torstai 30. tammikuuta 2014

Turvaistuin viidakossa

Nyt ollaan niin sanotusti jännän äärellä. Asuntotarjous hyväksyttiin ja tänään ja huomenna mennään siten pankkiin allekirjoittamaan paperit. Aika jännää ajatella, että huomenna meillä on oma asunto! Niin pitkään kuin mekin siitä haaveiltiin..niin nyt se on sitten totta.
Toinen mainitsemisen arvoinen asia on, että Onnin toinen ukki tulee tänään ensimmäistä kertaa ikinä meille kylään. Onhan tätä jo odotettukin ja hyvähän se on nyt käydä, ennen kuin muutetaan tästä ihan kokonaan toiseen osoitteeseen. Ukki on kaiken lisäksi niin rento tapaus, ettei tarvitse huolehtia onko koti ihan tiptop ;)

Onni on osoittanut viime päivinä suurta innostusta ja halua, että eteenpäin olisi päästävä. Pylly nousee hienosti, käsivarsillekin jo hieman varaa, mutta näiden asioiden yhteyttä ei ole vielä hoksannut. Sitten kun se päivä koittaa, niin ei tuota varmaankaan pidättele mikään. Nytkin hermostutaan jos ei saada käsiin heti sitä juttua, minkä lattialta on bongannut. Ja kun ryömiä tai kontata ei osaa, on mielenkiintoisten juttujen luo kierittävä hirmuista kyytiä. Eilen käsittelyyn pääsi isän metsästäjä lehti, sillä välin kun äiti oli makkarin puolella järjestelemässä tavaroita.


Sitten siihen varsinaiseen asiaan.
Monessa blogissa näyttää olevan sama pähkäily, kuin meilläkin. Mikä turvaistuin olisi lapselle hyvä?
Pian kaukaloikä on menneen talven lumia ja Onni siirtyy turvaistuimeen. Valinnan varaa tuntuu vain olevan niin hirvittävät määrät, että tuskastuin kun selailin muutama päivä sitten netistä eri merkkejä, malleja, hintaluokkia, turvallisuustestejä ja muutama mukavaa. Muutama kriteeri minulla kuitenkin istuimelle löytyy, joiden tulisi täyttyä.

  •  Istuin on saatava sekä selkä-, että kasvot menosuuntaan
  •  Istuimen on oltava tilava 
  •  Lapsen saa istuimeen helposti
  •  Turvaistuimen siirtäminen autosta toiseen on vaivatonta
  •  Turvallisuus
Yhdessä vaiheessa olin tehnyt jo päätöksen siitä, että meillä tulee BRITAXin Multi-Tech II turvaistuin.


Sitten selailin tuota kyseisen istuimen käyttöopasta. Istuimen kiinnitys selkämenosuuntaan näytti varsin monimutkaiselta. Tämä ei muuten haittaisi, mutta istuinta on tosiaan liikuteltava kahden auton välillä useita kertoja viikossa, joten onkohan tuo istuin tälläisiin tarpeisiin sittenkään sopiva? Onko kenelläkään kokemusta kyseisestä istuimesta? Voi kuitenkin olla, että tähän päädytään.

Osaisitteko noilla kriteereillä suositella meille sopivaa turvaistuinta? 

Hmm, olisikohan helpointa vaan marssia paikalliseen lastentarvikkeeseen ja kysyä suosituksia. Minua kyllä vähän toisaalta ärsyttää se, että siellä ei ole saatavana kuin muutamaa eri mallia. Joten tietenkin myyjä sitten suosittelee jotain niistä, vaikkei se kaikkia kriteerejä täyttäisikään. 

tiistai 28. tammikuuta 2014

''Äiti on vähän väsynyt''

Tämä ilmiö on on varmaan tuttu muillekin äiti ihmisille. Joskus väsyttää vähän vähemmän, joskus enemmän. Viime viikolla minua on vaivannut jälkimmäinen, väsyttää vähän enemmän. Syitä tähän on monia, mutta suurin syyllinen tähän on se, kun viime viikko meni sairastaessa. Sami oli iltavuorossa ja kuumehouruissani yritin pitää asunnon pystyssä ja itseni lisäksi myös Onnin puhtaissa vaatteissa ja kylläisenä. Tämä tuntui välillä turhankin haastavalta, kun kuume kipusi yli 40 asteeseen.
Niin vain selvittiin ja tauti on selätetty. Ollaan päästy Onnin kanssa kiinni normaaliin rytmiin, päästy vauvauintiin ja mammabiciin, pitkästä aikaa käytiin myös eilen ja tänään haistelemassa ulkoilmaa. Onni nautti raikkaasta ilmasta ja nukkui pitkästä aikaa 5½ tunnin päiväunet vaunuissa. Koti on taas kuosissa ja ruoka maistuu!

