Lunta tulvillaan..

Maa on valkea <3 Ei enää lohdutonta pimeyttä, mustaa asfalttia ja märkää loskaa. Toivottavasti lumi pysyy ja saadaan valkean joulun lisäksi myös valkea joulukuu. Onni ei vielä paljon lumesta ymmärrä, mutta kovasti silmät suurenivat kun muutama hiutale leijaili päivällä kasvoille, kun haimme postin. Mielessäni mietinkin, kuinkahan innoissaan hän mahtaakaan lumesta olla vuoden kuluttua, kun jalat jo kantavat ja ymmärrystä on enemmän :') Huomasin, kuinka lumen tulosta nautti itsekin eri tavalla, kun näki kuinka se tuotti ihmetystä toiselle. Sama juttu luultavasti joulun kanssa, sen elää aivan eri tavoin kuin moneen vuoteen. Joka joulu olen harmitellut, kuinka joulusta on hävinnyt se taian tuntu, mikä siinä lapsena oli. Se jännitys, odotus, rauha ja kaikki tunteet, mitä se toi tullessaan. Nyt minulla on oma lapsi, joka tulee luultavasti tuntemaan tämän saman joulun taianomaisuuden kaikkine jännityksineen ja odotuksineen. Luulen, että tuo tunne tarttuu myös osittain minuun. Ehkäpä myös minusta joulu tuntuu taas joululta, monen vuoden jälkeen. Lapsen kautta elämän näkee ja kokee aivan eri tavalla kuin ennen. Ja se on ihanaa!

Vielä ei Onni myöskään lahjojen päälle paljon taida ymmärtää, joten äidillä on ollut vapaat kädet kirjoittaa Onnin kirje joulupukille. Tosiasia on se, että lapsi kasvaa kovaa kyytiä ja vaatteita ei mielestäni ole liikaa koosta 68 -->
Onnilla on myös jo jonkin verran leluja (mutta lähinnä soittorasioita) ja muutama uusi tuttavuus olisi tervetullut.

Äiti on tainnut jo ''muutamat'' näistä toiveista laittaa tilaukseen ;) Ei kerrota Samille, eihän?
Tietysti myös äidillä on omat toiveensa, mutta lista on niiiin loputon, ettei kärsivällisyys riittänyt kollaasin kokoamiseen. Todettakoon lyhyesti toivotuimmat: toppahousut, parturikampaajalle lahjakortti ja hotelli viikonloppu. Ai niin ja se tärkein; pikkusisarus Onnille (tää tosin voi odottaa vielä ehkä ensi jouluun : D )

Vietimme eilen tuon rakkaan kanssa vuosipäivää. Eipä voi muuta sanoa, kuin että paljon mahtuu niinkin lyhyeen aikaan kuin kaksi vuotta! Paljon paljon ihania asioita. Sitä välillä pysähtyy ihan ihmettelemään, kuinka tämä on mahdollista? Vietettiin vuosipäivää niinkin koruttomasti, että käytiin huoltoasemalla munkkikahvilla ja vaihdettiin lahjat. Sami sai Emmerdalen ensimmäisen tuotantokauden ja minä niiiin pitkään ja hartaasti toivomani lahjakortin hierojalle <3 Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Ps. Kyllä huomaa ja kuulee tässä talossa, että Onni on oppinut pyörähtämään masulleen. Heti kun toisen laskee lattialle on hän jo masullaan ja kun takaisin ei pääse on avun tultava heti eikä viidestoista päivä. Ja ne varpaat, on ne vaan niin makeat, että niitä on maisteltava joka välissä.

Anteeksi ylitsepääsemättömän huono kuvanlaatu! Sieltä ne varpaat on löytyneet.