Ajatuksia Detria Arbutin tuotteista

Vieläkö muistatte, kun maaliskuussa kerroin teille ensimmäistä kertaa Detria Arbutin tuotteista? Ensimmäiseen postaukseen pääset klikkaamalla TÄSTÄ!

Nyt on kulunut muutama kuukausi siitä, kun aloitin käyttämään Detria Arbutin seerumia sekä yövoidetta. Lähes joka ilta olen kasvojen puhdistuksen jälkeen levittänyt iholleni pari tippaa seerumia, jonka päälle olen levittänyt yövoiteen.

Plussaa:
- Tuotteiden vaikutukset ovat alkaneet näkyä, kun käyttöä on takana jo pidempi aika. Eniten nyt kesän aikana itseäni miellyttää seerumissa oleva suojakerroin (sk10). Näin ollen ei ole tarvinnut huolehtia kasvojen alueen aurinkosuojasta enää erikseen :)
- Olen kärsinyt jo pitkään erittäin pintakuivasta ihosta. Yövoiteen ansiosta se on historiaa. Yövoide on erittäin kosteuttava. Seerumi on tehostanut vaikutusta ja parhaiten nämä toimivatkin yhdessä.
- Punoitus ei ole täysin  hävinnyt poskipäiltä ja nenästä, mutta on kuitenkin selvästi vähentynyt. Nyt punoituksen saa peittoon pelkällä puuterilla. Ennen tarvitsin jos jonkinlaista meikkivoidetta punoitusta tasoittamaan.
- Tuotteiden koostumus on miellyttävä ja niitä on miellyttävä käyttää.

Parannettavaa: 
- Seerumin pipettiannostelija on ajoittain hieman hankala käyttöinen. Jos purkkia ei pidä oikeassa asennossa, tulee pipettiin tuottetta enemmän ilmakuplia.
- Tuotteiden ulkonäkö voisi olla hieman houkuttelevampi. Tuotteet vetoavat ulkonäöllisesti ehkä hieman iäkkäämpiin ihmisiin, mutta omasta mielestäni purkit kaipaisivat vähän päivitystä ja uutta ilmettä. Tämä on tietysti täysin makukysymys.

Jatkan tuotteiden käyttöä osana päivittäisiä ihonhoitorutiineja ja tarkoitus olisi tulevaisuudessa testata myös päivävoidetta.

Onko joku lukijoista käyttänyt kyseisiä tuotteita? 

Kyllä kesä on kiva (+eka kymppi poksui rikki raskausviikoissa)

Aurinko on hellinyt meitä päästä varpaisiin saakka ja joka paikassa on jo ihan vihreää. Voi rehellisesti sanoa, että se on kesä nyt. :) Tällä mammalla alkoi viime viikolla kesäloma ja tämähän tarkoittaa sitä, että töihin lähtö sen kuin lähenee, heti kun lomat on vietetty. Heinäkuun 1. päivä nähdään, kuinka pärjään töissä näinkin pitkän tauon jälkeen. Pakko myöntää, että jännittää jo kovasti. 

Onnilla on edessä päiväkotiin tutustuminen ensi kuussa ja se kyllä jännittää vielä enemmän, kuin töihin meno. Onneksi meidän pikkumies on niin reipas, että sopeutuu varmasti joukkoon ajan kanssa (tai sen kolmen kuukauden aikana, jotka ehtii hoidossa olla, ennen kuin jäädään taas kotiin). Vihdoin voin sanoa selättäneeni koko kevään kestäneen stressin tässä päivähoito asiassa. Luottavaisin mielin kohti tulevaa ja uskon, että se menee hyvin. Ja jos ei, niin ajatus siitä, ettei hoito kestä kauan helpottaa. 

Vauvauinnin saimme tältä keväältä päätökseen. Hirmuista vesipetoa ei meidän Onnista tullut, sillä hän ei koskaan oppinut tykkäämään sukeltamisesta, vaikka muuten nauttikin suunnattomasti vesileikeistä ja -harjoituksista. Vielä on auki, jatketaanko uinteja ensi syksynä. Hieman epäilyttää, kuinka jaksan uida ollessani viimeisillä kuukausilla raskaana ja sitten kun vauva syntyy, jäävät uinnit kesken väistämättä. 

Sunnuntain tunnelmia viimeiseltä vauvauinnilta.

Ollaan ehditty nyt taas myös reissaamaan, sillä saatiin vihdoin ja viimein uusi auto alle. Nyt tätä perhettä palvelee Peugeot 407 sw ja luulisi peräkonttiin mahtuvan tuplarattaat, kun vihdoin ja viimein saatiin se kauan himoittu farmari. Viime viikonloppuna suunnattiin keula kohti Iivantiiran ukkia ja päästiin nauttimaan maalaisilmasta ja -tunnelmasta. Onnilla on housujen polvet puhki kuluneet, kun pääsi ulkona tutkimaan paikat läpi kotaisin. 

