36+0 Viimeinen neuvolalääkäri

Huomenna starttaa 36+0 ja tänään oli sitten viimeinen käynti neuvolassa lääkärin luona ennen synnytystä. Meillä täällä päin tuo neuvolalääkäri on tosi mukava ja aina sinne mennesssä tuntee olevansa hyvissä käsissä.

Terveydenhoitaja otti ensin vastaan ja teki normaalit tutkimukset, eli mittasi verenpaineen (119/81), katsoi painon nousun (+2kg/kuukausi, nyt siis 71kg) otti pissanäytteen (leukkarit yhdellä plussalla) ja sf-mitta oli 31cm, joka nyt on ihan himpun verran alle keskikäyrän, mutta kasvaa kuitenkin. Edelleen vauva viihtyy raivotarjonnassa eli ihan oikein päin sieltä ulos ollaan tulossa.

Lääkäri teki vauvasta painoarvion, joka oli vain himpun verran yli 2000 grammaa ja tämän vuoksi tuli lähete sitten äitiyspolille raskausviikolle 38 kontrollikäynnille. Tuolloin katsellaan, vieläkö painoarvio on alakäyrillä ja jos näin on, niin sitten harkitaan synnytystä käynnistettäväksi, että vauva pääsisi kasvamaan masun tälle puolelle (siis kahden viikon päästä jo!) Itse en painoarviosta ole ollenkaan huolissaan, sillä kaivelin Onnin neuvolakortin esiin ja juuri samoilla viikoilla Onni on ollut lähes yhtä pikkuinen (35gramman ero). Vauva tulee siis olemaan muuten vain hoikka ja siro niin kuin isoveljensäkin <3

Onnin aikaan siis sain juuri samoilla viikoilla lähetteen äitiyspolille raskausviikolle 38+1 ja siellä synnytys päätettiin käynnistää seuraavana maanantaina Onnin painon vuoksi, synnytys käynnistyi sitten kuitenkin itsestään seuraavana päivänä ja saatiin tuo 2850 gramman painoinen tuhisija kainaloon :) 

Kohdunsuu oli puolipehmeä ja hieman reilulle yhdelle sormelle auki. Kohdunkaulaa oli jäljellä vielä 2,5cm, joka on ihan hyvä uudelleen synnyttäjälle. Lääkäri totesi kohdun olevan tosiaan supistusherkkä (koko tutkimuksen ajan supisteli), mutta niin kauan kun tuntemukset pysyvät epäsäännöllisinä ja vauvan liikkeet tuntuu, ei huolta ole.Pienen koon vuoksi ja supisteluherkkyyden vuoksi kuitenkin herkästi näytille jos kivut voimistuu. Toivotaan nyt kovasti, että vauva jaksaisi vielä masussa kasvaa ja kerätä painoa niin kauan kuin mahdollista!

Nyt on tosissaan aloitettava valmistelut vauvaa varten. Onnin kanssa pestiinkin jo pikkuisia vaatteita muutama päivä sitten ja laitettiin lipastoon odottamaan. Vielä pitäisi kuitenkin paljon ehtiä tehdä ja jouluakin tässä samalla vähän valmistella. Nyt haluan kuitenkin hyödyntää Onnin päikkäriajat ensisijaisesti itsekin lepäämiseen, pian tässä talossa nimittäin touhua riittää.

Tämän joulun toivotuimmat

Joulu on muuttunut vuosi vuodelta enemmän kulutusjuhlaksi. Tälläkin hetkellä kaupoissa soivat joululaulut jo täyttä häkää ja hyllyt notkuvat jos jonkinlaista joulukrääsää, vaikkei olla vielä edes joulukuun puolella. Minä en tästä kuitenkaan valita, sillä tykkään joulujutuista ja niitä on kiva katsella kaupassa käydessä ja joulumusiikistakin tykkään. Sitä paitsi, jos joskus on kiire ja ei ole oikea fiilis jouluhömppään, voi aina turvautua lähikauppaan jossa ainakin vielä toistaiseksi joululauluilta on päässyt välttymään. 

