Irtiotto.

Nyt on sekin koettu. Kävin lauantaina kaupungilla ihan kunnolla ''tuulettumassa'' pitkän kaavan mukaan. Onko äidin oman ajan ottaminen ylimainostettua? Sillä on kaksi puolta. Lähdin siis käymään työpaikan pikkujouluissa, saunomista (jätin kyllä väliin), hyvää ruokaa, mukavaa ohjelmaa, ihania ihmisiä ja suunmyötäistä juomista. Ihanaa! Ainakin ne ihmiset, jotka ovat ennen vauvan tuloa olleet merkittävä osa elämääni (olenhan sentään viettänyt heidän kanssaan 40 tuntia viikossa). Ovat sitä kyllä vieläkin ja tulevat olemaan taas enemmän kun palaan töihin. Kuinka minua onkaan onnistanut, että olen saanut tutustua noihin ihmisiin, tiimimme on upea ja heidän kanssaan on hyvä tehdä työtä.
Ruokakin oli ihanaa ja kävin hakemassa niin monesti lisää, etten edes kehtaa myöntää! Juomatkin olivat kohdallaan, niitäkin tuli ehkä maisteltua muutama liikaa, sillä sunnuntai aamuna ensimmäistä kertaa yli vuoteen päätä ikävästi jomotti. Toisekseen jostain syystä minulla oli huono omatunto. Olin ollut lähes kaksitoista tuntia pois Onnin luota. Ei tässä mitään, hänellä on maailman parhain ja rakastavin isä, joka ihan varmasti Onnin kanssa oli pärjännyt (jopa paremmin kuin äiti :D) ja jonka kanssa Onni myös viihtyy, eikä pode eroahdistusta tuona aikana. Kuitenkin aamulla podin niin huonoa oloa ja haisin todella pahalta, etten voinut ottaa lasta syliin heti herättyäni. Huono-omatunto tuli, kun huomasin Onnin naurattelevan ja hymyilevän leveästi isän sylistä. Olisin halunnut rutistaa ja lujaa, mutta en halunnut että Onni joutuisi haistamaan vanhan viinan, eikä tuttua ja turvallista äitiä. Meni pitkälle iltapäivään, ennen kuin touhusin Onnin kanssa normaaliin tapaan. Jos olisin tullut pikkujouluista suoraan kotiin, enkä olisi lähtenyt kaupungille olisin kyennyt nauttimaan lapsestani heti herättyäni.

Tätä kuitenkaan on turha jossitella sen enempää, sillä työkavereiden seura teki hyvää. Teki hyvää puhua muustakin kuin vauvoista ja niiden taidoista. Tässä mielessä oma-aika ei ole ylimainostettua. Baarissa käyminen on! Ainakin omalla kohdallani. Olihan siellä mukavaa, mutta ei se samalta tunnu, kun kotona on odottamassa se maailman arvokkain. Ne hetket ovat häneltä pois. Joku toinen voi kokea tämänkin asian toisin. Tiedän myös sen, että tulen joskus tulevaisuudessakin lähteämään kaupungille, mutta baareissa tuskin tulee monta kertaa vuodessa käytyä. Vaikka tulisikin ei humalahakuinen juominen ole tarkoituksen mukaista.

Kuinka muut äidit olette kokeneet kaupungilla käymisen lapsen tulon jälkeen? 

Sitten takaisin arkeen. Pahoitteluni kaikille, että blogin päivityksessä on tullut näin monen päivän tauko. Sami on tehnyt töissä aika pitkää päivää ja olen viettänyt päivät Onnin kanssa kahden kesken. (Tänäänkin S on töissä lähes 16 tuntia matkoineen)! Onnilla on sellainen ikä, että hän on koko ajan lähdössä liikkeelle. Sylissä ei malta olla vaan pungertaa itseään istumaan, lattialla pyörii akselinsa ympäri ja EILEN KLO 21:35 PIIITKÄN PUHINAN JA ÄHINÄN PÄÄTTEEKSI PYÖRÄHTI SELÄLTÄ MAHALLEEN ENSIMMÄISTÄ KERTAA <3 ! No mahaltaan ei joka kerta pääse omin avuin takaisin selälleen, joten äitin on autettava. Onni on löytänyt äänensä ja kiljahtelee, murisee ja örisee ja haluaa äidin jakamattoman huomion :') Joten bloggailu on jäänyt odottamaan parempaa aikaa, sillä jossain välissä pitäisi ehtiä myös syömään, pesemään pyykkiä, pumppailemaan maitoa pulloon ja muutenkin arkea pyörittämään.
Sitten muutama kuva vielä viikonlopulta ja alkuviikolta..

 Onni maissinaksun kimpussa. Nämä siis 100% maissia, ei suolaa tai mitään muutakaan ja sulaa heti ihan mössöksi suuhun. NAM!

 Operaatio pullantuoksuinen äiti!

 Onnin uudet 68cm vaatteet, Lindex

Mamma sunnuntaiaamuna väsyneenä (ja tosi edustavana) ja Onnia naurattaa :D 

Valitettavasti en vielä ole saanut napattua videolle tuota Onnin kääntymistä, mutta tässäpä näyte siitä, kuinka kiukuttaa  ja se kuuluu, kun ei pääsekään takaisin selälleen. 

 Kivaa viikkoa kaikille :)