 Maalla on mukavaa! 

Isi pesi pyllyn perinteiseen tyyliin :D 

Onni tekee päivittäin kävelyharjoituksia ja taaperokärryn kanssa kävely sujuukin jo oikein mallikkaasti. Onnin mielestä ehdottomasti parasta on päivittäinen postin haku reissu itse kävellen. Meillä taitaa asustaa ikiliikkuja, sillä vauhti ei hiljene vapaasta tahdosta. Kun on aika tulla ulkoa kävelyharjoituksista sisälle, alkaa hirvittävä huuto. Onneksi säät ovat nyt suosineet ja sisällä ei ole paljon tarvinnut näyttäytyä. 

(kannattaa vaihtaa videon laaduksi 720p(HD) videon alareunan asetuksista) 

Ensi viikonloppuna moni viettää lakkiaisia tai valmistujaisia. Meidän olisi tarkoitus lähteä katsastamaan kahdet eri juhlat ja toisiin jäädään sitten ihan yöksi asti. Onni menee ekaa kertaa mummulaan yökylään ilman minua tai Samia, joten tämä on iso askel sekä Onnille, että meille vanhemille. Kaikki menee varmasti enemmän kuin hyvin, mutta on varmasti täysin luonnollista, että ajatus tuntuu jännittävältä. Toiset juhlat vietetään mökissä, joka on saaressa ja sinne suunnataan veneen kyydissä. Niinpä nyt kuluvalla viikolla oli Onnille ostettava asian mukaiset varusteet vesille.

Pieni merimies <3

''Kuinka nää saa pois''? 

Tämän pikkumiehen ansiosta päivät menee mahdotonta kyytiä ja aina illan tullen saa vain ihmetellä mihin kummaan päivä taas hävisi.

Raskaus on edennyt jo viikoille 10+5 asti eli ensimmäinen kymppi täynnä <3

Tänään iltapäivällä uskaltauduin kuuntelemaan dopplerilla, josko saisin sydänäänet kuuluviin ja vain hetken haeskelun jälkeen sydänmen syke kuului vahvana ja tasaisena jumpsutuksena. Hetken laskemisen jälkeen sain sykkeiksi 157krt/min.

9.6 maanantaina eli vajaan kahden viikon kuluttua näemme tulevan pienokaisen jälleen ultrassa :) Täytyy kyllä jo nyt todeta, että tämä odotusaika on tuntunut menevän paljon joutuisampaan, kuin Onnin aikaan. Onhan se toki niin, että kun yksi pieni pitää päivät vauhdissa niin ei jokaista kolotusta, huonoa oloa ja turvotusta ehdi sen kummemmin miettiä. Toivottavasti myös loppuaika sujuu yhtä ripeästi ja omalla painollaan. 

Oireista pahimpia ovat väsymys ja pahoinvointi (tai oikeastaan etova olo). Nämä ovat kuitenkin hellittäneet ensimmäisistä viikoista ja toivon mukaan olo pian normalisoituu. Verrattaessa Onnin odotusaikaan, olen päässyt tähän saakka paljon helpommalla. Oireet ovat tuplasti kevyemmät ja olen nauttinut raskauden ensiviikoista aivan eri tavoin. 

 Hauskaa helatorstaita!

Viime viikonloppu.

Käytiin viime lauantaina koko perheen kesken syömässä ravintolassa, sillä vietettiin meidän ensimmäistä (pumpuli) hääpäivää. Pienoinen pettymys oli, kun ruoka ei ollut aivan niin hyvää, kuin olisin toivonut (tämä oli kyllä täysin oman ruokavalinnan vika). Illan kruunasi kuitenkin makuunissa käynti, yli puoli kiloa irtokarkkia ja hömppäleffan (Ainot oikeat) katselu oman kullan kainalossa Onnin ollessa unten mailla. Ei mitään specialia, mutta silti jotain vähän arjesta poikkeavaa <3

Sunnuntaina oli tämän mamman ensimmäinen äitienpäivä ja lähdettiin aamulla tavalliseen tapaan vauvauintiin polskimaan. Uinnin jälkeen oli tarkoitus suunnata Onnin mummulaan, mutta eipä ehditty kuin kolme kilometriä taittaa matkaa niin autosta kuului pahempi ääni, kuin koskaan ennen ja matka päättyi siihen :( Tarkempien tutkimusten jälkeen selvisi, että koko moottori oli päättänyt sanoa sopimuksen irti ja tässä sitä ollaan nyt sitten autottomia, kunnes riittävästi rikastutaan, että saatais vähän varmempi toiminen menopeli.
Äitienpäivä tunnelma kyllä lähti laskuun auton hajoamisen myötä, eikä mennyt sinne päinkään kuin olimme suunnitelleet.