Joulu on lapsen syntymän myötä alkanut tuntua jälleen oikeasti joululta. Koti tekee mieli laittaa kauniiksi ja aattoakin odottaa ihan eri tavalla. Joulua katsoo ikään kuin lapsen silmin taas vuosien jälkeen. Tärkeintä joulussa itselleni ovat ehdottomasti perhe ja perheen yhdessä olo. Nyt lasten tulon myötä oma perhe on tullut joulussa yhä tärkeämmäksi ja juhlan haluaa viettää ihan lähimpien kesken, hyvästä ruoasta ja tunnelmasta nauttien, lasten iloa katsellen :) 

Lapsille jouluun kuuluu väistämättä suurena osana ja ehkäpä odotetuimpana asiana joululahjat. Muistaahan sen itsekin, kuinka koko päivän oli mieli malttamaton pukkia odotellessa. Lahjoja tulee nykyään ehkä jo vähän liiankin kanssa, vähempi olisi parempi myös tässä asiassa. Joka tapauksessa lahjat kuuluvat nykypäivänä olennaisena osana jouluun, tykkäsipä ajatuksesta itse tai ei. 

Minusta joululahjojen ostaminen on ihan mukavaa puuhaa, kun malttaa olla tekemästä asiasta itselle liian suurta stressiä (Mistä kukakin tykkää? Mitä oikeasti tarvitsee? Onkohan tämä varmasti mieluisa?) Parasta on ostaa joululahjat vähän fiilis pohjalta, sen enempää miettimättä. Luultavasti lahja on mieluisa, jos yhtään tuntee ihmistä, jolle lahjan ostaa. Vanha klisee ''ajatus on tärkein'' on osuva. Vaikkei lahja olisikaan ollut vältämättä toivelistalla, voi lahjasta silti tykätä!

Kokosin alle meidän perheen toivotuimmat tälle vuodelle.

Onnin kirje joulupukille on kaikista laajin. Toiveista löytyy vaikka mitä ja tietenkään pukki ei kaikkia pysty toteuttamaan, mutta muutama juttu listalta nyt ainakinvarmuudella on päätymässä pukin konttiin saakka.

Leluista IN tällä hetkellä ovat kiipeily- ja temppujutut, logiikkaa ja keskittymistä vaativat jutut sekä nyt muskarin aloituksen myötä myös omat soittimet olisivat kova sana. Myös listalta puuttuvat ääni- ja luukkukirjat ovat kovassa kulutuksessa ja päivittäin Onni haluaa lukea kirjoja yhdessä. 

Vaatteet tulevat myös aina tarpeeseen lapsilla ja varsinkin, kun nämä pikkuiset kasvaa niin hurjaa vauhtia. 

Muita hyödyllisiä listalla ovat lampaantalja pyllyä lämmittämään pulkkaillessa ja vaunutellessa (Onniltahan talja löytyykin, perintönä lainaksi saatuna), mutta pikkuveljenkin pylly kaipaa lämmikettä alleen. Säkkituolin ollaan huomattu olevan meidän taaperolle kova sana, aina kun jossain kyläillään mistä säkki löytyy, on se ihan paras paikka temppuiluun ja löhöilyyn. Näiden lisäksi Onnilta puuttuu myös oma pulkka ja kelkka, joille tänä talvena tulisi jo varmasti käyttöä. Vielä ei olla päästy testaamaan, miltä esimerkiksi pulkan kyydissä tuntuisikaan istua. 

Äidin ja isin toivelistat ovat lyhyemmät ja lähinnä ''huvin vuoksi'' laadittu. Olisihan sitä mukava kuitenkin tuota toista puoliskoa jotenkin muistaa.. 

Maman toivelistalta löytyy mm. kalevalan äiti-lapsi hela, kiharrin, puuttuvia muumimukeja, vähän kirjallisuutta sekä lahjakortti (ihan mihin tahansa hemmotteluun/parturille/kasvohoitoon/hierojalle/kynsien-tai ripsienlaittoon). Hups!Onhan noita toiveita mistä sitten pitäis valita mikä olisi se kaikkein mieluisin. 

Samin toiveista mulla ei ihan tarkkaa käsitystä ole, mutta listalla olevien juttujen luulisin olevan mieleisiä. Eniten toivottu taitaa olla kylpytakki, myöskään muita vaatteita tai varsinkaan sukkia tuolla miehellä ei tunnu koskaan olevan liikaa. Jos taas haluaisi antaa kovemman paketin, sinne luultavasti päätyisi solmioneula tai led -valonauha. 

Mitä teidän lahjatoiveista tänä vuonna löytyy? 

