Duracell-pupu

Onni ei vielä ryömi eikä konttaa eteenpäin, mutta silti minusta tuntuu, että hän on kuin tuo kuuluisa duracell-pupu, jolla virtaa vaan riittää ja riittää. Pyörimällä edetään paikasta toiseen hirvittävän nopeaan tahtiin, pylly nousee ylös ja siinä sitten ihmetellään, että mitäs nyt? Eikä enää viihdyttäisi koko ajan makuuasennossa vaan istumaan pitää päästä, vaikkei vielä tuota istumaannousun taitoa hallitsekaan. Nykyään menee touhuillessa useampi tunti, kunnes uni vie voiton. Sitten kun unilta herätään, heti Onni löytää tiensä kaiken kielletyn luo. Tietokoneen piuha, dvd-soitin, muovipussit, kaukosäätimet ja kännykät ovat suosikkeja!

 ''Sain tälläisen maasturin, mut miten tätä ajetaan'' ?

 ''Ja tälläisen kirjan kans''

 ''Mitäs sitä sitten keksisi''?

 Kohta mennään, eikä meinata!

Taisi ottaa voimille..

Vahva tunne, että pian saa olla silmät myös selässä :) 

Päästiin muuten viikonloppuna Samin kanssa ihan kaksin elokuviin, kun kummitäti tuli hoitamaan Onnia <3 Heittäydyttiin niin hurjiksi, että ennen leffan alkua käytiin juomassa yhdet kaljat. Sitten vielä leffan jälkeen haettiin pitsa kotiin evääksi. Tekipä hyvää meille molemmille ja ennen kaikkea parisuhteelle. Tosin, en paljon kauempaa olisi osannut olla enää pois. Kun kumpikaan vanhemmista ei ole kotona, on ikävä Onnia kahta kauheammin, vaikka taatusti kummitäti hoiti Onnin enemmän kuin hyvin. Silti, sitä on aika kiinni tuossa ihanuudessa :')

Oma aika.

Sormiruokailun ihmeelliseen maailmaan ollaan tehty edelleen tuttavuutta. Tänään vuorossa oli puolukat. Näytti maistuvan, vaikka ilmeet oli aika mainioita joka kerta, kun puolukka purskahti suussa rikki :D