Väsymys silti jäi. ''Aamulla Onnin avatessa silmät, äitiä vielä väsyttää. Päivällä Onnin mennessä nukkumaan, äitiäkin väsyttää. Illalla ennen pikkukakkosen lopputekstejä äitiä väsyttää. Iltahommat on hoidettava, sitten kello näyttää yhdeksää, Onni menee unille..ja hupsis! Äitiä ei enää väsytäkään. Uni ei tule kymmenen uutisten jälkeen. Äiti lukee kirjaa ja käy tarkistamassa facebookin ja sähköpostin ja haukottelee. Uni ei väsymyksestä huolimatta tule, vaikka vuorokausi on vaihtunut seuraavaan. Sitten äiti miettii tulevaisuutta, kello tikittää ja kelloradiossa vilkkuu 01:30. Mutta missä on nukkumatti ja unihiekka? Äiti pyörii ja pyörii, ottaa taas kirjan tai lehden ja lukee, kunnes silmiä alkaa pakottaa. Onni ähisee unissaan, äiti vilkaisee puhelinta, joka kertoo karua kieltä 02:53. Sitten luomet painuvat kiinni, vihdoin höyhensaarilla''!

Tämä toistuu joka ikinen päivä. Aamulla ja alkuillasta ei muuta teekkään, kuin väsyttää. Sitten kun pääsee sänkyyn niin uni ei tule, vaikka yrittäisi miten päin. Huoh! Sitten voi vain todeta ''äiti on nyt vähän väsynyt''.
Välillä väsyttää niin, että itku tulee. Miksi sitten uni ei kuitenkaan tule, kun on sen aika?Kärsiikö kukaan muu tälläisestä väsymyksestä ja unettomuudesta?

Väsymyksestä viis, mennyt viikko toi mukanaan paljon myös hyvää. Käytiin viime viikon alussa katsomassa muutama asunto ja perjantaina marssittiin opkk:lle ja jätettiin yhdestä asunnosta tarjous, johon ihastuttiin molemmat. Ensimmäinen tarjous ei mennyt läpi, mutta hyväksyttiin vastatarjous ja niin sitä kohta puoliin omistetaan ihan ihka ensimmäinen oma koti <3 Tai no, pankki kai sen noin niin kuin rahallisesti omistaa, mutta meidän nimet on papereissa. Onni saa oman huoneen ja minua on purrut sisustuskärpänen ja saattaa noita sisustusjuttuja ja kuvia asunnosta tipahdella myös tänne blogin puolelle. Huhtikuussa tosin vasta muutetaan, mutta sisustus on jo alusta loppuun saakka mietitty meidän budjetin rajoissa. Ihanaa, en ole ollut pitkään aikaan näin innostunut mistään!

Vielä muutama kuva  meidän pienestä hurmuri pojasta, joka täyttää ensi viikolla jo 7 kuukautta.





Onni on harjoitellut ahkerasti pinsettiotetta ja sormiruokailua Talk murujen avulla. Nuo maistuu ihan talkkunapuurolle, nam!



Väsynyt ja vakava.

Ps. Vielä on aikaa osallistua HerSecretin 50 euron lahjakortin arvontaan! Käykäähän osallistumassa TÄSTÄ!

torstai 23. tammikuuta 2014

Ne vastaukset..

Tää mun vastaaminen kysymyspostauksen kysymyksiin on vähän venähtänyt. Johtuen siitä syystä, että täällä sairastetaan ja ihan urakalla. Kuume hipoo pilviä ja voimat on aikalailla finaalissa. Mut jottei tulis ihan mahdoton blogitauko niin vastaukset ovat tässä.

Onks vauva-arki ollu erilaista, kui kuvittelit?
- Ei juurikaan. Itse asiassa odotin enemmän unettomia öitä, itkua ja tilanteita, joissa sormi menee suuhun. Meillä on ollut kyllä onnea, Onni ei paljon turhista kitise. Juuri tällä hetkellä, kun itse sairastaa, tuntuu arki aika raskaalta. Myös Onnin vähäinen syöminen on viime aikoina aiheuttanut harmaita hiuksia. Suu on tiukkana viivana kiinni, kun näkeekin lusikan. Maitoa ei tunnu juovan enää yhtään :( Tänään yritin olla yhteydessä neuvolaan, mut eivät vastanneet. Toivottavasti tämä on ohi menevä vaihe.