Onko muilla taaperoilla samankaltaisia lahjatoiveita? 

Mitä kuuluu Onni 1v 4kk?

Viime torstaina Onnille tuli 1v 4kk ikää täyteen eli huimat 16 kuukautta. Kuukausipostaukset ovat jääneet vähemmälle Onnin täytettyä vuoden, mutta nyt tuntuu sopivalta ajalta kirjoittaa kuulumisia pidemmän kaavan mukaan, kun neuvolassakin pikkumiehen kanssa eilen käytiin.

Neuvolakorttiin tuli kerrassaan komeat mitat ja tuleva isoveli olikin ottanut kunnon pituuskasvu pyrähdyksen neljän kuukauden takaisiin mittoihin verrattuna. Onni kasvaa edelleen  -10 käyrällä niin kuin on tehnyt syntymästään saakka, mutta niin tasaisesti, ettei mitään huolta kasvusta ole :)

Nyt Onnilla on painoa 9,750kg (8,560g) ja pituutta 80,6cm (74,4cm) sekä päänympärys 48,6cm (47,4cm). Suluissa siis vuoden iässä otetut mitat. Jäbälle on kertynyt pituutta siis huikeat 6,2cm ja painoakin lähes 1,2kg! Eipä siis ihmekkään, että syksyn mittaan on saanut ostaa useaan otteeseen isompia vaatteita ja monet ihanuudet ovat jääneet kaapin perälle odottamaan seuraavaa käyttäjää.
Tällä hetkellä vaatteista löytyy vielä muutamia 80 senttisiä, jotka kesällä ostettiin mutta yhä useampi näistä käy auttamatta liian pieniksi ja käyttöön on otettu 86 kokoiset bodyt ja housut. Kääk, tämähän tarkoittaa sitä että jos pukinkonttiin eksyy uusia vaatteita, on ostettava jo 92 kokoa. Missä mun 46cm vastasyntynyt?



Päivärytmi on nyt päiväkoti elämän taakse jäätyä alkanut taas normalisoitumaan.

Herätys tapahtuu 8-9 välillä, sängystä nousee yksi pieni pörröpää, joka huutaa ''pöö'' tai ''äiti''.

Aamupalan Onni syö heti herättyään noin klo 9. Aamupalaksi maistuu tällä hetkellä parhaiten weetabix höystettynä maidolla sekä hedelmäsoseella, marjoilla, jogurtilla jne. Huikat tuttipullosta maitoa päälle ja sitten köllötellään sohvalla sylikkäin viltin alla ja katsellaan aamun lastenohjelmia.

Päivävaatteet päälle ja sisäleikkejä, ulkoilua ja muita touhuja 10-12, tosin harvoin Onnia lelut kiinnostaa. Paljon mielenkiintoisempaa on purkaa, piilottaa, levittää, sotkea, kiivetä, riehua ja auttaa äitiä kotitöissä ja ruoanlaitossa ;)

Lounas noin klo 12. Lounaalla maistuu nykyään yhä useammin ja paremmin kotiruoka, kuin pilttipurkit. Tosin kyllä Onni pilttiäkin syö silloin tällöin, enkä ole ottanut asiasta minkäänlaista stressiä. Lemppareita ovat lasagne, kalaruoat, jauhelihakastike+spagetti sekä uunilenkki ja perunamuusi höystettynä keitetyillä kasviksilla. Maito menee lounaalla ja päivällisellä jo tavallisesta lasista juoden. Jälkkäriksi maistuu marjat aina kun niitä vaan on tarjolla.

Päiväunille Onni käy noin klo 13. Omaan sänkyyn nukahtamiseen ei paljon tarvita, hieman aikaa ja pupun pyörittelyä käsissä. Unta riittää vaihtelevasti tunnista jopa kahteen.

Isi tulee töistä kotiin klo 15, yleensä samoihin aikoihin Onni on heräilemässä uniltaan. Sitten täytyykin hetki möngertää ja riehua isin kanssa.

Päivällinen maistuu noin 16:30.

Kaupassa käyntiä/sisäleikkejä/muskaria/kavereiden luona käymistä/saunomista/ulkoilua yms. päivästä riippuen klo 17-19:30. Aina kuitenkin koko perheen kesken, jos isi ei ole iltaa töissä.

