Raskausviikko 24

24. raskausviikko

Sikiön paino: 500 g 
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 20 cm 
Koko pituus: 28 cm

''Tiedämme, että sikiö voi nyt kuulla, koska se reagoi eri tavalla erilaisiin ääniin. Kovat ja korkeat äänet voivat saada sen säpsähtämään. Sikiön liikkeet tulevat koko ajan paremmin koordinoiduiksi koska uusiahermosyitä yhdistyy verkostoon. Keuhkoissa kehittyy tärkeää ainetta nimeltä surfaktantti. Sen ansiosta keuhkot eivät mene kasaan, kun lapsi hengittää ulos, vaan keuhkoihin jää aina jonkin verran ilmaa''

Tuntuuko vain itsestäni vai myös muista, että viikot menee uskomatonta vauhtia eteenpäin. Ihan vasta oli huhtikuun alku ja tein positiivisen raskaustestin. Ihan vasta jännitin, kuinka kertoa uutiset kun palaan töihin. Ihan vasta koitti se päivä, kun palasin hoitovapaalta töihin ja nyt olen ollut töissä jo kaksi kuukautta ja enää toinen kaksi kuukautta jäljellä, ennen kuin mammaloma alkaa!

Raskaus alkaa näkyä ulospäin päivä päivältä enemmän. Vatsa ei vielä suuren suuri ole, niin kuin ei ollut Onninkaan aikaan, mutta itse tuosta kummusta ei ainakaan enää voi erehtyä. Töissä vatsa on vielä hyvin piilossa katseilta työvaatteiden ansiosta. Toisinaan pysähdyn työpäivän aikana kokeilemaan onko masu vielä tallella paidan alla :D 

Vauvan liikkeet on tuntuneet raskausviikolta 17 asti selkeinä. Päivä päivältä liikkeet voimistuvat ja töytäisyt ja potkut ovat napakampia <3 Illan tullen masu hytkyy ja potkuja satelee niin, että Samikin on ne jo useamman viikon tuntenut vatsan päältä. 

Liikkeistä ja kasvavasta vatsasta huolimatta olo on jotenkin epätodellinen. Pian meitä on neljä ja ajatuksena se tuntuu kaukaiselta. Laskettuun aikaan on alle neljä kuukautta, mutten osaa kuvitella että jo mahdollisesti tulevaa joulua vauva viettää täällä meidän kanssamme. Ja täytyy myöntää, että jännittäähän se, kuinka me pärjätään kahden vaippaikäisen kanssa. Luotan siihen, että arki menee omalla painollaan. Välillä voi väsyttää, mutta sellaista se on. Meillä on ihana tukiverkosto ja uskallan pyytää taatusti apua, jos sellainen hetki koittaa. Rakkaus, mitä lapsilta saa kantaa kuitenkin pahimman väsymyksen yli.

Alkuraskauden pahoinvoinnin jälkeen olen oireiden suhteen päässyt helpolla. Nyt eletään helppoa keskiraskauden aikaa, eikä muutamaa tulehdusta lukuunottamatta ole suuremmin ollut minkäänlaisia vaivoja. Vanhat raskausarvet, joita sain Onnin odotusaikana eivät toistaiseksi ole näyttäneet leviävän tai tummentuvan ja liitoskivuilta ollaan vielä säästytty. Ajoittain kyllä vatsa kovettuu ja supistaa, toisinaan sattuu myös alaselkään, mutta koen silti päässeeni helpolla verrattuna Onnin odotusaikaan. Töissä on mukava olla, kun voi toimia ihan eri sykkeellä kuin aiemmassa raskaudessa :) 

Viikon päästä on Kela-neuvola, jossa saadaan sitten virallinen raskaustodistus ja vihdoin pääsen hakemaan äitiyspakkausta! Päätettiin (minä päätin), että pakkaus otetaan kun se on sisällöltään/väreiltään kuitenkin uudistunut verraten vuoden 2013 pakkaukseen ja haluan säilyttää molemmille lapsille pakkauksista ne rakkaimmat ja eniten käytetyimmät vaatteet. Miten ihana onkaan jälleen päästä hypistelemään pikkuisia bodyja ja potkuhousuja. Äitiysavustuksena vaihtoehtoisesti maksettava 140euroa on nykypäivänä niin pieni määrä rahaa, ettei sitä edes välttämättä hoksaa mihin se hupenee ja sellaista määrää tavaraa sillä ei takuulla saa, kuin mitä pakkaus sisältää. Ja kun vielä vaatteistakin suurinosa miellyttää visuaalisesti silmää niin mikäs sen parempaa. 

Paino on takuulla noussut kun viikon päästä vaa'alle nousen, ruoka on maistunut viime viikkoina paremmin kuin koskaan aiemmin ja nälkä on loppumaton. Saatan tuntea itseni kylläiseksi, mutta silti haen jääkaapista koko ajan jotain mutusteltavaa. Tää raskaus on ihana tekosyy ;)