''Äiti on vähän väsynyt''

Tämä ilmiö on on varmaan tuttu muillekin äiti ihmisille. Joskus väsyttää vähän vähemmän, joskus enemmän. Viime viikolla minua on vaivannut jälkimmäinen, väsyttää vähän enemmän. Syitä tähän on monia, mutta suurin syyllinen tähän on se, kun viime viikko meni sairastaessa. Sami oli iltavuorossa ja kuumehouruissani yritin pitää asunnon pystyssä ja itseni lisäksi myös Onnin puhtaissa vaatteissa ja kylläisenä. Tämä tuntui välillä turhankin haastavalta, kun kuume kipusi yli 40 asteeseen.
Niin vain selvittiin ja tauti on selätetty. Ollaan päästy Onnin kanssa kiinni normaaliin rytmiin, päästy vauvauintiin ja mammabiciin, pitkästä aikaa käytiin myös eilen ja tänään haistelemassa ulkoilmaa. Onni nautti raikkaasta ilmasta ja nukkui pitkästä aikaa 5½ tunnin päiväunet vaunuissa. Koti on taas kuosissa ja ruoka maistuu!

Väsymys silti jäi. ''Aamulla Onnin avatessa silmät, äitiä vielä väsyttää. Päivällä Onnin mennessä nukkumaan, äitiäkin väsyttää. Illalla ennen pikkukakkosen lopputekstejä äitiä väsyttää. Iltahommat on hoidettava, sitten kello näyttää yhdeksää, Onni menee unille..ja hupsis! Äitiä ei enää väsytäkään. Uni ei tule kymmenen uutisten jälkeen. Äiti lukee kirjaa ja käy tarkistamassa facebookin ja sähköpostin ja haukottelee. Uni ei väsymyksestä huolimatta tule, vaikka vuorokausi on vaihtunut seuraavaan. Sitten äiti miettii tulevaisuutta, kello tikittää ja kelloradiossa vilkkuu 01:30. Mutta missä on nukkumatti ja unihiekka? Äiti pyörii ja pyörii, ottaa taas kirjan tai lehden ja lukee, kunnes silmiä alkaa pakottaa. Onni ähisee unissaan, äiti vilkaisee puhelinta, joka kertoo karua kieltä 02:53. Sitten luomet painuvat kiinni, vihdoin höyhensaarilla''!

Tämä toistuu joka ikinen päivä. Aamulla ja alkuillasta ei muuta teekkään, kuin väsyttää. Sitten kun pääsee sänkyyn niin uni ei tule, vaikka yrittäisi miten päin. Huoh! Sitten voi vain todeta ''äiti on nyt vähän väsynyt''.
Välillä väsyttää niin, että itku tulee. Miksi sitten uni ei kuitenkaan tule, kun on sen aika?Kärsiikö kukaan muu tälläisestä väsymyksestä ja unettomuudesta?

Väsymyksestä viis, mennyt viikko toi mukanaan paljon myös hyvää. Käytiin viime viikon alussa katsomassa muutama asunto ja perjantaina marssittiin opkk:lle ja jätettiin yhdestä asunnosta tarjous, johon ihastuttiin molemmat. Ensimmäinen tarjous ei mennyt läpi, mutta hyväksyttiin vastatarjous ja niin sitä kohta puoliin omistetaan ihan ihka ensimmäinen oma koti <3 Tai no, pankki kai sen noin niin kuin rahallisesti omistaa, mutta meidän nimet on papereissa. Onni saa oman huoneen ja minua on purrut sisustuskärpänen ja saattaa noita sisustusjuttuja ja kuvia asunnosta tipahdella myös tänne blogin puolelle. Huhtikuussa tosin vasta muutetaan, mutta sisustus on jo alusta loppuun saakka mietitty meidän budjetin rajoissa. Ihanaa, en ole ollut pitkään aikaan näin innostunut mistään!

Vielä muutama kuva  meidän pienestä hurmuri pojasta, joka täyttää ensi viikolla jo 7 kuukautta.

Onni on harjoitellut ahkerasti pinsettiotetta ja sormiruokailua Talk murujen avulla. Nuo maistuu ihan talkkunapuurolle, nam!

Väsynyt ja vakava.

Ps. Vielä on aikaa osallistua HerSecretin 50 euron lahjakortin arvontaan! Käykäähän osallistumassa TÄSTÄ!