Loppu päivä vietettiin perheen kesken kotona, minä hormonihuuruissani itkeskelin pitkin päivää, kun Onnikin oli puettu parhaimpiinsa juhlapäivän kunniaksi ja kaikki meni pieleen aamusta asti. Iltapäivää kohti mentäessä oma mieli kuitenkin kohosi, Sami sai minut ajattelemaan asian positiivisia puolia. Olimme kaikki kunnossa emmekä jääneet puoli väliin matkaa, kun auto hajosi heti alkuunsa.
TOTTA, mulla on ihana perhe! Kaikki kunnossa ja rakkaat lähellä, autoja saa aina uusia. Loppuilta meni sitten ihan vaan leppoisasti perheen kanssa kotosalla ja ulkoillen. Sain Risto Matti Ratian kylpytakin, sukkia ja kukkia <3 Mitä enemmän olisin voinut toivoa?

Yksi asia jäi harmittamaan, Onni aivan itse omin pikku kätösin (ihan vähän äiti vain auttoi) teki mummuille äitienpäivälahjat ja toisen mummun lahja nököttää edelleen tuossa eteisen nurkassa, jospa Onni pääsisi sen pian mummulle antamaan :)

Jotain kuvia tuli sentään viikonlopulta räpsittyä..

 Ulkoleikkejä

 Äitiys on rakkautta parhaimmillaan <3

Slipoveri ja kauluspaita juhlapäivän kunniaksi!

Yhdistetty hääpäivän ja äitienpäivän kuohuva.

(se alkoholiton, kun joku kuitenkin kauhistelee;)

Kahden senttimetrin salaisuus.

Meillä juhlittiin viikonloppuna hääpäivää ja äitienpäivää :) Molemmat olivat juhlimisen arvoisia ja niistä kerron lisää myöhemmin. Jännityksellä odotin kuitenkin ehkä jopa eniten tätä päivää. Klo 13.00 suuntasin nimittäin neuvolaan.

Jos kaikki menee hyvin, meille tulee joulun paras lahja ja Onnista isoveli <3 

Meille tulee vauva.

Masussa näkyi kahden senttimetrin mittainen ihmisenalku, jonka sydän jumpsutti kovasti! 

Raskausviikkoja on nyt kasassa 8+3 ja luottavaisin mielin katsotaan tulevaisuuteen ja toivotaan todella, että tämä pieni pysyy matkassa loppuun saakka. Laskettu aika on 20.12.

Nyt ei tarvitse enää yrittää piilotella hirvittävää väsymystä, huonovointisuutta tai iltaisin turvottavaa masua. Tästä eteenpäin blogissa siis tullaan näkemään vähän lisää odotukseen liittyviä tuntemuksia.

Nyt lähden Onni kainalossa päiväunille, ihanaa maanantaita jokaiselle :)

Mamma testaa: Bepancare emulsiovoide

Pääsin testaamaan Hopottajien kampanjan kautta Bepancare emulsiovoidetta, joka on tarkoitettu raskausarpien ehkäisyyn ja hoitoon.

Ajattelin, että tuote on kuin nakutettu meikäläisen vartalolle. 10 kuukautta sitten koettu synnytys ja sitä edeltänyt raskaus jättivät kehoon väistämättä jälkensä. Aika on osittain tehnyt tehtävänsä ja arvet ovat jo jonkin verran vaalentuneet siitä, mitä ne pahimmillaan olivat. Siltikin, vyötäröllä näkyvät arvet vielä selvästi ja ahkera rasvaus perusvoiteella ei ole arpien tuloa ehkäissyt.

Olen testainnut tuotetta noin kuukauden ajan ja vaikka arvet nyt eivät (ainakaan vielä) ole häipyneet näkymättömiin, ne ovat tasoittuneet paremmin osaksi muuta ihoa, eivätkä ole enää yhtä koholla kuin ennen. Lisäksi olen ollut huomaavinani pientä muutosta myös arpien värissä ehdottomasti parempaan suuntaan :)

Arvet kuukausi taakse päin.

Arvet tänään.

Olen käyttänyt voidetta kerran vuorokaudessa, aina suihkun jälkeen. Parhaimman tuloksen varmasti saisi, jos jaksaisi rasvata ihoa 2 kertaa päivässä. Tietysti jo olemassa olevat arvet ovat vaikeampia saada huomaamattomiksi. Voi kumpa tämä tuote olisi ollut markkinoilla kun odotin Onnia, olisin ehkä välttynyt pahimmilta viiruilta. Tai sitten en, arpien tulo kun on aika paljon myös geeneistä kiinni. 