Millai sun miehes on isänä?
- Samin pitäisi saada vastata tähän itse. Mut minä näen niin, että Sami on ennenkaikkea isä, joka on ylpeä lapsestaan! Eikä epäilystäkään, etteikö hän rakastaisi Onnia yli kaiken muun. Hän on pitkäpinnaisempi, eikä stressaa lapsen hoidossa turhista ja pienistä (toisin kuin äiti). Sami on asioissa suurpiirteisempi kuin minä. Hän saa Onnin poikkeuksetta aina nauramaan ja hyvälle tuulelle :)

Mitä kaipaat ajalta ennen lasta?
-Aamukahvin juomista kaikessa rauhassa, huolettomuutta, spontaanisuutta (saatettiin lähteä vaikka keskellä yötä ajelemaan autolla jos huvitti) ja olohuoneen lattiaa, joka ei ollut täynnä leluja!

Kuvaile Onnia kolmella adjektiivilla.
- Hurmuri, hymyileväinen ja päättäväinen


Vieläkö imetät, miten koit imetyksen?
- En imetä enää. Täysimetin Onnia 4 kuukauden ikään, osittaisimetystä jatkoin 5,5 kuukauden ikään. Mielestäni imetys on ainutkertaista ja ihanaa. Kaiholla muistelen aikaa, kun Onni oli rinnalla monen monta tuntia, eikä ollut kiire minnekkään. Siinä vain oltiin, tutustuttiin toisiimme ja ihmeteltiin. Loppuajasta imetys ei tahtonut enää ottaa onnistuakseen Onnin rinnan hylkimisen takia, silloin ajattelin että loppuisipa tämä nyt äkkiä, ettei aina tarvitsisi ''tapella'' tissillä olon kanssa. Nyt jälkeenpäin tuntuu, että ei olisi pitänyt vielä lopettaa, se oli niin ihanaa kun oma lapsi oli rinnalla ja tankkasi maidon lisäksi myös läheisyyttä. Noita hetkiä on jo nyt ikävä <3 Minulle imetys oli ainoastaan positiivinen kokemus!

Millos tuloo pikkukakkonen? ;)
- Toivottavasti pian! Ollaan Samin kanssa sitä mieltä, että pikkusisarus saa tulla pienellä ikäerolla. Rankkaa se voi ajoittain olla, mutta tiedetään että meistä on siihen! Pikkukakkonen tulee kun luoja suo :)

Mikä vanhemmuudessa on vaikeinta/haastavinta?
- Haastavaa on se jatkuva huoli siitä, että lapsella on kaikki hyvin.  Aina on joku asia, jota miettii ja pohtii ja huolehtii (kuten nyt tää syömättömyys). Se huoli on kaikkein rankinta! Ja epätietoisuus välillä siitä, tekeekö asiat lapsensa kohdalla oikein.

Monta lasta haluaisit?
-Kaksi

Onko Onni nimen takana tarinaa? Miksi juuri Onni?
-Nimen takana ei ole mitään suurta tarinaa. Kävimme mielessämme paljon nimiä läpi ja niitä toisillemme ehdottelimme. Mikään nimi ei tuntunut toista miellyttävän, kunnes Onni tuli mieleen. Se sopi molemmille ja kuvasti hyvin sitä, mitä lapsi tuo elämäämme. Kun Onni syntyi, oli hän ihan nimensä näköinen, meidän oma Onni <3 Aukusti on minun ukkini toinen nimi ja olen aina pitänyt Aukusti nimestä, se passasi hyvin Onnin kanssa, eikä Samillakaan ollut mitään sitä vastaan.

Mikä toi sun tatska oikein on?
- Se on rakastunut Wagner. Olen aina pitänyt Viivistä ja Wagnerista ja kesällä 2011 tatuoin Wagnerin lapaani. Se possu on yksinkertaisesti syötävän söpö. Eikä tatuointi taatusti ole massaa. Muilla en mitään samantapaista ole koskaan nähnyt.