Iltapalaksi puuroa ja tuttipullosta maitohuikat päälle. Pisut, pesut ja hampaat kuntoon ja nukkumatti heittää Onnille unihiekat silmiin noin klo 21.

Unta riittää aamulla 8-9 ja yleensä nykyään vielä yhtäjaksoisesti, välillä Onni herää kerran yössä, jolloin hänet sitten nostetaan keskeen nukkumaan.

Sanoja Onnilta tulee päivittäin yhä enemmän ja enemmän. Parasta onkin kun äiti/isi sanoo jonkun asian ja osoittaa sitä ja Onni toistaa perässä. Aktiivisimmin Onnin käyttämät sanat ovat: äiti, lamppu, ankka, kala, kakka, kiikkaa ja hauhau. Muutenkin Onni on siinä iässä, että ottaa ihan joka asiasta mallia ja osaa asioita, joita ei aina ole uskoa, kun hänen touhujaan seurailee.

Onni ymmärtää kehoituksia ja lauseita mm:
- lähdetään ulos (juoksee ulko-ovelle, tuo kengät)
- vietkö vaipan/roskan roskiin? (ottaa vaipan/roskan, käy viemässä roskiin ja taputtaa itselleen)
- Tuo äidille/isälle sukka/kenkä/kirja tms. (Tuo tavaran)
- Sammuta valot (käy sammuttamassa katkaisijasta, jos vain suinkin ylettää)

Yhdessä aina Samin kanssa seuraillaan illalla Onnin tekemisiä ja hymy tulee väkisin usein huulille. Esimerkiksi eilen illalla Onni löysi roskakorista tyhjän hiuskiinne purkin. Aikansa sitä tutkaili, otti ja oli suihkuttavinaan hiuksiinsa ja sitten lopuksi käsillä haroi hiuksia parempaan asentoon..niin kuin äitikin tekee joka aamu :D
Pesukoneen tyhjennys ja täyttäminen käyvät Onnilta kuin itsestään ja aina täytyy saada olla kaverina ja painaa napista kone päälle/pois. Pyykkejä/astioita ojennellaan äidille ja äiti laittaa kaappiin.

Tuntuu, että Onni on ihan mahtavassa iässä ja välillä aina ihan mykistyy kun hänen touhujaan ja osaamistaan seuraa! Mistä se on oppinut kaiken tuon? Eipä olisi muutama kuukausi takaperin voinut uskoa. Toisinaan tämä touhu- ja kiipeilykausi on enemmän kuin hermoja raastavaa aikaa. Hetkekään ei voi olla rauhassa, kun on katsottava pikkumiehen perään ja olla kieltämässä vaarallisista asioista.

Onni rakastaa ulkoilua, autoilla leikkimistä, kirjojen lukemista (luukku/äänikirjat ovat nyt ihan must juttu!), ''painia'' isin/äidin kanssa, riehumista sängyllä/sohvalla, logiikkaa vaativia juttuja (kuten nuppi palapelit, kuviolaatikkot, hakkapelit), keinuja ja keinuhevosia ja ns. temppuratoja joita hänelle vaan keksii rakentaa patjoista, tunneleista, palloista ja putkiloista. Tietysti myös kaikki kielletty on parasta, kuten läppärin tai kännykän näpyttely omine lupineen, roskiksen tyhjennys, pöydälle kiipeily jne.. Oikea pieni tutkija löytyy siis tästä huushollista.

On myös asioita, jotka Onnia ei voisi vähempää kiinnostaa, vaikka kiinnostusta ollaan yritetty herätellä. Potta on ollut meillä esillä jo kuukauden päivät, siinä käydään välillä istumassa, mutta toistaiseksi tuloksetta. Yleensä kun Onnilta riisuu vaipan, hän menee hetkeksi istumaan potalle, nousee pois ja lähtee touhuamaan muita juttuja. Toistaiseksi annetaan asian siis olla ja odotellaan, että herkkyyskausi ja oma kiinnostus asiaa kohtaan kasvavat.

Tuttipullosta lopullisesti luopuminen on vaikeaa. Vaikka tutista vieroitus kävikin oletettua helpommin, ei pullon kanssa ole onnistuttu ihan yhtä hyvällä menestyksellä. Onni odottaa aina ruoan päälle saavansa maitoa vielä pullosta sylissä. Nyt hän saa enää aamu- ja iltapullon ja päiväpullot on pikkuhiljaa unohdettu. Päivällä maitoa tarjotaan lasista (tämä aiheuttaa yleensä kiukuttelua) kun Onni jo niin hienosti siitä kuitenkin osaa juoda, mutta pullo olis kivempi! Lisäksi minusta itsestä tuntuu, että kun lasista Onni juo joka ruoalla korkeintaan 50ml niin hän ei sitten tarpeeksi nesteitä saa jos en pulloa anna.

