Tänä aamuna heti herättyäni pillahdin itkuun! Syynä tähän (hormonien lisäksi) oli se, että tajuntaani iski se tosiasia, että meidän pieni vastasynynyt vauvamme on kasvanut viime viikkoina aivan hurjaa vauhtia. Osa lempi bodyista ja muista vaatteista on jo jouduttu laittamaan pois muovikassiin menneellä viikolla, kun eivät enää vauvalle mahdu. Ja tänään myös vauvan aamutoimien yhteydessä huomasin, että seuraavaksi on jo ostettava 2 koon vaippoja, sillä ykköskoko käy auttamatta liian pieneksi js alkaa hieman puristaa pullistuneita reisiä. Tietyst on hienoa, että lapsi kasvaa jaa kehittyy, silloinhan kaikki on kunnossa! Mutta kuinka se käy niin äkkiä? Minun pienen pieni poikani ei enää ole niin pieni :'( Ja tämä todellisuuteen herääminen sai kyynelkanavat aukeamaan sitten ihan kunnolla. Kuinka sitä saisi talletettua nämä hetket johonkin rasiaan, että voisi myöhemmin palata pikkuvauva aikaan? Mihin tuon vauvan tuoksun saisi pullotettua? Mihin saisi säästöön kaikki ihanat ilmeet, eleet ja piirteet jotka kasvun myötä muuttavat muotoaan tai häviävät?
Voiko olla mitään suurempaa kuin äidin rakkaus omaan lapseensa?
Voiko olla kauniimpaa kuin nukkuva lapsi?
Hyvä nukkua isiä vasten..
... ja äitiä vasten myös
Ihokontaktissa isin rinnalla!
''
Lapsi:
Jos on maa aivan niin kuin on palloni mun,
kierrän sen, onnen tuon sitten syliisi sun.
Isä:
Pienoinen, sitä ei löydä kulkiessaan,
kerran luoksesi lintuna lentää se vaan.
Lapsi:
Missä sen pesä on, kunhan neuvoisit sen,
syliis toisin ja pois sitä päästäisi en.
Isä:
Pienoinen, se on piilossa sydämen vain,
ja sen löysin mä silloin kun sinut mä sain''.
Isä ja Lapsi -laulusta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti