Isille omistettu päivä

Eilen vietettiin meidän perheen toista isänpäivää. Aamupäivästä asti Onnin isiä hemmoteltiin, sillä kun isi oli lauantaina reissun päällä, aloitimme Onnin kanssa voileipäkakun tekemisen, joka sitten viimeisteltiin sunnuntaina isille valmiiksi. Täytekakkua ei meidän kahvipöydässämme tänäkään vuonna nähty, sillä Sami ei juuri makesta välitä. Mentiin siis isin mieltymysten mukaan. Tämä kinkku-salami voileipäkakku oli hitti jo Onnin syntymäpäivillä, joten tein kakun saman ohjeen mukaan, puolta pienempänä vain. Kahdeksan hengen kakusta ei ollut tänään jäljellä kuin muruset lautasella, joten isin mieleen tämä oli!

Vatsat täynnä isi ja poika sitten köllötteli sohvalla tv:tä katsellen ja Onni isin mahan päällä riehuen. Onnin lempipuuhaa on nykyään rymytä meistä jomman kumman päällä joko sohvalla tai sängyllä. Mulla on tämän mahan ja selän kanssa tuo rymyäminen sen verran ongelmallista, että isi ja Onni saavat tässä touhussa yleensä laatuaikaa keskenään ja minä tyydyn sivusta katselijan rooliin. Aina aamulla herätessä Onni kyllä rymyää myös äidin kanssa..vähän rauhallisemmin vain.

Muistettiinhan me tuota isimiestä myös lahjoilla. Onni antoi jo viime viikolla isille hoidossaan tekemän kortin ja eilen siihen sitten vielä lisäksi avaimenperän omalla kaiverretulla kuvallaan, Onni kulkee isin matkassa nyt sitten joka paikkaan ja aina kun ikävä iskee, on ainakin yksi kuva lähellä. Lisäksi Sami oli puhunut jo pitkään eräästä kirjasta, jonka haluaisi lukea joten sekin sitten isänpäivänä paketista paljastui.

Onnin päiväunien ajan köllöteltiin sitten sohvalla ihan kaksin ja katseltiin tv:tä ja valmistauduttiin ravintolaan lähtöön. Pöytävaraus oli Amarilloon klo 17:00 ja aika tarkalleen tuohon aikaan oltiin paikalla, sillä Onnin päiväunet meinasivat venähtää pitkiksi. Valinnan vaikeutta ei ruoan suhteen ollut tälläkään kertaa, sillä oma lemppari listalta on löytynyt ja sitä on vaikea muiden päihittää. Sami valikoi listalta ison hampurilaisen, joka olisi jopa minulta jäänyt kokonsa puolesta syömättä :D Samilta ei. Amarillossa isät söivät eilen puoleen hintaan, joten suht edullinen ravintolareissu kokonaisuudessaan.

 Onnin oma annos :) 

Jälkiruoka lähdettiin sitten syömään minun isän luokse, jossa oli täytekakkukahvit ja ihan vähän muitakin herkkuja, joilla vatsan viimeistään sai pullottamaan ja halkeamispisteeseen. Oli kyllä syömisten suhteen ihan överipäivä tuolla määrällä olisi elänyt varmasti viikon. Tänään on sitten ollut kahta kauheampi nälkä kun vatsalaukku on venynyt äärimmäisyyksiin.

Meidän isänpäivä sujui siis leppoisasti syöden ja köllötellen perheen kesken. Samanlaisia päiviä voisi viettää useamminkin. Onni väsähti päivästä niin paljon, että ukin luota kotiin ajeltaessa uni vei voiton ja autosta sai pienen kantaa suoraan omaan sänkyyn yöunille :')

Miten teidän isänpäivä sujui?