Teettekö koskaan miehes kaa mitään kahestaa, ilman lasta?
- No Onni on nyt vielä niin pieni ja meidän elämän keskipiste, etteipä juurikaan olla tehty mitään kahdestaan Onnin syntymän jälkeen. Kerran ollaan käyty ravintolassa syömässä kahdestaan, kun Onni oli ihan pieni. Mun siskoni katsoi silloin Onnia. Muutaman kerran ollaan käyty myös kaupassa ja saunassa yhdessä kun mummu on ollut Onnin kans. Ollaan me puhuttu, että haluttaisi käydä lähiaikoina elokuvissa ja syömässä hyvin. Toivottavasti pian päästään :) 

Miks alotit bloggaa?
- Se on mulle ollut aina keino purkaa ajatuksia. Lapsen syntymän myötä tää on itselle (ja lapselle) ihana päiväkirja ja blogin avulla voi palata ajassa taakse päin muistelemaan vanhoja kuvia ja tunnelmia. Myös sukulaiset ja ystävät kokevat blogin tärkeäksi, jos ei muuten tule ihan joka päivä soiteltua niin täältä ainakin näkee mitä meille noin suurin piirtein kuuluu.


Kiitos kysymyksistä, näihin oli kiva vastailla :)

Tänään muuten käytiin muutamassa asuntonäytössä. Ollaan toisesta asunnosta aika vakuuttuneita. Saas nähdä uskalletaanko tehdä tarjous!


maanantai 20. tammikuuta 2014

ARVONTA; 50 euron lahjakortti HerSecret verkkokauppaan!

Laitetaanpa käyntiin tämän vuoden ensimmäinen blogiarvonta!

Blogillani on uusi yhteistyökumppani:  HerSecret.fi
HerSecret on Nuorten naisten vaatekauppa ja heidän vaatteillaan voit erottua eduksesi.
Itse olen kyllä ihastunut HerSecretin vaatteisiin, niin kuin varmaan huomasitte Me, Myself and I -postauksesta. Mikä parasta, lähetyksillä on aina ilmaiset toimituskulut.

Nyt käynnistyy arvonta, jossa voit voittaa 50:n euron arvoisen lahjakortin HerSecret -verkkokauppaan!


Tämä HerSecret.fi lahjakortti oikeuttaa 50 euron alennukseen HerSecret.fi -verkkokaupassa

Arvontaan voit osallistua seuraavalla tavalla:

1. Mene sivulle HerSecret.fi TÄSTÄ LINKISTÄ
2. Rekisteröidy verkkokauppaan antamalla toimiva sähköpostiosoitteesi ja klikkaa kohtaa luo uusi tili
3. Täytät avautuneella sivulla enää nimesi ja salasanan ja klikkaat rekisteröidy
(rekisteröityminen ei sido sinua mihinkään) 
4. Kommentoit blogini kommenttiboxiin saman sähköpostiosoitteen, jonka rekisteröit HerSecretille. Linkkaa myös lempituotteesi hersecretiltä kommenttiin
OLET MUKANA ARVONNASSA YHDELLÄ ARVALLA!

Jos haluat tuplata voitttomahdollisuutesi voit rekisteröitymisen yhteydessä tilata HerSecretin uutiskirjeen sähköpostiisi. Tällöin klikkaat rastin ruutuun tilaa uutiskirje samalla kun rekisteröidyt sivuille.
Tilaamalla uutiskirjeen saat arvontaan 2 arpaa.
Kommentoithan kommenttiboxiin osallistutko yhdellä VAI kahdella arvalla :) 

(Jos sinulla on jo tili HerSecret verkkokauppaan, riittää että kommentoit blogin kommenttiboxiin saman sähköpostiosoitteen, jolla olet rekisteröitynyt verkkokauppaan. Jos haluat toisen arvan voit tilata uutiskirjeen HerSecretin sivuilta oikeasta alareunasta, ellet ole sitä vielä tilannut).

Rekisteröityminen HerSecretiin on nopeaa ja vaivatonta; vain sähköpostiosoite, nimi ja salasana VALMIS! Jos voitat lahjakortin, on sinulla jo valmiiksi tili verkkokauppaan, kun teet tilauksen. Kätevää :) 

Lahjakortin ehdot:
  • Lahjakorttia ei voi vaihtaa rahaksi eikä sillä voi ostaa toista lahjakorttia.
  • Jos lahjakortilla tilattavan tilauksen arvo ylittää 50 euroa, ylimenevän osuuden voi maksaa muilla maksutavoillamme
  • Lahjakortti on voimassa vuoden ostopäivästä
  • Lahjakortin arvo on käytettävä kokonaisuudessaan yhdessä tilauksessa
Lahjakortti toimitetaan voittajan sähköpostiosoitteeseen. Tämän vuoksi sähköpostiosoite on tärkeä!

