Isä ja sen poika

Kun odotin Onnia, halusin kovasti Samin osallistuvan odotukseen. Niinpä hän kulki uskollisesti mukana jokaisessa neuvolassa, lääkärissä, ultraäänessä ja perhevalmennuksessa. Iltaisin pyysin häntä laittamaan kätensä vatsani päälle, jotta hän tuntisi pienen pienet potkut, terveiset vauvalta. Nautin jokaisesta kerrasta, kun hän silitteli vatsaani ja kyseli voinnistani. Sami oli se, joka osasi kasata lastenvaunut ja asentaa turvakaukalon telakkoineen autoon, kun tuli hakemaan minua ja Onnia sairaalasta kotiin. 

Kyselin monen monta kertaa raskausaikana, miltä hänestä tuntuu tulla isäksi, millainen isä hän haluaa olla, mitä hän odottaa vauva-arjelta, rakastaako hän jo nyt vatsassa kasvavaa vauvaa? Sami vastasi, että hänestä vauvan tulo ei tunnu todelliselta, ennen kuin vauva todella on täällä kanssamme. Hän ei myöskään osannut antaa vastauksia kaikkiin satoihin kysymyksiin, mitkä mieltäni painoivat raskausaikana. Välillä minusta tuntui, ettei hän välitä ollenkaan, entä jos hänelle tämä ei olekkaan yhtä tärkeää kuin minulle? Mitä jos hän ei halua vauvaa yhtä kovasti kuin minä? Rakastaahan hän vauvaa sitten kun se syntyy? 

Naiselle odotusaikana vauva on paljon konkreettisempi, kuin miehelle. Tietysti! Vauva kasvaa naisen sisällä, hän tuntee liikkeet, tuntee vartalossaan tapahtuvat muutokset ja luo sidettä lapseen koko odotusajan. Vauva ei kasva miehen sisällä, joten tavallaan oli itseltäni hölmöä odottaa, että toinen tuntisi kasvavaa vatsaa kohti yhtä voimakkaita tunteita kuin minä. 

Kaikki epäilykseni isän rakkaudesta lastaan kohtaan haihtuivat lauantaina 6.7.2013 kun Onni syntyi maailmaan. Kun saavuimme aamupäivällä sairaalaan ja kätilö kertoi lapsen syntyvän vielä saman vuorokauden aikana, myös Sami vihdoin havahtui, meille tulee vauva, ihan oikeasti!

Ja sieltähän se tuli - alle kolmekiloinen pieni poika, meidän lapsemme. Aivan kuin ilmetty isänsä, tumma tuuhea tukka, ilmeiltään juuri kuin isänsä pienenä. 

Sami ********

6. heinäkuuta 2013

Tänään Klo 16:32 Meille synty pieni tuuhea tukkainen miehen alku. Painoa 2850g ja pituutta 46cm. Koko perhe voi vallan mainiosti. 

6625TykkääTykkää ·  · Jaa

Siitä hetkestä alkoi isän ja pojan yhteinen matka kohti tulevaa. Siitä hetkestä asti olen tiennyt epäilykseni turhiksi. Ei ole suurempaa rakkautta, kuin rakkaus omaan lapseen. Ja noiden kahden välille se rakkaus syttyi heti. Äitinä olin ensimmäiset kuukaudet paljon kiinni vauvassa, en paljon muuta nähnytkään. Annoin kuitenkin Samille myös tilaa olla isänä pojalle. Hän sai hoitaa ja huolehtia, kun itse olin väsynyt. Kun kävin kampaajalla Onnin ollessa kahden viikon ikäinen, ei minun tarvinnut miettiä hetkeäkään pärjäisikö Sami vauvan kanssa. Kun lähdin ensimmäistä kertaa pois kotoa yhdeksi yöksi Onnin ollessa viisi kuukautta oli ikävä suunnaton, mutta silloin Sami sai hoitaa Onnia kokonaan itse, ilman minun neuvoja siitä, kuuluuko potkuhousujen olla bodyn alla vai päällä ja kuinka usein vauvaa syötetään. Nämä hetket ovat tehneet heidän suhteelleen hyvää.

Onni kasvoi (niin kuin kaikki vauvat tuppaavat tekemään) nopeasti. Pian hän alkoi liikkumaan ja seuraamaan ympäröivää maailmaa yhä enemmän ja enemmän. Päivä päivältä hän oppi uusia taitoja ja hänen luonteensa tuli paremmin esille. Kun Onni kasvoi, vahvistui isä-poika suhde entisestään. He touhusivat yhä enemmän yhdessä, täysin erilaisia leikkejä kuin minä ja Onni. Isi saa Onnin aina hyvälle tuulelle, vaikka päivä olisi ollut kuinka huono tahansa. Sama toimii myös toisin päin.

Muutama kuukausi sitten koitti se päivä, kun minun oli aika lähteä töihin. Onni sai jäädä kuukaudeksi isin kanssa kotiin ihan kahdestaan. He reissasivat mummulassa, ukkilassa ja kavereiden luona. Ruoka-ajat eivät olleet yhtä kellon tarkkoja kuin äidin kanssa, nukkumastakin noustiin varmaan myöhemmin. Arki pyöri kuitenkin hyvin ja Onni oli tyytyväinen. Heinäkuun lähentyessä loppuaan Sami sanoi, että Onnin kanssa vietetty aika oli tehnyt hänelle hyvää. He olivat entistäkin vahvempi tiimi!

Onnin ja Samin suhde on täynnä naurua, hassuttelua, ''miesten'' juttuja ja rakkautta. Aina sanotaan, ettei ole olemassa mitään suurempaa kuin äidin ja lapsen välinen rakkaus. Tämä sanonta pätee varmasti myös isän ja pojan väliseen suhteeseen. 

Sami tekee töissä ajoittain pitkää päivää, mutta silloin kun hän on kotona on hänellä aina aikaa Onnille. Silloinkin, kun meidän parisuhteessa eletään vaikeampia hetkiä, ei isän rakkaus poikaa kohti muutu mihinkään. Se on ja pysyy. 

Voin vain kuvitella, mitä isommaksi Onni kasvaa, sitä enemmän he tekevät isin kanssa yhdessä. Ja äiti yrittää pysyä perässä!