Voide levittyy helposti ja on miellyttävän tuoksuinen, ei yhtään liian voimakas. Annostelu on helppoa pumpun ansiosta, eikä Onnikaan ole päässyt itse voiteeseen käsiksi. (Samaa ei voi sanoa mun jalkarasvasta). Aion ehdottomasti jatkaa tuotteen käyttöä ja mielenkiinnolla odotan, kuinka arville käy. 

Bepancare emulsiovoide vaikuttaa kolmella tavalla: 

1. Centella Asiatica -uute stimuloi kollageenin tuotantoa ja vahvistaa venynyttä ihoa – auttaa ehkäisemään raskausarpien muodostumista ja vähentämään jo muodostuneita arpijuovia.
2. Dekspantenoli ja glyseroli ravitsevat ja kosteuttavat ihoa sekä edistävät ihon toipumista – ihosta tulee pehmeä, joustava ja kimmoisa.
3. Oliiviöljy ja ihon omat lipidit vahvistavat ihon suojakerrosta.

Lisää tietoa tuotteesta löydät TÄSTÄ!

Bepancarea löydät apteekeista kautta maan.

Minkä tuotteiden nimeen sinä vannot kauneudenhoidossa? 

Toisin ajateltu

Vanhemmuudelle asetetaan nykyään paljon odotuksia. Millainen on hyvä äiti ja kuinka käyttäytyy mallikelpoinen isä. Lehdet ja internet pursuaa juttuja hyvästä vanhemmuudesta, psykologien mielipiteitä lasten kasvatuksesta, painotetaan mikä on lapselle hyväksi ja mitä virheitä tulee ehdottomasti välttää, jotta lapsesta kasvaa yhteiskuntaan tasapainoinen yksilö. Sitten on ohjeita, suosituksia, kaikenmaailman käyriä, kehotuksia ja tutkitusti parhaita vaihtoehtoja. Näihin törmäsin itsekkin jo odotusaikana ja oikeasti niitä asioita on paljon, joita vanhemmilta odotetaan.

Sitten on olemassa vielä paljon erinäisiä keskustelupalstoja, joissa äidit jakelevat auliisti neuvoja ja vinkkejä, kuinka vauva- ja pikkulapsi arjessa pärjää. Osa vinkeistä ja neuvoista voivat todella olla kokeilemisen arvoisia ja arkea helpottavia. Sitten on myös niitä äitejä, jotka ajattelevat että vain yksi tapa toimia on oikein. Jos erehdyt tekemään toisin, sinut tuomitaan heti! Aina löytyy äiti, joka tietää paremmin kuin kukaan muu ja joka on valmiina tuomitsemaan valintasi ja tekosi. Esimerkiksi facebookissa on tämä osittain surullisen kuuluisa äiti-ihmisistä koostuva iso ryhmä, jossa kaikki äidit eivät tosiaankaan sanaista arkkuaan säästele, eivätkä sen enempää ajattele mitä netissä puhuvat OMALLA nimellään. Heikompi jää helposti jalkoihin ja voi saada ajatuksilleen ja tavalleen toimia lastenkasvatuksessa tyrmäävän vastaanoton.

Mikä sitten on riittävästi vanhemmuudessa? Mikä tai kuka määrittää hyvän vanhemmuuden? 

On tietysti hyvä, että vanhemmuuteen saa vinkkejä ja tukea esimerkiksi internetistä. On myös hyvä, että mm. kasvatuksen ja vanhempien käyttäytymismallin vaikutuksia lapsiin tutkitaan. Monella äidillä (ja isällä), erityisesti ensimmäistä lasta odottavan saattaa mennä pää pyörälle. Onko minusta äidiksi/isäksi? Kykenenkö kasvattamaan lapseni parhaalla mahdollisella tavalla? Nämä tunteet on osaksi vanhemmaksi kasvamista ja on vain myönteistä, jos tälläisille ajatuksille antaa tilaa. Itse kävin ajoittain kovaakin ajatustyötä oman pääni sisällä, kun odotin Onnia. Millainen haluan äitinä olla ja mitkä jutut voisivat meidän vauva-arjessa toimia. Mitä voin tehdä, että takaan vauvalleni parhaan mahdollisen varhaislapsuuden?

Päätin jo ennen vauvan syntymää, että imetän Onnia vähintään 6kk ikään, haluan nimittäin tarjota lapselleni (tässäkin) asiassa vain parhaaksi todettua. Kuinkas kävikään?

