! Tytöstä on tullut kovin sosiaalinen ja touhukas pieni taapero :) Hoitajat on heidän ryhmässään aivan mahtavia, kertaakaan ei ole ollut mitään pahaa sanottavaa mistään ja tyttökin on ihan mielissään hoitoon menossa aina! Meillä on tosiaan 12päivää/kuukaudessa sopimus, mutta lähes joka kuukausi ei ole päivät edes täyttyneet :)
VastaaPoistaJoten älä huolehdi, minun mielestäni tuon ikäiset vielä sopeutuu tosi nopeasti uuteen ja saavat hoidosta lisävirikkeitä :) Itsekin olen jaksanut paljon paremmin nyt kun rahaa on taas enemmän ja arvostan aikaa tytön kanssa aivan hurjasti ja nautin ihan normi-arjestakin eri tavalla <3
Oi, ompa ihanaa kuulla päiväkodista hyviä kokemuksia :) voihan siinä olla myös hyvät puolensa kun aloittaa hoidon ja ne huomaa vasta sitten kun hoito on aloitettu :)
PoistaMua stressaa jo valmiiks päiväkoti.... ÄÄÄH. En haluu ees aatella :(
VastaaPoistaTaitaa olla tuttuja ajatuksia monelle..
Juu, ei varmasti olla yksin näiden ajatusten kanssa :'(
Poista