Kun kädet eivät riitä.

Onnista on kuluneen viikon aikana kehkeytynyt oikea sylivauva. Hän kaipaa paljon huomiota ja seuraa ja tykkää istuskella sylissä piiiitkiä aikoja. Kun hänet laskee leikkimatolle tai sitteriin, alkaa lähes välittömästi kitinä ja ähinä; seuraa mulle nyt heti! :) Nyt yritän nauttia näistä sylittely hetkistä, sillä ihan pian meidän pieni vauva lähtee jo liikkeelle. Pylly nousee siihen malliin mahalleen ollessa, että montaa kuukautta tuskin tarvitsee enää treenailla eteen- (tai taaksepäin) pääsyä.

housut: KappAhl, body: H&M

Toisinaan tämä sylivauva tuottaa hieman päänvaivaa, kaksin kun kotona ollaan aika paljon niin kädet ei aina tahdo riittää joka paikkaan minne pitäisi. Tiskit pitäisi hoitaa, pyykit saada koneeseen ja sieltä kaappiin, yleistä järjestystäkin pitää yllä. Imuroinnin ja pölyjen pyyhkimisen olen jättänyt suosiolla odottamaan parempaa aikaa. Kyllä vielä joku päivä. Nyt Onni on unilla, olisipa ihana viedä petivaatteet ulos tuulettumaan kun mittari näyttää -10 astetta. Jätän kuitenkin viemättä, sillä en ota sitä riskiä että härättäisin nukkuvan lapsen. Kun kädet vihdoin ovat vapaat, ajan haluaa käyttää omaan hyvinvointiin ja akkujen lataukseen (bloggaus, syöminen, suihkussa käynti, lehtien lukeminen). Ei vauva välitä jos kirjahyllyn päällä leijailee muutama pölypallo, eikä hän välitä myöskään siitä jos sohvilla ja lattialla on tavaraa. Itseä se kyllä vähän häiritsee. Kuitenkin vauva-arjessa tärkeysjärjestys muuttuu. Perussiisteys on pidettävä yllä, mutta ei meillä tarvitse olla hohtavan puhdasta ja pullantuoksuista joka päivä. Niin kuin sanoin, ei vauva välitä. Vauvalle tuplasti tärkeämpää on se, että äiti/isä on läsnä, ottaa kädestä kiinni kun vauva tarvitsee turvaa, heijjaa uneen ja katsoo silmiin, lohduttaa ja hyssyttelee kun vauvalla on pahamieli, leikkii ja lauleskelee vauvan kanssa kun vauva tarvitsee seuraa ja virikkeitä, juttelee ja koskettaa, silittää poskea ja pyyhkii kyyneleet, antaa vauvalle maidon tai ruoan kun on sen aika ja elää vauvan kanssa tässä ja nyt, hetkessä! Ja hän antaa rakkautta takaisin, enemmän kuin osaa edes selittää.

 

Meillä muuten aina unilta herätessä venytellään oikein ison miehen elkein :) Tämä on Onnin lempipuuhaa nykyään.

body, housut ja sukat: H&M

Meilläkin on vietetty asiaankuuluvasti movemberia. Isimies joutui jättämään viiksien kasvattelun ensivuoteen, sillä tässä kuussa on ollut muutamaan otteeseen juhlia ja tämä hirmumamma ei ole suostunut liikkumaan viiksiä kasvattavan miehen kanssa missään. Viikset siis saivat lähteä jo ensimmäisen viikon jälkeen. Onni on kuitenkin tässä kuussa ollut hengessä mukana, kun äiti on pukenut aiheeseen kuuluvan bodyn päälle.

 

body ja housut: KappAhl

Tuo kuvassa näkyvä hoitotaso on muuten siirretty olohuoneen lattialle, sillä pinnasängyn päällä sitä ei enää uskalla pitää, kun Onni pyörii edes takas ja ympäri. Ja maanantaista lähtien Onni on nukkunut omassa pinnasängyssään! Äidillä ja isillä on pitkästä aikaa koko sänky käytettävissä, eikä tarvitse jännittää koko kroppaa kököttäessä sängyn reunalla. Nukuttaminen omaan sänkyyn onkin käynyt paljon helpommin, mitä ajattelin. Onni sänkyyn, tutti suuhun, kädestä kiinni ja unirätti viereen. Sitten vaan äiti tai isi istuu sängyn vieressä niin kauan, että pikkumies saa unen päästä kiinni. Vaihtelevasti sängyn vieressä täytyy istua minuutista puoleen tuntiin. Sitten kun Onni herää yöllä syömään niin hän pääsee meidän keskeen ja saa olla siinä aamuun asti tankkaamassa läheisyyttä (ja maitoa). Onneksi härääminen tapahtuu yleensä vasta neljän jälkeen. Tärkeintä kuitenkin on se, että hän on oppinut nukahtamaan illalla omaan sänkyynsä.