Kuinka teillä muilla on opittu tuttipullosta pois?


Meillä asuu siis varsin touhukas ja iloinen pikkupoika, jolta ei tekeminen lopu kesken. Jokainen päivä näyttää olevan yksi uusi seikkailu ja kiinnostus uusia asioita kohtaan on valtavaa. Ihanan valloittava tapaus <3

Isille omistettu päivä

Eilen vietettiin meidän perheen toista isänpäivää. Aamupäivästä asti Onnin isiä hemmoteltiin, sillä kun isi oli lauantaina reissun päällä, aloitimme Onnin kanssa voileipäkakun tekemisen, joka sitten viimeisteltiin sunnuntaina isille valmiiksi. Täytekakkua ei meidän kahvipöydässämme tänäkään vuonna nähty, sillä Sami ei juuri makesta välitä. Mentiin siis isin mieltymysten mukaan. Tämä kinkku-salami voileipäkakku oli hitti jo Onnin syntymäpäivillä, joten tein kakun saman ohjeen mukaan, puolta pienempänä vain. Kahdeksan hengen kakusta ei ollut tänään jäljellä kuin muruset lautasella, joten isin mieleen tämä oli!

Vatsat täynnä isi ja poika sitten köllötteli sohvalla tv:tä katsellen ja Onni isin mahan päällä riehuen. Onnin lempipuuhaa on nykyään rymytä meistä jomman kumman päällä joko sohvalla tai sängyllä. Mulla on tämän mahan ja selän kanssa tuo rymyäminen sen verran ongelmallista, että isi ja Onni saavat tässä touhussa yleensä laatuaikaa keskenään ja minä tyydyn sivusta katselijan rooliin. Aina aamulla herätessä Onni kyllä rymyää myös äidin kanssa..vähän rauhallisemmin vain.

Muistettiinhan me tuota isimiestä myös lahjoilla. Onni antoi jo viime viikolla isille hoidossaan tekemän kortin ja eilen siihen sitten vielä lisäksi avaimenperän omalla kaiverretulla kuvallaan, Onni kulkee isin matkassa nyt sitten joka paikkaan ja aina kun ikävä iskee, on ainakin yksi kuva lähellä. Lisäksi Sami oli puhunut jo pitkään eräästä kirjasta, jonka haluaisi lukea joten sekin sitten isänpäivänä paketista paljastui.

Onnin päiväunien ajan köllöteltiin sitten sohvalla ihan kaksin ja katseltiin tv:tä ja valmistauduttiin ravintolaan lähtöön. Pöytävaraus oli Amarilloon klo 17:00 ja aika tarkalleen tuohon aikaan oltiin paikalla, sillä Onnin päiväunet meinasivat venähtää pitkiksi. Valinnan vaikeutta ei ruoan suhteen ollut tälläkään kertaa, sillä oma lemppari listalta on löytynyt ja sitä on vaikea muiden päihittää. Sami valikoi listalta ison hampurilaisen, joka olisi jopa minulta jäänyt kokonsa puolesta syömättä :D Samilta ei. Amarillossa isät söivät eilen puoleen hintaan, joten suht edullinen ravintolareissu kokonaisuudessaan.

 Onnin oma annos :) 

Jälkiruoka lähdettiin sitten syömään minun isän luokse, jossa oli täytekakkukahvit ja ihan vähän muitakin herkkuja, joilla vatsan viimeistään sai pullottamaan ja halkeamispisteeseen. Oli kyllä syömisten suhteen ihan överipäivä tuolla määrällä olisi elänyt varmasti viikon. Tänään on sitten ollut kahta kauheampi nälkä kun vatsalaukku on venynyt äärimmäisyyksiin.

Meidän isänpäivä sujui siis leppoisasti syöden ja köllötellen perheen kesken. Samanlaisia päiviä voisi viettää useamminkin. Onni väsähti päivästä niin paljon, että ukin luota kotiin ajeltaessa uni vei voiton ja autosta sai pienen kantaa suoraan omaan sänkyyn yöunille :')

Miten teidän isänpäivä sujui? 