Osallistuminen alkaa nyt ja päättyy 2.2.2014 klo 12:00.
 
Alla vielä muutamia omia suosikkeja HerSecretiltä, joita voi esimerkiksi lahjakortilla saada.






Onnea kaikille arvontaan!!! :)

 





sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Onnimaista

Viikko on ollut Onnimainen. Ollaan menty täysin Onnin ehdoilla, kokeillen uutta, toistaen tuttuja rutiineja, harrastettu..vietetty siis ihan tavallista arkea. Onni on (äiti myös) innostunut sormiruokailusta ja kaikkea, mitä äiti vain keksii tarjota on mukava haistaa, maistaa ja koskettaa omien pikku kätösten kautta. Paljon ruokaa ei vielä suuhun päädy, mutta ahkerasti sitä harjoitellaan soseruokailujen lisäksi. Tämä äiti on hurrrjan iloinen niistä pienistä riemun kiljahduksista, maiskutuksista ja hymyistä joita uudet ruokaelämykset pienessä ihmisessä saavat aikaan :')

Viikolla törmäsin http://andsomethingdaily.blogspot.fi/  -blogissa ohjeeseen apinaeväästä, jonka olinkin aiemmin bongannut sormiruokailijoiden facebook -ryhmästä. Maissinaksut alkavat välillä jo kyllästyttää, joten tuumasta toimeen ja apinaevästä tekemään. Tämä olikin niin helppo ohje, ettei voi kuin onnistua.

"Apinaeväs''
 ''Mössää banaani haarukalla. Sekaan jauhettuja kaurahiutaleita sen verran että taikinamaista (käytin 1dl:n), (kookos)öljyä teelusikallinen (itse käytin ihan rypsiöljyä) ja ihan pieni ripsu kanelia (ei pakollinen). Taikinasta pötkylämäisiä läjiä leivinpaperille ja uuniin (200 C) 15 minuutiksi.''

 Valmis apinaeväs!



 ''Nami nam, parempaa kuin puuro''!

Tän kerran jälkeen Onni onkin aina syönyt syöttötuolissa, sillä alkoi pelottaa että tuossa puoli-istuvassa asennossa vetää vielä murusia henkeen.

Tein pitkästä aikaa mun ja Samin herkkuruokaa, seisoppaa. Totta kai Onni sai oman keiton, maito ja kerma vaihtuivat veteen, suola jätettiin pois ja korvattiin mausteilla mm. laakerinlehdillä, pippurilla ja yrteillä. Lisäksi keittoon joukkoon sipulia, purjoa, palsternakkaa ja porkkanaa ja pottua. 

 Mun ja Samin soppa

 Onnin oma soppa








 Oli se loppujen lopuks ihan hyvää, vaikka ensin vähän irvistytti!

Perjantaina hurautettiin mummolaan ja tänään käytiin toista kertaa vauvauinnissa, Onni oli vedessä jo paljon rennommin ja oli koko ajan äänessä ja innoissaan. Tätä on niin ihana seurata, että odotan itse sunnuntaita aina ihan innoissani. 

Uinti vei mehut pikkumiehestä ja uni maistui.
Loppuun hienosti kiteytettynä ajatukset meidän elämästä tällä hetkellä.


''Jo ennen kuin synnyit
kuuntelin äänesi helinää
jousen kimmahtelua tähdistössä
musiikkia sinun sormiesi päistä
joihin joku on puhaltanut aallokon
Nyt näen kynsien pienet puolikuut
autereen henkäilyn järven pinnalla
jalkapohjien pilvet
sivelen silmillä pienen maailman vuoria ja laaksoja
korvalehden nukka loistaa valossa
ja meitä ympäröi vahva elävä hiljaisuus''

- Hannele Huovi





torstai 16. tammikuuta 2014

Me, Myself and I

Blogini keskittyy tietoisesti Onniin, hänen kuulumisiinsa ja siinä sitten sivutaan hieman muun perheen elämää.
Tämä postaus on nyt ihan kokonaan omistettu minulle, pitkästä aikaa! Äitiyden lisäksi olen kuitenkin yhä edelleen myös nainen ja vaimo. Minulle on tärkeää yhä edelleen pukeutua minua miellyttäviin vaatteisiin, meikata arkimeikki joka päivä ja yrittää pitää edes jollain tasolla h uolta itsestä. Viimeksi olen hemmotellut kunnolla itseäni ennen Onnin syntymää, kun kävin ripsihuollossa, kynsihuollossa ja parturissa. Vauvan syntymän jälkeen tärkeysjärjestys (ja rahatilanne) on muuttunut. Vaikka yritän näyttää ihmiseltä joka päivä, ei enää tule tuhlailtua itseen, sitä aina vain katselee kaikkea Onnille.

