Tajusin tänään, että blogi on jäänyt viikon ajaksi täysin huomiotta! :O Juhannus sotki suunnitelmani viikkopäivityksestäni torstaina.. Ja osansa oli myös omalla mielialalla, joka ei ollut parhaimmasta päästä jos suoraan sanotaan. No, nyt yritän korvata menetettyjä postauksia :)
Eli siis..viime torstainahan minulla oli se kauan odotettu neuvola+neuvolalääkäri.
Neuvolakortti merkinnät:
* Rv 36+0 (35+0)
* Paino 66,8 (71,8)
* Turvotus - (-)
* RR 115/81 (116/68)
* Pissa puhdas (puhdas)
* Hemoglobiini 126 (133)
Eli tuossapa ne perusmittaukset, jotka suoritti neuvolatäti. Toi mun hurja painon lasku -5kg viikossa aiheutti kovasti huolta neuvolassa, itse en kuitenkaan osaa huolissaan olla, sillä ruoka on maistunut suhteessa helteisiin ja omaan olotilaan ja en kuitenkaan ole tuntenut itseäni nälkäiseksi missään vaiheessa. Ja kovasti veikkaan, että tällä viikolla neuvolassa vaakaan heilahtaa ihan uudet (ja isommat) lukemat.
Sitten olikin lääkäritutkimuksen vuoro. Ensin lääkäri teki tuon sisätutkimuksen, tunnusteli sormilla (mun mielestä yllättävän hellävaraisesti) kohdunsuun ja kanavan tilanteen (on jo parille sormelle auki ja pehmenynyt edelliseen tutkimukseen verrattuna). Totesi siellä siis kaiken olevan kunnossa. Tuota kanavaa oli vielä hitusen jäljellä. Sanoi, että synnytys voi alkaa ensi yönä..tai sitten viimeistään kuuden viikon kuluttua, saa nähdä!! Mulla myös riittävän tilava lantio synnytystä ajatellen. Pikkuinen on jo ollut pitkään raivotarjonnassa, kuten edelleen ja melko hyvin kuulemma jo kiinnittynyt ja lähtökuopissaan :)
Sitten ultrailtiin pikkumiestä, joka tosiaan oli sitten pienempi, mitä mielessäni olin kuvitellut. Tämän hetkiseksi painoarvioksi saatiin 2355grammaa, joka on melkoisen siro paino näille viikoille. Vauvan muut mitat vastasi täysin viikkoja, paitsi tuo vatsanympärys, joka on muutaman viikon jäljessä ja siksi tuo painokin noin pikkuinen. Syntymäpainoarvio olisi tällä kasvutahdilla noin 2995grammaa eli kovin vähältä kuulostaa omaan korvaan tuokin! Nyt tuota painoa siis tarkkaillaan ja kontrolloidaan syntymään saakka äitipolilla.
Tämä mammahan meni huolesta aivan sekaisin, kun tajusi, ettei pikkuisen paino vastaa viikkoja. Lääkäri lohdutteli ja sanoi, että mitään hätää ei ole..toiset vauvat vaan on pienikokoisempia syntyessään kuin toiset. Ja varsinkin kun muut mitat olivat kohdillaan ja sydän toiminta ja istukan sekä napanuoran toiminta normaaleja.
Siltikin olin koko juhannuksen huolesta soikeana, enkä osannut oikein keskittyä mihinkään ja sain välillä ihan hillittömiä itkukohtauksia!
Nyt alkaa oma mieliala jo tasoittua ja huoli väistyä. Liikkeet tuntuvat vatsanahkan läpi enemmän kuin hyvin ja onneksi tuota painoa nyt seurataan. Eiköhän kaikki ole siis hyvin!
Juhannusta vietettiin vähän siellä täällä. Perjantaina viihdyttiin päivä kavereiden mökillä. Melkoisen rauhallinen ilta tuli vietettyä, sillä ystävällä on kuukauden ikäinen pikkumies ja sitä hoidellessa ja ihmetellessä meni suurin osa ajasta
Lauantai vietettiin kaupungissa, lähinnä kotona maata höllöteltiin ja nautiskeltiin yhteisestä ajasta leffojen parissa ja pitsaa mutustaen. Ihanan rauhallista, ei kiire miehen kainalosta minnekkään. Nämä on nyt sitä harvinaista herkkua, mitä ei enää kuukauden päästä ole näin helposti saatavilla. Täytyy ottaa siis kaikki irti tuosta köriläästä <3
Myös paljas masu pääsi valokeilaan..
Tänään vietin päivää siskon ja lasten kanssa ja täytyy kyllä sanoa, että piristi tuo lasten seura kummasti mieltä! Käytiin kiertelemässä kirppiksiä, torilla jäätelöllä ja vanhoilla linnanraunioilla haistelemassa historiaa.
Tästä on hyvä jatkaa tätä viikkoa. Lupaan olla myös ahkerampi täällä blogin puolella tällä viikolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti