Tiistaiturinoita.

Minua on jäänyt kaivelemaan epäonnistumiseni mutakakun leipomisessa. Toissailtana miettiessäni Onnin tulevia 1-vuotis synttäreitä (juu, tiedän että siihen on aikaa vielä yli 9 kuukautta :D) täyttyi pääni erilaisista ajatuksista, mitä ihmettä sitten juhlissa oikein tarjoaisin, kun en niinkään simppeliä juttua saa onnistumaan kuin mutakakku! Mietin kaikkia niitä omia ja S:n sukulaisia, jotka tulevat kylään, joille ei ole tarjota kuin kaupan pakastealtaasta haettua jäätelökakkua. Eihän siinä tavallaan ole mitään pahaa, jokainen perhe elää tavallaan ja tyylillään, eikä sitä tapaa luultavasti tule kukaan juhliin arvostelemaan. Silti. Minulle se on mieltäpainava juttu. Kun kaikki muut tuntuvat osaavan loihtia jos jonkinlaisia herkkuja pöytään. Aikani murehdittuani päätin lopettaa itsesäälissä kieriskelyn. Tarttua toimeen. Pakkohan minunkin on onnistua, kun aikani harjoittelen ja yritän. Eilen lähdin kauppaan. Ostin uuden irtopohjavuoan, harkitsin tarkkaan mitä kaikkea tarvitsen onnistumiseen. Välineistä ja raaka-aineista se ei ainakaan saisi jäädä kiinni. Kotiin päästyäni ähersin keittiössä kaksi tuntia, Onni kävi välillä tissillä ja taas jatkettiin. Tänä aamuna tein kakun päälle vielä simppelin koristelun. Ja hei, minä onnistuin ;)

 

Kakussa on pohjan lisäksi kolme kerrosta. Alin sisältää mm. valkosuklaata, keskimmäinen mansikkaa ja päällimmäinen mustikkaa. On nyt ainakin yhdenlainen kakku, joka mahdollisesti pääsee myös juhlapöytään saakka. 

 Onnille on tullut jalkamakkarat <3

Ensiviikon maanataina aloitetaan Onnin kanssa Mammabic. Ainakin äiti odottaa tätä innolla. Tuntuu, että oma kunto on rapistunut entisestään. Asialle on pakko tehdä jotain. Toivottavasti Mammabic on mieleistä ja siitä tulee meille pysyvä harrastus :)