Alussa imetys takkuili, sillä rinnanpäät olivat armottoman kipeät ja vaikka maitoa nousi, ei se tuntunut riittävän Onnin tarpeisiin. Illalla vauva huusi nälkäänsä ja tuttipullosta annettiin minun päivällä lypsämääni maitoa. Sitten masu täynnä maitoa Onni rauhoittui unille. Päätin, että periksi en varmasti anna. Onni oli tissillä käytännössä yöt läpeensä. Nukkui nenä kiinni tississä ja otti hörpyt aina kun heräsi. Päivällä imetin aina, kun Onni vähänkään oli nälkäinen. Nostatin maitoa vaikka millä poppaskonsteilla ja pumppasin maitoa iltaa varten jääkaappiin, jotta iltatankkauksen ollessa käynnissä ja tissien ollessa kuiviksi imetyt oli mistä antaa lisää. Tätä kesti kuukauden päivät. Välillä itkin Samille, etten jaksa ja miksei tämä olekaan niin helppoa kuin olin kuvitellut. En kuitenkaan halunnut antaa periksi. Sitten tuli se päivä (Onni oli reilun kuukauden vanha) kun maitoa alkoi tulla riittävästi Onnin tarpeisiin. Sitä tuli myös säilöön pakkaseen asti. Imetys sujui, Onni sai mahansa täyteen ja aloin nauttia imetyksestä todenteolla. Sain pitää omaa vauvaa useita tunteja päivässä lähelläni, ruoka oli aina valmiina ja oikean lämpöistä.
Tätä ihanuutta jatkui aina 5 kuukauden ikään saakka. Yhtenä päivänä Onni päätti, että hän kieltäytyy tissistä. Jokainen imetyskerta oli huutoa ja itkua, ei tarvinnut kuin ottaa rinta esiin niin Onni huusi pää punaisena ja kieltäytyi juomasta. Pullosta maito maistui ja nälkä lähti. Luin läpi monet keskustelut ja palstat rintaraivareista. Että se on ohimenevä vaihe, se pitää vain kestää. Yritin ja yritin, mutta lopulta annoin periksi. En jaksanut, enkä todellakaan halunnut huudattaa muuten niin rauhallista ja iloista vauvaa. Pumppasin käsin päivät maitoa pakkaseen, jonka Onni joi sitten pullosta. Lopulta maidon tulo hiipui. Käytin pakkasen maitovarastot loppuun ja puolen vuoden ikään saavuttaessa oli Onni siirtynyt täysin korvikkeeseen. Eipä onnistunut 6kk täysimetys. Tätä asiaa itkin monen monet illat, olin epäonnistunut! En pystynytkään tarjoamaan lapselleni parasta niin pitkään, kuin olisin halunnut. Lopulta aika (ja Sami) sai minut ymmärtämään, että kasvaa Onni korvikkeellakin (+ kiinteillä, joita jo hyvää vauhtia söi) ja olin kuitenkin onnistunut imetyksessä monta kuukautta. Tätä nykyä olen tässäkin asiassa itselleni ja muille armollisempi. Ei imetys yksistään ole hyvän äitiyden mittari!

Jokainen vanhempi on varmaan kuullut sanottavan, ettei mikään vedä vertoja itse tehdylle kunnon kotiruoalle. Purkkiruoat jää kotiruoan rinnalla täysin kakkoseksi. Sisällysluettelossa on ensimmäisenä mainittu vesi, sitten jos jonkinmoista tärkkelystä. Näitähän en lapselleni syötä! Tässäkin asiassa minun muru tulee saamaan vain parasta. Rakkaudella keitettyä ja hartaudella haudutettua. Näinköhän?

Onnin aloittaessa kiinteiden maistelun tein kaikki kasvissoseet itse. Kannoin kaupasta selkä vääränä porkkanaa, palsternakkaa, kesäkurpitsaa, bataattia, perunaa, parsa- ja kukkakaalia. Onni maisteli uusia makuja vaihtelevalla menestyksellä. Porkkana ja bataatti upposi hyvin, muut maut ei niinkään. Lihasoseisiin siirryttäessä minuun iski epätoivo. Ostin maustamattomia lihapaloja, keitin ja soseutin. Lihasoseista tuli karkeita ja niitä ei saanut kotikonstein riittävän sileiksi. Onni alkoi syödä yhä huonommin ja huonommin. Hyvänä päivänä ruokaa upposi kohtalaisesti, huonoina päivinä meni vain maitoa. Yksi kaunis päivä ostin sitten prisman lastenruokahyllyltä purkin pikkukalastajan herkkua ja pikkupaimenen herkkua. Onni söi kokonaisen purkillisen hyvällä ruokahalulla, ilman kitinöitä. Olin niin tyytyväinen, kun lapseni vihdoin söi, että sauvasekoitin lensi kaapin perälle ja piltit kannettiin kaupasta.
Vasta nyt kun Onni on jo paljon isompi, kuin tuolloin on myös kotiruoka alkanut maistua. Luulen tämän johtuvan siitä, että pääsääntöisesti hän syö jo samoja ruokia meidän kanssamme. Ei enää tylsiä soseita vaan kunnon ruokaa :) Kotiruoan rinnalla menee edelleen pilttipurkkeja. Eipä Onni ole pilalle mennyt ja kasvanutkin tosi hyvin, vaikka äiti ei ole jokaista pöperöä itse alusta asti vääntänyt. Löysään pipoa myös tässä asiassa ;)