Ja loppuun vielä pakko sanoa, että tiimareissa on mahtavat alet. Mm kaikki juhla- ja kattaustarvikkeet (paitsi joulu) on nyt -90% ja lyhdyt sekä kynttilät -50%. Tietysti tämä mamma suuntasi kohti paikallista tiimaria ja hamstrasi sieltä Onnille synttäritarvikkeita moneksi vuodeksi eteenpäin. Eikä olleet hinnan kirossa. Lähes 80 euron ostokset lähti mukaan alle kahdeksan euron ;)

mm. tälläistä kivaa tarttui tiimarista matkaan. 

Nyt lehden hakuun ja kahvin keittoon. Saa pölypallot odotella ihan rauhassa!

Taidonnäyte

Tässä lupaamani video, Onni kääntyy..ja kääntyy..ja kääntyy :)

Suussani on yksi iso hammas.

Meille muutti viikonloppuna pikkukiukku, joka on aivan uudenlainen tulokas talossamme. Vähän väliä itkettää ja kitisyttää, vaikka kaiken pitäisi periaatteessa olla hyvin. Ikeniä kutittaa. Kylmää porkkanaa ja omaa nyrkkiä narskutetaan jatkuvasti. Poskia punottaa. Lämpöäkin on hieman. Sitten toissailtana alaikenessä tuntui jotain kovaa ja terävää. Siellä näkyi jotain valkoista. Ensimmäinen hammas on puhjennut Onnille ja samalla syy pikkukiukulle selvisi. :)

kuva: hammasvelho.fi

Tänään käytiin Onnin kanssa joka maanantaiseen tapaan mammabicissa. Ja hei, alan huomata muutoksia omassa kehossani! Askelsarjat, jotka aluksi nostivat aivan mahdottoman hien pintaan ja kädet, jotka huusivat hoosiannaa Onnin kannattelusta, ovat alkaneet vahvistua. Huomasin, etteivät askelsarjat, kyykyt, vatsalihasten ja selkälihasten tekeminen tunnukkaan enää niin raskaalta. Pystyn menemään kyykyissä matalammalle ja pitelemään Onnia pidemmän aikaa yhden käden varassa, ennen kuin on vaihdettava kättä. Mahtavaa, jotain siis on tapahtunut! Vaikka kyltymätön himo roskaruokaan onkin paheeni niin kunto nousee siitä huolimatta. Oman haasteensa treenaamiseen tällä viikolla toi tuo Onnin uusi taito. Koko ajan oltiin massulleen ja hermokin meinasi mennä, jos mahalleen ei päässyt pyörähtämään. Kuinkahan käy keväällä, kun Onni lähtee liikkeelle? Lisätehoa treeniin on ainakin luvassa joka viikko, kun pojan paino nousee!

Menneellä viikolla ilmoitin meidän perheen myös vauvauintiin, jonka on tarkoitus alkaa tammikuussa. Onni on tuolloin jo puolivuotias ja saa nähdä vieläkö sukellusrefleksi on tallessa. Joka tapauksessa ainakin äiti innolla odottaa uutta koko perheen harrastusta (eikä intoa laimenna edes se, että uinti on aina lauantai aamuisin klo 8:00)!

Vielä kun jostain saisi innostuksen terveellisempään ruokavalioon niin hyvä olisi. Minkä sille mahtaa, että roskaruoka maistuu aivan mahdottoman hyvälle? Oliskos mitään neuvoja, joilla terveellisempi ruoka alkaisi houkutella enemmän? Painoonikin olen nyt ihan tyytyväinen, joten sekin on vähän huono motiivin tuoja..

Tällä viikolla päästään koko perheen kanssa nauttimaan jouluruoasta, kun suuntaamme lauantaina kohti pikkujouluja. Onni sonnustautuu tonttupukuun ja laitetaan autoon soimaan joulu cd. Pian se on täällä, paras aika vuodesta. Joulu <3

Lunta tulvillaan..

Maa on valkea <3 Ei enää lohdutonta pimeyttä, mustaa asfalttia ja märkää loskaa. Toivottavasti lumi pysyy ja saadaan valkean joulun lisäksi myös valkea joulukuu. Onni ei vielä paljon lumesta ymmärrä, mutta kovasti silmät suurenivat kun muutama hiutale leijaili päivällä kasvoille, kun haimme postin. Mielessäni mietinkin, kuinkahan innoissaan hän mahtaakaan lumesta olla vuoden kuluttua, kun jalat jo kantavat ja ymmärrystä on enemmän :') Huomasin, kuinka lumen tulosta nautti itsekin eri tavalla, kun näki kuinka se tuotti ihmetystä toiselle. Sama juttu luultavasti joulun kanssa, sen elää aivan eri tavoin kuin moneen vuoteen. Joka joulu olen harmitellut, kuinka joulusta on hävinnyt se taian tuntu, mikä siinä lapsena oli. Se jännitys, odotus, rauha ja kaikki tunteet, mitä se toi tullessaan. Nyt minulla on oma lapsi, joka tulee luultavasti tuntemaan tämän saman joulun taianomaisuuden kaikkine jännityksineen ja odotuksineen. Luulen, että tuo tunne tarttuu myös osittain minuun. Ehkäpä myös minusta joulu tuntuu taas joululta, monen vuoden jälkeen. Lapsen kautta elämän näkee ja kokee aivan eri tavalla kuin ennen. Ja se on ihanaa!