Raskausviikko 35, himotuimmat ja vihatuimmat.

Mitä vauvalle kuuluu?

Sikiön paino: 2300 g 
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 30 cm 
Koko pituus: 41 cm

''Tämän viikon alussa sikiö on 32 viikkoa vanha. Se ei enää kellu lapsivedessä vaan lepäilee kohdussa. Silmät avautuvat kun sikiö on hereillä ja sulkeutuvat kun se nukkuu. Sormien kynnet ovat nyt niin pitkät, että sikiö voi raapia itseään''





Eilen poksahti täyteen 34+0 <3 Enää 41 päivää vauvan arvioituun saapumisaikaan! Pian koko meidän perheen elämä tulee muuttumaan kun uusin tulokas saapuu masun tälle puolelle. Kieltämättä minuun on viime päivinä iskenyt ''lievä'' paniikki sillä valmistelut vauvaa varten ovat kesken, oikeastaan niitä ei ole edes aloitettu. Kaikki vauvanvaatteet odottavat vielä varastossa pesua ja kaappiin viikkausta (kaappiinkin pitäisi ensin tehdä tilaa). Samoin on kaikkien vauvaa varten hankittujen tavaroiden laita. Tuolla ne vielä varastossa odottavat noutajaansa. Tuplarattaat on sentään jo ostettu, mutta nekään eivät vielä ole täällä vauvaa odottamassa, vaan säilössä Samin veljen luona. Tutit, pullot, puhdituspyyhkeet, voiteet, talkit, siteet, liivinsuojat jne. ovat kaikki kaupassa! 

Perjantaina aloitin talviloman ja ensi perjantaina aloitan äitiysloman , joten viimeistään tuolloin on otettava itseään niskasta kiinni ja valmistelut vauvaa varten laitettava täytäntöön. Huvittavinta on se, että kun odotin Onnia, oli pinnasänkykin pedattu ja raskausviikolla 13 ja viimeisetkin vaatteet silitetty kaappiin odottamaan rakenneultran jälkeen. 

Tämä raskaus on eronnut ensimmäisestä siinä, että olen ihan jatkuvasti jääkaapilla kurkkimassa, mitä voisin pistää suuhuni seuraavaksi. Toki ruokahalu kasvoi myös Onnia odottaessa, muttei koskaan näihin mittoihin! Raskauden puolen välin jälkeen painokin nousi kovaa kyytiä, mutta on onneksi sittemmin tasoittunut ja hieman pudonnutkin ja tähän mennessä painoa on kertynyt 4,1 kiloa alusta alkaen. Alkuraskaudessa himoitsin kaikkea suolaista ja rasvaista. Niitä himoitsen edelleen, mutta lisäksi nyt uppoaa myös kaikki makea ja imelä. 

Vihatuimpien lista on ruokapuolella lyhyt :D Kaikki pahat hajut ovat kuitenkin korostuneet alku- ja loppuraskaudessa ihan uusiin svääreihin ja edes tupakka ei enää himota..koskaan! Välillä se tuoksui jopa hyvälle, mutta nyt en yksinkertaisesti voi sietää sitä hajua. 

Alle kaksi viikkoa aikaa viimeiseen ultraan ja synnytystapa-arvioon. Vähitellen raskaudesta alkaa tulla todellisempi (viimeinkin:D) ja olen alkanut pohtia yhä enemmän ja enemmän, millaista arki tulee vauvan syntymän jälkeen olemaan. Voin myöntää, että ihan oikeasti jännittää! Nyt on kuitenkin viimeiset hetket aikaa nauttia potkuista ja myllerryksestä masun sisällä, tuskin tulen kokemaan tätä enää koskaan uudelleen. 

Kasva kaikessa rauhassa pikkuinen, täällä sinua odotetaan!

Hyvin topattu

Talvi on tullut ja lumi on maassa, ainakin toistaiseksi. Pakkastakin on ollut useampana aamuna jo ihan reippaat lukemat. Aika pukea taaperolle villaa alle ja toppaa päälle, jotta ulkoilut sujuvat lämpöisissä tunnelmissa ilmasta huolimatta.

