Kyllä kesä on kiva (+eka kymppi poksui rikki raskausviikoissa)

Aurinko on hellinyt meitä päästä varpaisiin saakka ja joka paikassa on jo ihan vihreää. Voi rehellisesti sanoa, että se on kesä nyt. :) Tällä mammalla alkoi viime viikolla kesäloma ja tämähän tarkoittaa sitä, että töihin lähtö sen kuin lähenee, heti kun lomat on vietetty. Heinäkuun 1. päivä nähdään, kuinka pärjään töissä näinkin pitkän tauon jälkeen. Pakko myöntää, että jännittää jo kovasti. 

Onnilla on edessä päiväkotiin tutustuminen ensi kuussa ja se kyllä jännittää vielä enemmän, kuin töihin meno. Onneksi meidän pikkumies on niin reipas, että sopeutuu varmasti joukkoon ajan kanssa (tai sen kolmen kuukauden aikana, jotka ehtii hoidossa olla, ennen kuin jäädään taas kotiin). Vihdoin voin sanoa selättäneeni koko kevään kestäneen stressin tässä päivähoito asiassa. Luottavaisin mielin kohti tulevaa ja uskon, että se menee hyvin. Ja jos ei, niin ajatus siitä, ettei hoito kestä kauan helpottaa. 

Vauvauinnin saimme tältä keväältä päätökseen. Hirmuista vesipetoa ei meidän Onnista tullut, sillä hän ei koskaan oppinut tykkäämään sukeltamisesta, vaikka muuten nauttikin suunnattomasti vesileikeistä ja -harjoituksista. Vielä on auki, jatketaanko uinteja ensi syksynä. Hieman epäilyttää, kuinka jaksan uida ollessani viimeisillä kuukausilla raskaana ja sitten kun vauva syntyy, jäävät uinnit kesken väistämättä. 

Sunnuntain tunnelmia viimeiseltä vauvauinnilta.

Ollaan ehditty nyt taas myös reissaamaan, sillä saatiin vihdoin ja viimein uusi auto alle. Nyt tätä perhettä palvelee Peugeot 407 sw ja luulisi peräkonttiin mahtuvan tuplarattaat, kun vihdoin ja viimein saatiin se kauan himoittu farmari. Viime viikonloppuna suunnattiin keula kohti Iivantiiran ukkia ja päästiin nauttimaan maalaisilmasta ja -tunnelmasta. Onnilla on housujen polvet puhki kuluneet, kun pääsi ulkona tutkimaan paikat läpi kotaisin. 

 Maalla on mukavaa! 

Isi pesi pyllyn perinteiseen tyyliin :D 

Onni tekee päivittäin kävelyharjoituksia ja taaperokärryn kanssa kävely sujuukin jo oikein mallikkaasti. Onnin mielestä ehdottomasti parasta on päivittäinen postin haku reissu itse kävellen. Meillä taitaa asustaa ikiliikkuja, sillä vauhti ei hiljene vapaasta tahdosta. Kun on aika tulla ulkoa kävelyharjoituksista sisälle, alkaa hirvittävä huuto. Onneksi säät ovat nyt suosineet ja sisällä ei ole paljon tarvinnut näyttäytyä. 

(kannattaa vaihtaa videon laaduksi 720p(HD) videon alareunan asetuksista) 

Ensi viikonloppuna moni viettää lakkiaisia tai valmistujaisia. Meidän olisi tarkoitus lähteä katsastamaan kahdet eri juhlat ja toisiin jäädään sitten ihan yöksi asti. Onni menee ekaa kertaa mummulaan yökylään ilman minua tai Samia, joten tämä on iso askel sekä Onnille, että meille vanhemille. Kaikki menee varmasti enemmän kuin hyvin, mutta on varmasti täysin luonnollista, että ajatus tuntuu jännittävältä. Toiset juhlat vietetään mökissä, joka on saaressa ja sinne suunnataan veneen kyydissä. Niinpä nyt kuluvalla viikolla oli Onnille ostettava asian mukaiset varusteet vesille.

Pieni merimies <3

''Kuinka nää saa pois''? 

Tämän pikkumiehen ansiosta päivät menee mahdotonta kyytiä ja aina illan tullen saa vain ihmetellä mihin kummaan päivä taas hävisi.

Raskaus on edennyt jo viikoille 10+5 asti eli ensimmäinen kymppi täynnä <3

Tänään iltapäivällä uskaltauduin kuuntelemaan dopplerilla, josko saisin sydänäänet kuuluviin ja vain hetken haeskelun jälkeen sydänmen syke kuului vahvana ja tasaisena jumpsutuksena. Hetken laskemisen jälkeen sain sykkeiksi 157krt/min.

9.6 maanantaina eli vajaan kahden viikon kuluttua näemme tulevan pienokaisen jälleen ultrassa :) Täytyy kyllä jo nyt todeta, että tämä odotusaika on tuntunut menevän paljon joutuisampaan, kuin Onnin aikaan. Onhan se toki niin, että kun yksi pieni pitää päivät vauhdissa niin ei jokaista kolotusta, huonoa oloa ja turvotusta ehdi sen kummemmin miettiä. Toivottavasti myös loppuaika sujuu yhtä ripeästi ja omalla painollaan. 

Oireista pahimpia ovat väsymys ja pahoinvointi (tai oikeastaan etova olo). Nämä ovat kuitenkin hellittäneet ensimmäisistä viikoista ja toivon mukaan olo pian normalisoituu. Verrattaessa Onnin odotusaikaan, olen päässyt tähän saakka paljon helpommalla. Oireet ovat tuplasti kevyemmät ja olen nauttinut raskauden ensiviikoista aivan eri tavoin. 

 Hauskaa helatorstaita!