Joku voi pitää minua pinnallisena siksi, että haluan myös tuhlata silloin tällöin omaan ulkonäköön, vaikka olenkin äiti. Päätin kuitenkin, että nyt on korkea aika hemmotella myös vähän itseä ja niinpä tilasin itselleni muutamia uusia vaatteita. Tätä nykyä minulle on tärkeää vaatteissa ulkonäön lisäksi myös se, että ne sopeutuvat raskauden muuttamaan vartalooni, tuoden esiin hyviä puolia ja piilottaen huonoja.

Yksi lempivaatteistani Onnin syntymän jälkeen on ollut tuossa bannerinkin oikeassa laidassa näkyvä mustavalkoinen ''minimekko''. Päälläni se on mm. tässä, tässä ja tässä postauksessa. Syitä, miksi käytän tuota paitaa niin usein on siinä, että se on joustava, hyväntuntoinen päällä, kivannäköinen ja ilmeisen kestävä.
Halusin samanlaisen paidan eri värisenä ja onnekseni löysin samaisesta nettikaupasta tuon myös punaisena. Samalla sitten vähän intouduin ja tilailín muutaman vaatteen enemmän.

Vaatteet löytyivät siis nettikaupasta HerSecret.fi 



 Pitsimekko




 Ihana rusettineule <3


Arkeen ja juhlaan..




 Tämä on sama mekko, kuin tuo mustavalkoinen. Lempparini <3





Sinistä, sinistä..

Vaatteet on ihan mun tyylisiä ja ne on ihania, kun antavat anteeksi mun muutamat pienet ylimääräiset makkarat ja korostaa niitä hyviä juttuja, jotka on jäljellä. Tuotteet tuli kaksi päivää tilauksesta, ihanan nopeaa ja helppoa. 

Ps. tämä ei sitten ole yhteistyöpostaus vaan olen aidosti innoissani kun vihdoin panostin itseeni ja nyt mulla on ihan vaikeuksia valita mitä laittaisin päälle ;)

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Vauvauintia ja sormiruokailua

Tänään se sitten alkoi, vauvauinti. Uinti alkoi 8:45 ja Onni kun on tullut vanhempiinsa aamu-unisuutensa suhteen, oli hänet herätettävä puoli kahdeksan aikaan aamupuurolle. Itse uinti sujui yli odotusten ja Onni nautti niin, että ihan ääneen välillä kiljahteli. Täällä on ihan uusi uimahalli, joka on avattu kaksi kuukautta sitten ja puitteet siellä uimiseen ovat upeat. Puoli tuntia oli juuri sopiva aika, lopussa alkoi väsymys painaa pikkuihmistä ja suihkutiloissa jo kiukutti. Kotimatkalla Onni nukahti ja nukkuikin pitkät aamu-unet uinnin päälle. Kävi muutaman tunnin aamupäivästä hereillä, söi spagettia ja jauhelihakastiketta sekä joi pullon maitoa ja jatkoi päiväunia vielä lähemmäs neljä tuntia. Väsynyt, mutta onnellinen vauva <3

Illasta posket alkoivat helottaa punaisena ja kiukku yltyi, mitä enemmän kello näytti. Ei auttanut iltapuuro, eikä hyssyttelyt. Kurkkasin suuhun ja kolmas hammas oli puhjennut vasemmalle ylös. Suppolla olo helpottui ja nyt tyytyväisenä yöunilla.

Onni on muutaman viikon sormiruokaillut soseiden syönnin ohessa. Hän on syönyt omasta kädestä jo mm. maissinaksuja, porkkanaa, omenaa, ruisleipää, jauhelihaa, patonkia ja tänään maisteli raastettua omenaa. Hyväähän se oli ja sotkuhan siitä tuli.





 Ihan ite!

 Kuka siivoaa sotkun? 

Tapahtumarikas päivä takana, nyt yöunille menee myös mamma.

ps. meillä oli tänään pitsasunnuntai.