Vielä ei Onni myöskään lahjojen päälle paljon taida ymmärtää, joten äidillä on ollut vapaat kädet kirjoittaa Onnin kirje joulupukille. Tosiasia on se, että lapsi kasvaa kovaa kyytiä ja vaatteita ei mielestäni ole liikaa koosta 68 -->
Onnilla on myös jo jonkin verran leluja (mutta lähinnä soittorasioita) ja muutama uusi tuttavuus olisi tervetullut.

Äiti on tainnut jo ''muutamat'' näistä toiveista laittaa tilaukseen ;) Ei kerrota Samille, eihän?
Tietysti myös äidillä on omat toiveensa, mutta lista on niiiin loputon, ettei kärsivällisyys riittänyt kollaasin kokoamiseen. Todettakoon lyhyesti toivotuimmat: toppahousut, parturikampaajalle lahjakortti ja hotelli viikonloppu. Ai niin ja se tärkein; pikkusisarus Onnille (tää tosin voi odottaa vielä ehkä ensi jouluun : D )

Vietimme eilen tuon rakkaan kanssa vuosipäivää. Eipä voi muuta sanoa, kuin että paljon mahtuu niinkin lyhyeen aikaan kuin kaksi vuotta! Paljon paljon ihania asioita. Sitä välillä pysähtyy ihan ihmettelemään, kuinka tämä on mahdollista? Vietettiin vuosipäivää niinkin koruttomasti, että käytiin huoltoasemalla munkkikahvilla ja vaihdettiin lahjat. Sami sai Emmerdalen ensimmäisen tuotantokauden ja minä niiiin pitkään ja hartaasti toivomani lahjakortin hierojalle <3 Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Ps. Kyllä huomaa ja kuulee tässä talossa, että Onni on oppinut pyörähtämään masulleen. Heti kun toisen laskee lattialle on hän jo masullaan ja kun takaisin ei pääse on avun tultava heti eikä viidestoista päivä. Ja ne varpaat, on ne vaan niin makeat, että niitä on maisteltava joka välissä.

Anteeksi ylitsepääsemättömän huono kuvanlaatu! Sieltä ne varpaat on löytyneet.

Irtiotto.

Nyt on sekin koettu. Kävin lauantaina kaupungilla ihan kunnolla ''tuulettumassa'' pitkän kaavan mukaan. Onko äidin oman ajan ottaminen ylimainostettua? Sillä on kaksi puolta. Lähdin siis käymään työpaikan pikkujouluissa, saunomista (jätin kyllä väliin), hyvää ruokaa, mukavaa ohjelmaa, ihania ihmisiä ja suunmyötäistä juomista. Ihanaa! Ainakin ne ihmiset, jotka ovat ennen vauvan tuloa olleet merkittävä osa elämääni (olenhan sentään viettänyt heidän kanssaan 40 tuntia viikossa). Ovat sitä kyllä vieläkin ja tulevat olemaan taas enemmän kun palaan töihin. Kuinka minua onkaan onnistanut, että olen saanut tutustua noihin ihmisiin, tiimimme on upea ja heidän kanssaan on hyvä tehdä työtä.
Ruokakin oli ihanaa ja kävin hakemassa niin monesti lisää, etten edes kehtaa myöntää! Juomatkin olivat kohdallaan, niitäkin tuli ehkä maisteltua muutama liikaa, sillä sunnuntai aamuna ensimmäistä kertaa yli vuoteen päätä ikävästi jomotti. Toisekseen jostain syystä minulla oli huono omatunto. Olin ollut lähes kaksitoista tuntia pois Onnin luota. Ei tässä mitään, hänellä on maailman parhain ja rakastavin isä, joka ihan varmasti Onnin kanssa oli pärjännyt (jopa paremmin kuin äiti :D) ja jonka kanssa Onni myös viihtyy, eikä pode eroahdistusta tuona aikana. Kuitenkin aamulla podin niin huonoa oloa ja haisin todella pahalta, etten voinut ottaa lasta syliin heti herättyäni. Huono-omatunto tuli, kun huomasin Onnin naurattelevan ja hymyilevän leveästi isän sylistä. Olisin halunnut rutistaa ja lujaa, mutta en halunnut että Onni joutuisi haistamaan vanhan viinan, eikä tuttua ja turvallista äitiä. Meni pitkälle iltapäivään, ennen kuin touhusin Onnin kanssa normaaliin tapaan. Jos olisin tullut pikkujouluista suoraan kotiin, enkä olisi lähtenyt kaupungille olisin kyennyt nauttimaan lapsestani heti herättyäni.