Yksi mielipiteitä jakavista asioista on (toki tämä on myös vähän makuasia) nukkuuko vauva perhepedissä vai omassa sängyssään alusta alkaen. Itse olen aina ajatellut asian niin, että vauva saa nukkua vieressä jos vain haluaa ja tankata samalla läheisyyttä ja tietysti aika ajoin myös maitoa. Perhepeti toimi meillä puolen vuoden ikään loistavasti. Onni nukkui rauhallisesti vieressä, yösyötöt sujuivat kuin itsestään ja unet jatkuivat syönnin jälkeen heti. Edes röyhtäytystä ei Onni tarvinnut. Tämä takasi meille kaikille rauhalliset ja suhteellisen hyvin levätyt yöt. Oli ihanaa nukkua oma vauva kainalossa, kuunnella tuhinaa ja tuoksutella päästä varpaisiin. Perhepedissä nukkuessa uni ei kuitenkaan ole varmasti syvimmästä päästä. Sen lisäksi, että hormonit jylläävät äidin kehossa, on osittain nukuttava koiranunta, jottei vahingossa pyörähdä vauvan päälle. Aika äkkiä opin luottamaan itseeni, nukuin vaistomaisesti samassa asennossa, kunnes Onni heräsi syömään. Sitten oli aika kääntää kylkeä ja korjata asentoa. Muistan monesti heränneeni siihen, kun jokin paikka oli puuduksissa ja asentoa oli korjattava. Tähän kuitenkin aina heräsin ja tein asennonvaihdot hereillä ollessani. Enemmän huolehdin siitä, kuinka Sami osaisi varoa nukkuvaa vauvaa. Usein nukuttiin niin, että minä nukuin keskessä. Perhepeti järjestelystä saimmme kuulla muutamia kärkkäitäkin kommetteja: '' Tukehdutat vielä vauvan kun nukahdat kesken imetyksen ja vauva tukehtuu tissiisi, itse en missään nimessä olisi voinut pitää vauvaa vieressä koko yötä''! tai ''olethan kuullut ne monet kauhutarinat, kuinka vauva on runnoutunut kuoliaaksi, kun vanhempi on pyörähtänyt päälle''. Silti valitsimme perhepedin, koska se koettiin hyväksi meille ja Onni oli levottomampi jos hänet siirsi tissittelyn jälkeen kehtoon.

Kun Onni oli isompi ja alkoi liikkua myös unissaan enemmän, oli pakko siirtyä nukuttamaan hänet omaan pinnasänkyynsä. Yöt olivat levottomia, sillä Onni pyöri ja hyöri joka suuntaan, itse en saanut nukuttua, sillä sain jatkuvasti olla sydänkurkussa, milloin vauva tippuu lattialle. Onni siirtyi noin puolen vuoden iässä omaan sänkyynsä ja nukkui siellä paremmin kuin osasimme toivoa. Yösyönnit väheni kolmesta yhteen ja vihdoin saimme Samin kanssa vallata koko sängyn takaisin itsellemme. Kävin läpi pientä ''surutyötä'' Onnin omaan sänkyyn siirtymisen johdosta. Hän oli kasvanut yhden vaiheen ohi, hän ei ollut enää se vastasyntynyt. Tästäkin valinnasta sain kuulla mielipiteitä, että Onni on turhan pieni nukkumaan koko yön ''yksin'' ja kaipaa vielä läheisyyttä. Uskon kuitenkin, että hän saa läheisyyttä riittävästi, vaikkei enää koko yötä vietäkään meidän vieressämme. Meillä on koko päivä aikaa antaa läheisyyttä puolin ja toisin ja ennenkaikkea LEVÄNNEINÄ :)
Teetpä niin tai näin, pieleen menee jonkun muun mielestä! Täytyy vain pystyä luottamaan itseensä vanhempana ja uskoa omaan kykyynsä kasvattaa lapsensa parhaalla mahdollisella tavalla.