Tänä talvena Onnin päälle valikoitui Racoonin tähtikuosinen toppahaalari. Kriteereinä talvihaalarille olivat tietysti lämmön- ja tuulenpitävyyden lisäksi hyvät jalkalenksut, kaksi vetoketjua helpottamaan pukemista ja kiva kuosi. Onneksi olin ajoissa liikenteessä ja hankin haalarin jo kesähelteiden aikaan, joten sain napattua nettikaupan alesta budjettiin sopivan, kaikinpuolin ulkoisesti miellyttävän oloisen haalarin. Nyt muutaman käyttö kerran jälkeen en vielä ole löytänyt moitteen sijaa haalarista. Lämpöä puku on pitänyt -16 asteen pakkasella ainakin hyvin ja vaikka lumi toisina päivinä on ollut nuoskaista ja märkää, ei puku sisälle tultaessa ja pois riisuttaessa ole tuntunut lainkaan kostealta. Talven jälkeen olen sitten viisaampi, tuleeko Racoonin vaatteita tilattua meille toiste..tämä haalari saa nyt olla koekappale :)

Alle puetaan mummun neulomaa villahaalaria, töppöstä ja tumppua ja kokonaisuuden kruunaa sitten vähän sään mukaan valikoituen pipot ja hanskat. Yhdestä en kuitenkaan enää luovu; ruskovillan villa kypärämyssystä! Tämä oli Onnilla jo viime talvena ja pitää lämmön tavallisia kypärämyssyjä paremmin, kosteus haihtuu hyvin, eli myssy ei tunnu hikiseltä ja mikä parasta, myssy istuu päähän hyvin, eikä ole aina silmien edessä! Nyt ostin Onnille isomman koon ja pikkuveli perii sitten Onnin vanhan kunhan syntyy, pesusta huolimatta myssy on säilyttänyt mallinsa ja pehmoisuutensa hyvin.

Välikaudessa ja lauhoilla +-0 keleillä on Onni käyttänyt äitiyspakkauksen toppahaalaria ns. rymypukuna, ei haittaa vaikka menee likaiseksi/kuluu hiekasta. Sitten jos on ollut vielä vähän lämpöisempää niin viime keväänä ostettu Reimatecin vk-haalari on palvellut hyvin ja kulumaakaan ei ole kovasta käytöstä huolimatta juurikaan havaittavissa.

Äitiyspakkaus haalari vm 2013

 Mummu lähetti lämpöiset terveiset Helsingistä, paketista paljastui villapuku, villatöppöset, villahanskat ja vähän lämmikettä myös äidille ja isille. 

 Racoon tähtihaalari

jeerika.fi

Kauppareissujen ''parempi'' toppis.

H&M

H&M

Tulevaa vauvaa ei tietenkään ole talvivaate ostoksilla unohdettu. Onnin kaikki talvivaatteet kun ovat auttamatta liian isoja pikkusisarukselle, joka syntyy keskellä talvea. H&M:stä löytyi toppahaalari, joka on ns. pussimallinen ja kädet saa käännettyä tumpuiksi. Alaosan saa myös auki, niin haalarissa on myös hyvä matkustaa autossa. 

Mitä merkkejä olette suosineet talvivaatteissa taaperoilla?

Nyt sitten vinkki viitoset jakoon, mitkä onkaan ne kaikkein parhaimmat talvihanskat taaperoikäiselle? Ettei menis aina hermo sen peukun pukemisessa? Lämpimät tietysti myös!

Hetki ihan kahdestaan

IIK! Nyt on jo marraskuu hyvässä vauhdissa ja tämä mun harrastus on jäänyt ihan unholaan, sillä enää en ehdi kirjoittaa Onnin päiväunien aikaan, kun nukun itse tai sitten yritän pitää tätä kaaosta kotona edes vähän järjestyksessä. Anteeksi tästä! Haluan, että tämä myös pysyy rakkaana harrastuksena joten paineita en tule jatkossakaan hirmuisesti kirjoitustahdista ottamaan. Katsotaan sitten kun olen saanut tämän toisen palleron pyöräytettyä masun tälle puolelle, josko aikaa olisi enemmän? ;)