Tätä kuitenkaan on turha jossitella sen enempää, sillä työkavereiden seura teki hyvää. Teki hyvää puhua muustakin kuin vauvoista ja niiden taidoista. Tässä mielessä oma-aika ei ole ylimainostettua. Baarissa käyminen on! Ainakin omalla kohdallani. Olihan siellä mukavaa, mutta ei se samalta tunnu, kun kotona on odottamassa se maailman arvokkain. Ne hetket ovat häneltä pois. Joku toinen voi kokea tämänkin asian toisin. Tiedän myös sen, että tulen joskus tulevaisuudessakin lähteämään kaupungille, mutta baareissa tuskin tulee monta kertaa vuodessa käytyä. Vaikka tulisikin ei humalahakuinen juominen ole tarkoituksen mukaista.

Kuinka muut äidit olette kokeneet kaupungilla käymisen lapsen tulon jälkeen? 

Sitten takaisin arkeen. Pahoitteluni kaikille, että blogin päivityksessä on tullut näin monen päivän tauko. Sami on tehnyt töissä aika pitkää päivää ja olen viettänyt päivät Onnin kanssa kahden kesken. (Tänäänkin S on töissä lähes 16 tuntia matkoineen)! Onnilla on sellainen ikä, että hän on koko ajan lähdössä liikkeelle. Sylissä ei malta olla vaan pungertaa itseään istumaan, lattialla pyörii akselinsa ympäri ja EILEN KLO 21:35 PIIITKÄN PUHINAN JA ÄHINÄN PÄÄTTEEKSI PYÖRÄHTI SELÄLTÄ MAHALLEEN ENSIMMÄISTÄ KERTAA <3 ! No mahaltaan ei joka kerta pääse omin avuin takaisin selälleen, joten äitin on autettava. Onni on löytänyt äänensä ja kiljahtelee, murisee ja örisee ja haluaa äidin jakamattoman huomion :') Joten bloggailu on jäänyt odottamaan parempaa aikaa, sillä jossain välissä pitäisi ehtiä myös syömään, pesemään pyykkiä, pumppailemaan maitoa pulloon ja muutenkin arkea pyörittämään.
Sitten muutama kuva vielä viikonlopulta ja alkuviikolta..

 Onni maissinaksun kimpussa. Nämä siis 100% maissia, ei suolaa tai mitään muutakaan ja sulaa heti ihan mössöksi suuhun. NAM!

 Operaatio pullantuoksuinen äiti!

 Onnin uudet 68cm vaatteet, Lindex

Mamma sunnuntaiaamuna väsyneenä (ja tosi edustavana) ja Onnia naurattaa :D 

Valitettavasti en vielä ole saanut napattua videolle tuota Onnin kääntymistä, mutta tässäpä näyte siitä, kuinka kiukuttaa  ja se kuuluu, kun ei pääsekään takaisin selälleen. 

 Kivaa viikkoa kaikille :)

 

Onnin taidot ja päivärutiinit

Onni on nyt jo hieman reilun neljän kuukauden ikäinen. Neljässä kuukaudessa on meidän pienestä vastasyntyneestä tullut 16,5cm pidempi, hän on yli tuplanut painonsa ja taidot ovat kehittyneet huimasti. Mitä hän sitten osaa ja kuinka päivämme sujuvat?

      ONNIN TAIDOT

• Tarttuu leluun/mihin tahansa, mikä on käden ulottuvilla ja vie sen suuhunsa.
• On löytänyt äänensä, kiljahtelee, mörisee ja örisee toisinaan hyvinkin kova äänisesti
• Juttelee ja vastaa jokeltelemalla puheeseen
• Hymyilee ja nauraa makeasti ääneen jos joku näyttää tai kuulostaa tosi hassulta
• Pari kertaa tarttunut varpaihinsa eilen ja tänään
• Seisoo tuettuna jo hyvinkin tomerasti
• Pyörii akselinsa ympäri matolla/lattialla ollessaan, kääntyy molemmille kyljilleen
• Nostaa peppua maasta jalkojensa varassa
• Katselee kiinnostavaa asiaa/esinettä jo pitkän tovin keskittyneesti
• Pyrkii nousemaan istuma-asentoon sylissä ollessaan
• Nielee soseita jo useita lusikallisia 

      

       ONNIN SYÖMINEN

• Syö rintamaitoa noin 60-150ml kerrallaan tuttipullosta noin klo 9,12,17, 20 ja 22.30
• Syö lisäksi kerran päivässä kasvissosetta noin 4 lusikallista ja hedelmäsosetta saman verran
• Syö rintaa vain öisin, päivällä maito on oltava pullossa
• Toisinaan ei suostu syömään maitoa kuin kolme kertaa päivässä
• Saa noin joka toinen päivä myös hieman NAN:n korviketta sekoitettuna rintamaitoon
• Hörppii/juo pieniä määriä vettä lasista