Sitten vielä yksi juttu, nimittäin tv:n katselu. En olisi koskaan ennen lapsen syntymää voinut ajatellakaan, kuinka kiinnostava välkkyvä ja vaihtuva kuva vauvasta voi olla. Ei tullut pieneen mieleenikään, että Onni kiinnostuisi tv:stä näin aikaisin. Ja jos minulta olisi ennen vauvan syntymää kysytty lapsen tv:n katselusta näin pienenä, olisi kantani ollut ehdoton EI. Jo muutaman kuukauden ikäisenä Onnin pää alkoi kääntyä kovasti tv:n suuntaan ja liikkuvaa kuvaa oli kiva katsella lyhkäisiä aikoja. Mitä isommaksi Onni kasvoi, sitä enemmän tv alkoi kiinnostaa. Erityisesti joka päivä toistuvat (meillä katsottavat sarjat) ja niiden tunnusmusiikit saivat pienen miehen pään kääntymään ja hytkymään musiikin tahdissa. Tästä hyvänä esimerkkinä Emmerdale, salatut elämät ja kenon ilta-arvonta. Tänä päivänä Onni tunnistaa jo useamman ohjelman tunnarin, hän tykkää katsella juniorin juonnettuja osuuksia ja juniorijumppa sekä ti-ti nalle kuuluvat suosikkeihin ja katse naulautuu televisioon ja vartalo hytkyy musiikin tahtiin. Olen sallinut Onnin katsoa tv:tä lyhyitä aikoja, aamulla kun herätään, istutaan hetki ihan rauhassa sylikkäin sohvalla ja katsotaan tv:tä. Kun teen lounasta, tv on auki ja Onni saattaa pysähtyä katsomaan sitä leikin ohessa. Monet voivat ihmetellä ja paheksua moista, mutta luulen (toivon) itse, ettei aivot täysin pehmene tuollaisista pienistä määristä tv;n katselua. Meillä kuitenkin ulkoillaan päivittäin, leikitään, luetaan ja tehdään ihan tavan arkiaskareita paljon paljon tv:n katselua enemmän.

Asioita tulee ajateltua toisin, kuin ennen lapsen syntymää. Monista periaatteistaan on joutunut jo joustamaan. Samalla on joutunut todenteolla punnitsemaan omaa vanhemmuuttaan. Näillä mennään niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja tulevaisuudessa saatetaan tehdä aivan toisin. Itse määrittelen meidät ihan kelpo vanhemmiksi, parhaamme yritetään ja jossain ollaan varmasti onnistuttu.

Purkkiruoka tai korvike ei tee vanhemmasta mielestäni millään muotoa huonompaa. Läheisyys, rakkaus ja läsnäolo taas ovat korvaamattomia <3

Neuvolasta päivää.

10 kk neuvolassa käyty ja uudet mitat korttiin saatu. Onni kasvaa tasaisesti ja kasvun ja ruokailujen suhteen ei tarvitse olla yhtään huolissaan. Meillä asuu hoikka ja pitkä poika. Kaikki muutoinkin kunnossa :) 

Mitat (suluissa 8kk):

- Paino: 8060g (7590g)

- Pituus: 72,5cm (70,5cm)

- Päänympärys: 46cm (45,3cm)

Terveydenhoitaja sanaili korttiin Onnista seuraavaa:

Nukuttiin Onnin kanssa neuvolasta tultua parin tunnin päikkärit ja nyt maha täynnä jaksaa lähteä ulkoilemaan ja käymään kaupassa. Täytyy vielä kyllä hehkuttaa meidän terkkaria. Hän on aivan huipputyyppi ja hänelle on helppo puhua kaikesta, mikä mieltä askarruttaa. Nyt kun ollaan muutettu, pitäisi Onnin oikeasti vaihtaa toiselle tätille, mutta saadaan onneksi jatkaa tutun tätin luona kun nätisti pyysin :) 

Aurinkoista päivää <3

Onni Aukusti 10kk.

Aurinko paistaa, ulkona on lämmintä ja kesä tekee tuloaan, niin myös se hetki, kun meidän pikkuinen poikamme täyttää 1 vuoden <3 Tänään tuohon päivään on aikaa tasan kaksi kuukautta. Pyöreät kympit on nyt kuukausissa täynnä. 10 kuukautta sitten päivänvalon näki 46cm ja 2850gramman painoinen ihmistaimi! 

Tuosta taimesta on hyvää vauhtia kasvamassa tomera taapero, jonka perässä ei varmaan pysy kukaan :) 

Millainen meidän Onni on? 

Onni konttaa nykyään hurjaa vauhtia eteenpäin, housut kuluu polvista käsittämätöntä vauhtia maailmaa tutkiessa. Hän nousee mitä tahansa tukea vasten seisomaan ja kävelee tukea vasten nopeasti paikasta toiseen. Uutena juttuna on tullut seinistä tukea pitäen kävely ja samalla seinää kämmenillä läpsytellen :D 

Taaperokärry on jo pitkän aikaa ollut kovassa käytössä ja sen kanssa kurvailu kuuluu lempitouhuihin. 

Pari senkunttia pysytään jo pystyssä myös ilman tukea, mutta tätä taitoa ei vielä kovin paljon esitellä.

Onni osaa vilkuttaa takaisin kun hänelle vilkuttaa ja sanoo hei hei , mutta tämänkin hän tekee vain tahtoessaan ei joka kerta. Tavujokeltelua tulee runsaasti ja veikkaanpa, että kun puhe pääsee vauhtiin kunnolla, on juttujen määrä rajaton. Sanoja, joita Onni osaa selvästi jo sanoa on: äiti ja ei. 