Lyhyesti elämästä..Raskaus sujuu hyvin, nyt eletään jo viikkoa 34. Onni voi ja kasvaa hyvin (ensi viikolla Onnin neuvola jolloin kehityksestä enemmän) ja päiväkotielämä on menneen talven lumia, sillä ollaan nyt päivät kotona ja odotellaan pikkuveljeä saapuvaksi :) Oma kroppa pelittää edelleen, vaikka viimeinen kuukausi on ollut kaikkea muuta kuin helppo. Selkävaivaa on riittänyt enemmän ja vähemmän ja jottei liian helpolla pääsisi on pissatulehduksista tullut varsinainen maanvaiva, sillä ihan jatkuvasti uusiutuu. Kaikesta huolimatta olo on onnellinen <3


Onnin syntymän jälkeen ei olla oltu kahdestaan Samin kanssa oikeastaan juuri missään. Yksi yö ollaan oltu keväällä Onnista erossa, mutta siihen se sitten jääkin pois lukien muutaman tunnin poistumista kotoa. Päätettiin yhdessä, että nyt jos koskaan on aika antaa aikaa toisille ennen kuin toinen lapsi syntyy. Voi olla, että seuraavaan kertaan menee taas 1,5 vuotta. Varasin meille jo hyvissä ajoin kaksi kuukautta sitten hotellihuoneen viikonlopun yli Rovaniemen Sokos Hotellista, sillä menneenä viikonloppuna Rovaniemellä järjestettiin Kelekkamessut, jotka olivat Samin mieleen. Minulle taas aina kelpaa hotelli viikonloppu aamupaloineen ja muine herkkuineen :P

Päätettiin lähteä reissuun ihan kaksin ja Onni sai viettää viikonlopun mummulassa. Minä jahkailin lähtöä koko edellisviikon ja mieli muuttui laidasta laitaan..lähteäkö vai ei? Miten Onni voi olla meistä molemmista erossa koko viikonlopun? Miten käy äidin?

Hyvin oli mummulassa mennyt ja vaikka molempina iltoina hotellissa muutama kyynel vierähti Onnia ajatellessa, tuli tämä viikonloppu tosiaan tarpeeseen. Keskityttiin ihan vain olemaan, syömään ja nukkumaan hyvin. Ei velvollisuuksia, ei kiirettä, ei väsymystä, syödäkin sai rauhassa ilman että kukaan oli vaatimassa omaa osaansa ;) Lokakuun Kaksplus lehdessä Marja Hintikka sanoi: ''Parisuhde on se, mitä jää jäljelle kun lapsi jonain päivänä aloittaa oman elämänsä''.
Tämä on ihan hyvä pitää mielessä, hyvä parisuhde on myös lasten lapsuuden perusta. On tärkeää pitää huolta myös siitä toisesta, joka vauvavuotena ja ''ruuhkavuosina'' saattaa jäädä taka-alalle. Minun mielestäni ei ole itsekkyyttä ottaa silloin tällöin aikaa myös parisuhteelle, vaikka lapset pieniä ovatkin. Vaikka sitten illalla sohvan nurkassa yhdessä nyhjöttäen, kun lapset ovat unilla.

Perjantaina iltapäivästä oltiin hotellilla, käytiin syömässä hyvin, istumassa iltaa paikallisessa kuppilassa, katseltiin tv:tä ja mentiin jo kymmenen jälkeen nukkumaan.

Launtaina suunnattiin messuilemaan kelekkamessuille, itse lähinnä ihmettelin ja hämmentyneenä katselin kuinka joillakin on varaa laittaa kelkkailuharrastukseen niin paljon rahaa. Kelkat on uutena hirveän hintaisia, varusteista puhumattakaan! Kauppa näytti käyvän hyvin ja lähtipä yksi kelkka myös meidän matkaan, tosin pienoiskoossa Onnille tuliaisiksi.
Illalla taas syötiin hyvin ja kierreltiin hetki Rovaniemen keskustassa, suuremmilta ostoksilta tällä reissulla (ihme kyllä) vältyttiin.

Sunnutai aamuna en malttanut aamupalan jälkeen käydä edes suihkussa, sillä ikävä Onnin luokse oli jo niin kova. Lähdettiin ajelemaan kotia kohti jo kymmenen aikaan ja parin pysähdyksen jälkeen oltiin mummulassa, jossa maailman rakkain odotti vasta päiväunilta heränneenä :')

Illalla nukkumaan mennessä nostin Onnin meidän keskeen, nukuttiin koko yö heräämättä pylly vasten pyllyä <3

Kannattaa välillä käydä pois kotoa, niin arki tuntuu taas 1000x ihanammalta!