      ONNIN NUKKUMINEN

• Nukkuu yöunta noin 23-9.30 välisen ajan
• Herää syömään vaihtelevasti 1-5 kertaa yössä
• Nykyään nukkuu aamuyön levottomasti potkiutuen, pyörien ja änisten. Ilmeisesti päivän tapahtumat/opitut asiat tulevat uniin tai sitten tekee hampaita? 
• Nukkuu ensimmäiset päivä unet noin klo 13 -> vaunuissa ulkona (1-5h) 
• Illan aikana ottaa useammat lyhyet ''torkut'' sitterissä 
• Harsosta on tullut Onnille rakas unikaveri. Onni nukahtaa parhaiten, kun saa harson nyrkkiin ja hieroo sillä silmiä ja korvia

MUUTA ONNISTA 

• Käyttää vaatekokoa 62 ja muutamaa koon 68 vaatetta, pian on aika siirtyä kokonaan kokoon 68
• Käyttää 3 koon vaippoja 
• Tutti tuo Onnille turvaa ja on tärkeä unille mennessä ja itkun tullessa
• Onnin lempipuuhaa on touhuta leikkimatolla, istua isin tai äidin sylissä ja tarkkailla maailmaa tai nauraa isin/äidin hassuille jutuille ja ilmeille. Sitterissä on myös kiva istua kun joku jaksaa sitä hytkyttää
• Onni käyttää vaatteina bodya, puoli potkuhousuja, päällyshousuja tai vaihtoehtoisesti jumpsuittia

Viikonloppu täynnä juhlaa.

Aivan ihana viikonloppu takana päin! Lauantaina juhlimme veljeni häitä ja sunnuntaina Samin ensimmäistä isänpäivää. Molemat päivistä kauan odotettuja ja omalla tavallaan ihania. Tuli syötyä niin hyvin viikonlopun aikana, että ei tainnut tämän päiväinen mammabic polttaa syödyistä kaloreista kuin murto-osan. Silti yksi asia on varma, hyvästä ruoasta en tingi! Tulkoonkin ylimääräisiä kiloja ja kaloreita, olen sitä mieltä että nuo ruoat ja maut olivat sen arvoisia.

Lauantai aamu kiristi kovasti minun hermoja, sillä Sami lähti vielä ennen häihin lähtöä tienaamaan rahaa ja minä yritin sitten puoleen päivään mennessä ehtiä tekemään kaiken tarpeellisen. Syöttää Onnille bataattia, juottaa maitoa, pumpata maitoa matkalle mukaan, silittää kauluspaidat,  käydä suihkussa, kihartaa omat hiukset ja laittaa kasvot siedettävään tällinkiin. Sitten vielä pukea kaikki juhlavaatteet sekä itsen, että Onnin ylle. Ja ehdin kuin ehdinkin :) Päästiin lähtemään kun kello löi 12 ja matkaahan täältä Kuopioon tulee ilman taukoja kaksi tuntia.Onneksi matka meni paremmin kuin hyvin, pysähdyttiin vielä abc:lle syöttämään Onni ja juomaan itse kahvit ja syömään ''aamupala''.

Hääjuhla oli kaunis, ihan niin kuin hääparikin! Juhlassakin Onni käyttäytyi vieraskoreasti ja pahimmilta itkuilta vältyttiin. Oikeastaan poika oli juttutuulella koko illan ajan. Syötiin ja juotiin hyvin ja nautittiin toistemme seurasta. Eipä paljon paremmasta väliä.

 Onni juhlavaatteissa kotona.

 Kaulusbody Name it, rusetti name it, henkselifarkut H&M, sukat H&M

 Hymy herkässä mun rakkaimmilla :)

 Koko perhe ''edustaa'' 

 Mekko nelly.com,

bolero on äidin käsialaa

Lopulta uni vei pikkujuhlijasta voiton, kotimatka meni samoissa merkeissä.

Eilen oli sitten isänpäivä. Mulla on ahkera mies ja se oli myös eilen töissä, mutta onneksi työvuoro järjestyi niin, että hän pääsi kotiin jo kolmelta. Onnin kanssa askarreltiin isänpäiväkortit ja sitten kun isi kotiutui, odotti itsetehty kortti lahjan kanssa pöydällä. Saatiin melkein isi kyyneliin ;) 

Lähdettiin illalla käymään vielä ukin luona ja siellä vierähtikin sitten koko iltapäivä. Alkuillasta lähdettiin sitten syömään Amarilloon isänpäivän kunniaksi. Siellä muuten talo tarjosi isi-ihmisille jälkiruoaksi viskijäätelö annoksen : P

 Karitsaa medium

 

 Äiti, Onni ja pähkinäsuklaakakku vaniljajäätelöllä <3

Viikonloppu oli paras pitkään aikaan :) Näillä eväillä jaksaa taas läpi harmaan syksyn! 

