Uusi viikko pyörähtänyt käyntiin. Energia on ollut viikonlopun ajan poissa ja kovat menkkamaiset poltot alaselässä ovat kiusanneet tätä odottajaa. Tänään on onneksi ollut jo parempi päivä ja uskaltauduin koneelle istahtamaan ja pientä päivitystä kirjoittamaan.
Lauantaina, ennen kuin nuo jomotukset valtasivat kehon, kävimme rakkaan siskoni ja hänen perheensä luona kyläilemässä. Tämä kyläreissu oli kyllä viikon piristysruiske. :) Mammalla meinasi itku päästä useampaan otteeseen, kun sisko oli nuorta avioparia (ja tulevaa kummipoikaa) muistanut niin mansikkakakulla, kuohuvalla, mun lemppari jauhelihapiirakalla, häälahjalla ja kaiken muun lisäksi oli ostanut aivan hurmaavat pikkutöppöset pikkumiehen alkutaipaleelle
Nämä töppöset saa pikkumies jalkaansa kun pääsee äidin ja isin kanssa kotiin <3
^^ Tähän tulee sitten kuva meidän perheestä, kunhan se on kokonainen. Tämän lisäksi saatiin vielä kylpypyyhkeet ja kasvopyyhkeet (ihanaa, vihdoin meillä on ainakin yhdet pyyhkeet samaa sarjaa!!) :)
Ja ettei tämä olisi jo riittänyt, saatiin vielä matkaan kassillinen lakanoita/pussilakanoita pirpanan pinnasänkyyn ja ensimmäinen satukirja, joka on ''Veikon'' ihan ikioma :')
Loppuviikon olin sitten tosiaan kipeä. Alaselkään kohdistuvat poltot oli aivan omaa luokkaansa ja niinpä vetäydyin loppu viikonlopuksi makuuhuoneeseen peiton, kaurapussin ja Panadolien kera. Olin suoraan sanoen melkoinen hormoonihirviö koko sunnuntain ja siitä sai myös mies raukka osansa. Tänään on jo sitten ollut niin pahamieli omasta aaltoilevasta mielialasta, että itkua olen sen takia tirauttanut useampaan otteeseen päivän mittaan. Sami myös sairastui viikonlopun aikana ja tänään lääkärin kautta apteekkiin hakemaan antibioottikuuria. Onneksi saan nyt muutaman päivän hoitaa ja hoivata tuota nallekarhua, kun hän viettää sairaslomaa. Vaikka vau:n sivuilla sanotaankin, että raskaana olevaa tulisi kohdella kuin prinsessaa niin ei miestä saa unohtaa tässäkään asiassa!
Pikkuhiljaa olen alkanut valmistautua tulevaan koitokseen, eli synnytykseen. Viime viikolla aloitin tuon kuuluisan sairaalakassin pakkaamisen.
Tällä hetkellä kassiin tiensä on löytänyt pikkuisen kotiintulo vaatteet sekä osa omista hygieniatarvikkeista eli matkakoon shampoo, hoitoaine, saippua ja vartalovoide. Kassiin tarkoitus pakata vielä ainakin :
* Liivinsuojia
* Omat kotiutumisvaatteet
* Loput hygienituotteet (hammasharja,-tahna, hiusharja jne)
* Välipalaa sekä itselle, että miehelle synnytykseen
* Kamera, laturi
* Kännykkä, laturi ja tablet
* Imetysliivit
* Kirja
Ja luultavasti tila loppuu kassista kesken, joten vauvan vaatteet siirtyy sitten pikkupussiin turvakaukalon päälle eteiseen ja Sami saa ne sitten kiikuttaa sairaalaan kotiutumispäivänä.
Menneellä viikolla (johtuen mielialan myrskyämisestä) olen potenut myös huonoa omaatuntoa siitä, että ahdistun kun katson muuttunutta vartaloani peilistä. En pidä arvista, jotka koristavat lantiota,rintoja sekä reisiä. En erityisemmin myöskään ilahdu nähdessäni selluliitin lisääntyneen reisissä ja pakaroissa.
Eihän näin saisi tuntea? Eikö kuuluisi olla iloinen muuttuneesta vartalosta, koska syy näihin muutoksiin on kuitenkin kaiken tämän arvoinen. Oma lapsi. Olenko pinnallinen, kun mieleeni hiipivät tälläiset ajatukset vaikka sisälläni kasvaa jotain korvaamatonta ja upeaa?
Onneksi, kokemuksesta tiedän.. arvet vaalenevat, uusiin muotoihin tottuu ja selluliitille voi tehdä synnytyksen jälkeen ihmeitä liikunnalla jos vain intoa riittää.. Silti, nämä faktat eivät lohduta kun itseään peilistä katselee.
Taistelumerkkejä..
Sitten iloisempiin asioihin.. Ruokaan. Sami hemmotteli minua tänään kotitekoisella makaronilaatikolla ja haki vielä jälkkäriksi kaupasta kokonaisen vesimelonin!
Nostattivat hymyn huulille :)
^^ Viime viikolla kävin hakemassa Dna liikkeestä matkaan uuden luurin. Huawei ei ihan lunastanut odotuksia, joten tällä kertaa päädyin Nokiaan, oli niin nätin värinen! Toivottavasti ajaa asiansa (eli toistaa musiikkia ilman ongelmia synnärillä)
Ihanaista viikkoa jokaiselle, yritetään nauttia arjen pienistä asioista!
