sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Viikko täynnä tunteita.

Viikko on vierähtänyt sunnuntaihin saakka. Loppuviikkoon on mahtunut tunteiden kirjoa laidasta laitaan. Itkua, iloa, naurua, onnen kyyneleitä, epätoivoa, rakkautta, romantiikkaa..

ITKUA: Onnille nousi torstaina kuume, ilmeisesti rokotteista johtuen. Päivä meni itkun ja väsymyksen merkeissä. Onneksi rokotusten sivuvaikutukset olivat muutamassa vuorokaudessa ohi ja nyt meillä on ollut jo pari päivää entinen iloinen Onni taas talossa :)


ILOA: Loppuviikosta meille kotiutui myös uusi sohva. Tämä on tän mammam paras hankinta aikoihin! En ole voinut sietää vanhaa sohvaa enää aikoihin, sillä beige väri tulee ulos joka reiästä! Sohva sopii sisustukseen kuin nenä päähän, sillä suositaan S:n kanssa mustaa ja valkeaa.


ONNENKYYNELEITÄ: Onni sai torstaina Helsingistä vieraita, mummu saapui yökylään bussilla. Viimeksi Onni on nähnyt mummia ristiäisissä ja onnen tunteet olivat varmasti ihan molemmin puolisia kun he toisensa näkivät piitkästä aikaa. Perjantaina Onni jäi isin hoiviin ja mamma ja mummi suuntasi kiinalaiseen ravintolaan buffet pöydän ääreen. Kääk, mitä herkkuja pöytä notkui. Possua, härkää, kanaa ja tofua..

Onni maistoi myös ensi kertaa elämässään velliä. Ei ollut kovinkaan mieleistä kyseinen eväs. Lisäksi velli aiheutti melkoiset vatsanväänteet pikku massuun ja näin ollen vellit menivät ainakin toistaiseksi kaapin perälle. Itse velleissä eisinänsä ollut mitään vikaa, Onnille ne vain eivät sopineet.


NAURUA: Vellien ollessa epäsopivia päätimme kokeilla, mitä Onni tuumisi soseista. Varovaisesti siis tällä viikolla on Onni maistellut porkkanaa ja ensi viikolla vuorossa on bataatti. Porkkana aiheuttaa irvistyksien kautta hymyjä ja naurahtelua sekä varsin suurta maiskuttelua suussa. Kerran päivässä on maisteluja ja tutustumisia tehty, mutta äidinmaito on ihan ykkösjuttu ja hyvä näin! :)


EPÄTOIVOA: Mamma on myös joutunut kuluneella viikolla tuntemaan suuria pettymyksen ja surun tunteita, sillä Onni on alkanut osin vieroksumaan rintaa. Yöllä ja puoliunessa aamuisin tissittely onnistuu vaivatta, mutta päivällä ja illalla onkin sitten toinen ääni kellossa. Jo pelkkä rinnan näkeminen aiheuttaa toisinaan korvia särkevän kovan huudon, ihan kasvot punaisina huudetaan niin kauan, kunnes tissin laittaa piiloon. Perjantai-iltana meillä huudettiin viisi tuntia, kunnes uupunut mamma ja sitäkin uupuneempi vauva antoivat periksi ja tuttipullo otettiin käyttöön. Rintamaitoa meni pullosta kertahuikalla 3,5dl. Sama meno on jatkunut viikonlopun ajan, välillä rinta kelpaa, toisinaan aiheuttaa inhoreaktion ja tällöin olen ihan suosiolla antanut rintamaidon pullosta. En näe mitään syytä huudattaa Onnia, enkä itkettää itseäni. Toivon, että tämä vaihe menee ohi ja imetys jatkuu, mutta ellei niin ole, täytyy joskus antaa itsellensä periksi..niin on sitten tarkoitettu. Olen kuitenkin yrittänyt pitää tuotantoa yllä pumppaamalla maidon talteen, katsotaan kuinka pitkään vielä ilman korvikkeita pärjätään.


RAKKAUTTA JA ROMANTIIKKAA: Tänään päästiin sitten S:n kanssa ENSIMMÄISTÄ KERTAA Onnin syntymän jälkeen ihan kahdestaan ravintolaan syömään  <3 Kiitos tästä hetkestä kuuluu minun isosiskolleni, joka katsoi Onnin perään sillä välin kun nämä vanhemmat nautiskelivat ravintolaruoasta! Teki muuten hyvää, olla läsnä toisilleen ja puhua muustakin kuin kakan koostumuksesta ja puklurättien pesusta ;) Onni oli käyttäytynyt oikein mallikkaasti, nukkuen päiväunia vaunuissa!

Illan päälle leivoin vielä jauhelihapiirakan ja vastapainoksi suolaiselle, oli kahvin kanssa tarjolla myös pågenin minipuusteja. Itsetehty vastaan kaupan tuote. Arvatkaa kumpi vei voiton?



2 kommenttia:

  1. Kyllä teillä on ihana Onni ja ootte mahtava perhe! Kiitos mukavasta viikonlopusta! Terveisin mummo.

    VastaaPoista
  2. Kyllä pumppaamallakin pystyy hyvin maidontuotantoa pitämään yllä. Itse olen jo kaksi kuukautta pumpannut meidän pojalle maidon, kun rintaraivarit alkoi olemaan niin jatkuvia, että imetyksestä ei enää tullut mitään. Tosin joudun jonkin verran lisänä antamaan korviketta, mutta uskon pääseväni siitä kiinteiden myötä ehkäpä jopa kokonaan eroon. Meidän poika kahdeksan päivän pääst 4 kk. :)

    VastaaPoista