Kävelyharjoituksien lisäksi Onnin lempileikkejä ovat kaikkien kiellettyjen tavaroiden ja asioiden tutkiminen. Silmät saisi olla äidillä tosiaan myöskin selässä. Muutamaan kertaan wc:n oven jäädessä auki, on meikit löytyneet vessanpöntöstä, wc-paperit silputtuna ympäri vessaa ja vaipat leviteltynä sinne tänne. Laatikot avautuvat silmän välttäessä ja kyytiä on saanut niin äidin kaksplus ja vauva lehdet, kuin myös isän alibiaineisto. Kerran myös biojäteastian sisältö on löytynyt keskeltä keittiön mattoa. Joskus joutuu laskemaan kymmeneen sotkuja siivotessa.

Onni syö 4-5 kertaa päivässä, vaihtelevalla menestyksellä. Aamulla maistuu desi 4-viljan/kaurapuuroa, jonka sekaan on laitettu joko itse keitetttyä marjasoppaa tai hätätapauksessa kaupan hedelmäpilttiä. Nyt kun Onni on tottunut itse tehtyihin mansikka-, vadelma-, mustikka- ja lakkasoppiin, ei nuo kaupan purkit tahdo tehdä kauppaansa.

Lounas ja päivällinen sisältävät yleensä molemmat lihaa, perunaa/makaronia/riisiä ja kasviksia. Toinen näistä on itse tehtyä kotiruokaa ja toinen kaupan purkkiruoka. Yleensä Onni syö lounaalla kotiruokaa ja päivälliseksi pilttiä. Tässäkin pikkuhiljaa on käynyt niin, että (vihdoin ja viimein!) äidin/isin tekemät ruoat uppoavat paremmin, kuin kaupan soosit. Onnin lempi kotiruokiin kuuluu mm. kanakeitto, uunikala, spaghetti ja jauhelihakastike, makkarakastike, munakas sekä makaronilaatikko. Nykyään tehdään ruoat jo ihan normaaliin maitoon ja kermaakin uskalletaan käyttää, kun maha tuntuu sen kestävän. Suolaa Onni ei vielä syö, ruoka maustetaan suolattomalla yrttiseoksella, sipulilla, valkosipulilla, pippurilla, tomaattipyreellä jne. 

Iltapalaksi uppoaa samanmoinen annos puuroa, kuin aamupalaksi. Lisäksi Onni juo ruolla maitoa pieniä määriä lasista tai nokkiksesta ja vielä jokaisen ruokailun päälle tuttipullosta 150-200ml maitoa.  Huomenna on pikästä aikaa neuvola ja saa nähdä onko ruokaa uponnut riittävästi masuun. Neuvolakuulumiset siis huomenna!!

Onni nukkuu yönsä hyvin. Nykyään yleensä poikkeuksetta heräämättä lainkaan. Unille Onni menee noin klo 21.00 ja herätys on lähes aina klo 8.00. Kuuden jälkeen, kun käyn hereillä käyn yleensä nappaamassa Onnin kainaloon aamun viimeisiksi tunneiksi. <3 Siinä sitten voidaan heräillä ihan rauhassa yhdessä päivään. 

Päiväunia Onni nukkuu pääsääntöisesti kahdet. 1-3 tuntia kerrallaan, riippuen kuinka aktiivinen aamu/aamupäivä on takana. Vauvauinnin jälkeen meillä nukutaan poikkeuksetta useampi tunti ja ruoka maistuu hyvin! Sitten kun on päiviä, jotka vietetään vain kotona, riittää lyhyemmät päiväunet. 

On myös asioita, joista Onni ei tykkää yhtään. Näihin lukeutuvat mm. vaatteiden pukeminen, vaipan vaihtaminen, asoista kieltäminen, kaukalossa istumisesta ja hampaiden pesusta.

Luonteeltaan meillä asuu iloinen, nauravainen, määrätietoinen, sylittelystä pitävä lapsi <3 Oikea aamuaurinko!

Kauppaan lähdössä!

Nahkatakki: KappAhl

Housut: NameIt

Sukat: Ciraf

Lapaset: Mummun tekemät

Aurinkolasit: BabyBanz

1.5.2014

Vappu on vietetty. Munkit syöty ja Onni pääsi leikkimään ihka ensimmäisellä omalla muumi ilmapallollaan. Käytiin koko perheen kanssa ulkoilemassa ja vappulounas oli tänä vuonna yksinkertaista ja hyvää, poikettiin lenkin ohessa pitsalla! 

Loppupäivä löhöiltiin rennosti kotona tekemättä mitään sen suurempia. Huippukiva päivä siis :)