6 viikkoa laskettuun ja 3 viikkoa täysiaikaisuuteen!! <3
Tuossa kuvassa päällä tukivyö. Kävin tuon lainaamassa paikallisesta fysioterapian apuvälinelainaamosta ja laina-aikaa on elokuun toiselle viikolle saakka. Onhan tuo vähän tuollainen erotiikan tappaja, mutta tukee aivan äärettömän hyvin. Melkoinen ero noihin netissä myytäviin masutukiin. Toki kyllä nekin asiansa varmasti monelle ajavat.
Tänään iltapäivästä oli parin tunnin sessio synnytyssalissa ja vastasyntyneiden osastolla. Hyödyllinen käynti, täytyy sanoa että hyödyllisin noista kaikista perhevalmennus kerroista. Jopa Sami kehui tutustumista hyväksi kokemukseksi. Tietää edes vähän mitä odottaa :) Käytiin siis läpi synnytyksen kulkua, milloin lähteä sairaalaan, kivunlievitys menetelmiä, synnytyksen kolme vaihetta jne.. Sit käytiin kiertelemässä muutamassa synnytyshuoneessa ja tutustuttin niissä oleviin välineisiin ja asentoihin, jotka on hyväksi todettu avautumis- ja ponnistusvaiheessa. Nähtiin myös sektiosali ja keskola ja lopuksi se osasto, jonne salista sitten siirrytään.
Kahvit, mehut ja pullatkin tarjoilivat : P
Mulla ei oikeastaan ole mitään muuta toivetta synnytyksen suhteen kuin että saisin kokea alatiesynnytyksen ja sektioon vain jos se on vauvan takia välttämätöntä. Muuten uskon, että kätilöt ja luonto mun lisäksi hoitaa homman ja sen näkee vasta sitten, kuinka se omalla kohdalla sujuu. Toivotaan, että synnytyksestä kivuista huolimatta jää positiivinen kokemus. Tämän päiväinen kätilö oli ainakin tosi ihana!! Sit vaan vielä muutamia viikkoja odotellaan H-hetkeä :)
Tällä viikolla vauva alkaa olla jo niin iso, ettei se mahdu enää kellumaan lapsivedessä vaan lepäilee kohdussa. Vauvan silmät avautuvat kun hän on hereillä ja menevät kiinni kun hän nukkuu. Kynnetkin on jo niin pitkät, että vauva voi raapia itseään. Koko pituus on jo yli 40cm!
Kaipuu omaa lasta kohtaan kasvaa päivä päivältä ja viikot tuntuvat pitkiltä. Viikonloppu vietetään Jyväskylässä hotellissa höllötellen ja viikon päästä on taas neuvolatätin tapaaminen. Nyt vaan ilo irti tästä omasta ajasta..vaikka vaikeaa se on, kun tulokas pyörii mielessä alituiseen ja toivoisi, että häntä pääsisi jo hoivaamaan ja hellimään. Miten nämä tunteet voivatkaan olla näin voimakkaita? Tälläistä en ole tuntenut koskaan ennen. Tää huumaa mun pään <3
Hmm... odotappas kun saat nössykän syliisi. Sen jälkeen kaikki rakkaus, mitä oot "aiemmassa elämässäsi" tuntenu, alkaa vaikuttaa jotenkin aika laimealta...
VastaaPoistaMäkin lähden synnärille avoimin mielin ja toivon että mulle kerrotaan mitä tapahtuu.:D Ja tuo tukivyö on kyllä pelastus, en olis selvinny töissäkään ilman tollasta!
VastaaPoista