Kuinka teillä vietettiin isänpäivää?

4kk kuvat

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eilen nämä tänne lupasin laittaa, mutta olin saamaton. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja tulin kuvat siirtämään koneelle ja tänne blogin puolelle.

Onni tykkää tiirailla itseään nykyään vessan peilistä, mikäpä sen mielenkiintoisempaa kuin katsella peilistä pientä poikaa, joka hymyilee takaisin kun sille hymyilee :) Alla näistä kohtaamisista otoksia. Kyllä, mun ilmeet on jotenkin kummallisia..kuinka aina onnistunkaan näin ''hyvin'' kuvissa? :D

Huomenna suunnataan Kuopioon, siellä luvassa häähumua <3 Onni puetaan parhaimpiinsa, tästä lisää sunnuntaina..jahka saan aikaiseksi!

Vuoden v*ttumaisin!

Meillä on täällä maa valkoisena lumesta. Kuinka ihanaa, lunta satelee koko ajan hiljalleen taivaalta. Reipas tunti sitten laitoin Onnin päiväunille. Lähdin tapani mukaan vaunujen kanssa ulos kävelemään, jotta Onni saa unen päästä kiinni. Tuossa parin sadan metrin päässä on ala-aste. Pienimmät koululaiset olivat jo päässeet koulusta kun lähdin kävelylle ja heitä käveli ja pyöräili vastaan tasaiseen tahtiin. Kiinnitin huomioni erääseen pikkupoikaan, joka käveli kauempana kävelytiellä hiljaa, katse kohti maata. (Arvioin iäksi korkeintaan 8 vuotta). Joukko saman ikäisiä poikia kulki hänen perässään ja tekivät lumesta palloja ja käyttivät poikaa maalitauluna. Poika yritti kävellä eteenpäin ja käsillään torjua palloja. Yksi poikajoukosta huusi: '' Jos sanot vittu kymmenen kertaa, niin me ei enää ehkä heitetä, etpä sä uskalla sanoa''!

Sitten sisälläni kuohahti. Katsoin nukkuvaa lasta vaunuissa. Tuota viatonta pientä ihmistä. Entä jos hän joskus on tuo kiusattu? Kävelin ripeämmin poikien luo, pojat huomasivat minut;  lumipallojen heittely ei loppunut. Sitten puutuin asiaan. Pyysin heitä lopettamaan, kysyin miksi ihmeessä he noin tekivät? Vastaus tuli salamana yhden pojan suusta: '' Ei kuulu sulle! Jatka matkaas senkin v*ittupää''. Mulla loksahti leuat varmaan edessä olevaan kuralätäkköön asti. Miten pieni lapsi voi puhua tuolla tavoin? Miten se voi olla mahdollista?

Ei, en todellakaan jatkanut matkaani. Käännyin kannoillani ja kävelin koko matkan poikien perässä ja katsoin, etteivät he heitelleet enää lumipalloja. Kävelin heidän perässään aina siihen saakka, kunnes porukka lähti eri suuntaan, kuin tuo kiusattu.

Tulen taatusti olemaan v*ttumainen myös jatkossa, jos kiusaamiseen puuttuminen sitä vaatii. Ja tulen kantamaan tuota nimitystä ylpeydellä, koska se kertoo tarinaa siitä, että olen kiusatun puolella.

Mitä jos oma lapsi tulee joskus kiusatuksi? Tai mikä pahempaa jos hän onkin yksi kiusaajista? Näitä ajatellessa minua alkaa hirvittää; kuinka osaan kasvattaa lapseni niin, että hän pitää heikoimpien puolta eikä nouse heitä vastaan? Se on valtavan iso tehtävä.

Onni 4kk; terveiset neuvolasta!

''Aika on niin julma
se matelee
juuri silloin kun se saisi kiiruhtaa
nyt kun olet siinä
aika suinpäin ryntäilee

Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan
Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun maailma antaa kaikkein parastaan ''

Niinpä! Rakas Onni täyttää tänään neljä kuukautta <3 Kuinka on mahdollista, että aika juoksee näin äkkiä?
Neljä kuukautta sitten olin tähän aikaan melkoisissa tuskissa, mutta tästä kolme tuntia eteenpäin olin maailman onnellisin ihminen. Neljä kuukautta sitten elämäni heitti kuperkeikkaa ja asioiden tärkeysjärjestys meni uusiksi. Aika seisahtui ja ihmettelin tuota pientä ihmislasta. Siinä hän oli, rinnallani. Yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen. Rakkaus sai uuden merkityksen. En ollut tuntenut mitään vastaavaa aiemmin. Paluuta entiseen ei ollut. Ja minulla oli hyvä olla. Näin on myös tänä päivänä. Nukkuvaa lasta voisi tuijottaa ikuisuuden. Onnenkyyneleet ei ota loppuakseen kun Onni nauraa ääneen isin jutuille ja kiitollisuudelle ei löydy sanoja kun oma lapsi on terve.

Tänään oli neuvolalääkäri, jossa Onni esitteli kaikki taitonsa ja hurmaavan hymynsä ja naurunsa :) Kaikki hyvin. Meillä on terve ja hyvinvoiva lapsi.

Mitat 4kk (suluissa tasan kolmen viikon takaiset mittaukset)

• Paino 5999g (5685g)
• Pituus 62,5cm (61cm)
• Py 41,9 cm (41,9cm)

Painoa on tullut kolmessa viikossa siis 314grammaa eli noin 105g/vko. Painokäyrä ei enää ole laskusuunnassa vaan menee nyt käyrällä tasaisesti. JES! :) Pituutta on tullut 0,5cm/vko. Eipä ihmekkään kun kaikki bodyt tuntuu hihoista lyhkäisiltä, vaikka muuten mahtuisivatkin.
Lääkäri totesi, ettei painon kanssa tarvitse olla yhtään huolissaan, niin nätisti kasvaa omaa tahtiaan ja käyrällä. Soseita saa alkaa antaa pikkuhiljaa yhä enemmän ja enemmän.
Neuvolakorttiinkin lääkäri kirjoitti Onnista ja yritän nyt tulkata sen mitä selvää tuosta saan:
'' Suloinen pikkupoika =), tarkka katsekontakti, juttelee. Iho hyvä. Suu ja nielu siistit. Korvat normaalit tärykalvot. Silmissä heijasteet normaalit. Keuhkot ja sydän normaalit. Vatsa palpoiden pehmeä. (En saa selvää mitä tässä välissä lukee). Kääntyy kyljelleen, vatsallaan pysyy hyvin. Tarttuu hyvin. Seisoessa varaa jaloilleen. ''

Eli siis sammas on vihdoin ja viimein selätetty, kiinteiden aloituksen jälkeen se hävisi ihan itsestään. Toinen juttu on tuo Onnin toisinaan toimimaton vatsa.. No eilen illalla sitten kun rupesin viimeistä vaippaa vaihtamaan ennen yöunia, oli vastassa melkoinen yllätys. Kakkaa oli kirjaimellisesti joka paikassa ja PALJON! Varmaan ainakin puoli kiloa :D Sitä oli niin vaippa kuin housutkin ääriään myöten täynnä. Sitä oli Onnin käsissä ja varpaissa, löytyipä sitä myös isin vatsalta (jossa istuessaan Onni kakkaa teki), sitä oli myös mamman kädet täynnä. Onnin korvantauksetkaan eivät siltä säästyneet, saatikka meidän valkoinen karvamatto (juu, oli aika fiksu veto päättää vaihtaa vaippa siinä). Eli mallasuute ja luumu on tehneet nyt tehtävänsä! Mahtavaa, Onnin olo on taatusti kevyempi ja mukavampi. :D

 Neuvolan jälkeen tuli väsy.

Illan mittaan, kun Onni herää päiväuniltaan on aika taas räpsiä kuukausikuvat albumiin. Näitä myös tarkoitus tulla viimeistään huomenna lisäämään tänne teidän iloksi!

minä ja hän

Kuinka meistä tuli me?

11.9.2011 sunnuntaina olin juuri palannut Helsingistä äitini ja hänen miehensä häistä. Olin saanut kunnian olla todistamassa heidän lupaustaan rakastaa toisiaan myötä ja vastamäessä. Illalla kotona tunsin suurta tylsyyttä ja turhautuneisuutta elämääni. En ollut tyytyväinen, en ollut onnellinen, en tiennyt oikein mitä olin. Olin suunnitellut muuttavani Helsinkiin ja aloittavani elämässäni täysin uuden sivun. Ajattelin, että ilmapiirin vaihdos oli sitä, mitä tarvitsin. Jotain muutosta tarvitsin, elämällä ei ollut päämäärää ja olin itseni kanssa täysin hukassa. Kesä, joka tuolloin oli kääntymässä syksyyn piti sisällään paljon baareissa istumista, viinilasin äärellä oloa ja humalahakuista juomista. Elämää, jota en osaisi enää itselleni kuvitella. En sano, etteikö kesään olisi mahtunut myös paljon hyvää, paljon rakkaita ihmisiä ja ystäviä ja heidän korvaamatonta seuraansa. Näistä ihmisistä olen yhä tänäkin päivänä kiitollinen, he ovat minulle tärkeitä ja osa on edelleen läheisimpiä ystäviäni.

Sunnuntai-ilta. Vuorotyötä tekevänä ihmisenä minulla oli myös maanantai vapaata. Soitin muutamalle ystävälle ja lähdimme istumaan iltaa paikalliseen kuppilaan. Väkeä oli vähän, ilta meni kuitenkin rattoisasti ystävien seurassa. Jossain vaiheessa ovesta astui sisään kolme nuorta miestä. En silloin olisi arvannut, että yksi noista miehistä tulee olemaan aviomieheni, lapseni isä! Baarissa ajauduimme samaan pöytään ja juttu luisti hyvin. Emme kuitenkaan tuolloin vaihtaneet numeroita tai mitään muutakaan, poistuimme eri teille. Seuraavana aamuna minua odotti kaveripyyntö facebookissa.

Tästä ensimmäisestä kohtaamisesta meni vielä muutama kuukausi eteenpäin, ennen kuin tapasimme toisemme kahvikupin äärellä. Facebookissa vaihuivat puhelinnumerot ja pitkään jatkuneen viestittelyn jälkeen annoin Samille luvan tulla käymään kahvilla (en olisi millään halunnut antaa periksi, sillä olin vakaasti aikonut muuttaa Helsinkiin ja en halunnut yhtäkään miestä sotkemaan tätä kuviota). Jälkeenpäin ajateltuna; KIITOS luojalle, että annoin meille mahdollisuuden.

Tästä kahvittelusta eteenpäin Sami käytännössä asui luonani. Erossa ei oltu tämän jälkeen kuin yksi yö (yritin vielä taistella tunteita vastaan ja tehdä lähtöä etelään). Sitten kun annoin periksi sille, mikä oli siinä vaiheessa jo selvää (olin enemmän kuin ihastunut) ovat asiat edenneet vauhdilla. 2011-2012 vuoden vaihteessa muutimme ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme, lokakuussa -12 tulin raskaaksi ja saman vuoden joulukuussa menimme kihloihin. Tämän vuoden toukokuussa astelimme avioliittoon ja heinäkuussa sitten syntyikin Onni. Vaikka asiat ovat edenneet melkoista vauhtia, meille muutokset elämässä ovat tuntuneet luonnollisilta. Näin tämän pitikin mennä.

Vasta rakastuneet hotellilomalla.

Tykkään susta niin että halkeen.

Mihin minä oikein Samissa rakastuin? 

Ensimmäiseksi on pakko mainita hänen hymynsä. Siinä on jotain niin poikamaisen veikeää ja hurmaavaa. Pylly tulee hyvänä kakkosena! Sitten kun ajattelen syvällisemmin, rakastuin siihen kuinka hän tuntuikaan turvalliselta. Järeältä kalliolta, jolle pystyin puhumaan vaikeimmistakin asioista..hän ei tuominnut. Samalla hänestä huokui hurtti huumorintaju, elämää ei kannata ottaa aina liian vakavasti. Pisteenä i:n päälle hän rakastaa minua ehkä vaikeastakin luonteesta huolimatta. Olen tulinen ja temperamenttinen, räiskyvä luonne. Riitelen lujaa ja rakastan rajusti! Toisinaan luonteeestani johtuen, ajaudumme isoihinkin riitoihin, jossa mielipiteeni kuuluu ja näkyy. Lepyn kuitenkin yhtä nopeasti, kuin tulistunkin. Ehkäpä Sami rakastaa minua juuri siksi, koska olen tälläinen hiomaton timantti, josta löytyy särmää ja kulmikkuutta, mutta myös kiiltäviä sileitä ja tasaisia puolia. Tässä vastasinkin seuraavaan kysymykseen; mihin Sami rakastui minussa. Tämä tosin on vain oma näkemykseni asiasta. Kuka tietää? 

''Ainiaan vaikka tuulessa seisoisin
sinun vuoksesi rakkahin, rakkahin.
Sinut valitsin joukosta vieraiden,
yhä ainoa oot, jonka tarvitsen''

 

Yhden asian tiedän.

Rakastan Samia ja Sami rakastaa minua. 

Meillä on yhdessä mukavaa, huumorintajut käyvät yksiin kuin nenä päähän. Voimme olla toistemme kanssa juuri sellaisia kuin olemme. Kaksi ihmistä, jotka ovat päättäneet jakaa elämänsä yhdessä, myötä- ja vastamäessä. Niin kuin laulussakin sanotaan: ''Hetken onnelle hintaa jos kertyykin, yhä vieläkin hinnan sen maksaisin, pelkkää tyyntä en enää mä tahtoiskaan, tulkoon myrsky ja yö yhä uudestaan''! 

2012 elokuussa.

 

2013 helmikuussa, Onni vielä masussa.

Lopulta kahdesta tuli kolme. Pieni ihme alkoi kasvaa sisälläni viime lokakuun lopulla ja tuo pieni ihme täyttää ensi viikolla jo 4 kuukautta <3 Onni on hitsannut meitä kahta yhä enemmän yhteen niin ihmisinä kuin vanhempinakin. Minusta ja hänestä on Onnin myötä tullut perhe. 

''Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit,
Me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit''