Harrastuksena : Potkupyöräily

Kesän lähestyessä aloimme Samin kanssa miettiä, olisiko aika hankkia Onnille ikioma polkupyörä. Apurattailla totta kai, sillä eihän noin pieni ilmankaan pärjäisi. Nettikeskusteluja ja nettikauppoja läpi käydessäni törmäsin useampaan otteeseen potkupyöriin ja aloin miettiä, olisiko tässä vaihtoehto tavalliselle polkupyörälle? Onni on kuitenkin vielä sen verran pieni, ettei millään jaksaisi tavallisen pyörän polkimilla polkea eteenpäin ja äitinsä luonteen kun on perinyt, hermothan siinä hommassa menisi.

Tutustuin potkupyöräily kokemuksiin ja eri potkupyöriin muutaman viikon ajan ja eräänä iltana päädyin tilaamaan Onnille oman potkupyörän. Valikoima potkupyörissä oli laaja ja ensin meinasin tilata paljon kehuja keränneen Pukyn, mutta hinta ratkaisi tässä asiassa tällä kertaa ja päädyin hieman halvempaan malliin ja niinpä meille kotiutui Kettlerin 10'' potkupyörä. Valintaan vaikutti hinnan lisäksi myös se, etten voinut olla varma innostuisiko Onni potkupyöräilystä. Kettlerin pyörä näytti myös kivalta ja kestävältä (ja on meillä käytössä toiminut yli odotusten)!

''Lapsi opettelee potkupyörän ohjaamista, eikä välttämättä edes istu satulassa, vaan kävelee pyörä jalkojen välissä. Lasta ei tarvitse varsinaisesti "opettaa" potkuttelemaan, vaan pyörän hallinta kehittyy leikkien.  Lapsen istuessa satulassa, jalat ovat maassa ja lapsi luonnostaan tasapainottaa keikkuvaa potkupyörää kävellessään eteenpäin. Vähitellen vauhti lisääntyy ja pian pyörää jo potkutellaan eteenpäin. Tasapainon kehittyessä lapsi voi potkaista vauhtia, nostaa jalat ilmaan ja liu'utella menemään.''

Nyt kun potkupyöräilyä on Onnilla takana kuukauden päivät osaa taapero istua satulassa, eikä juurikaan enää ''kaadu'' pyörän kanssa (paitsi silloin kun väsy iskee). Aluksi pyöräily oli tosiaan sellaista, ettei satulassa edes istuttu vaan lähinnä käveltiin pyörä jalkojen välissä.
Alussa ehdin jopa ajatella, että potkupyörän hankinta ei ollut hyvä idea, sillä ensimmäisinä viikkoina Onni kaatui jatkuvasti, eikä hallinnut pyörää saatika potkuttelua. Harjoitus ja aika teki mestarin tässäkin asiassa ja nyt tasapaino on kehittynyt jo hyvin. Pieniä matkoja uskalletaan päästää ihan jalat irti maasta ja liukua eteenpäin ja tasapainotella, että pyörä pysyy pystyssä. 

''Koska lapsi pitää itse potkupyörän pystyssä, pyörä ei kuopan kohdalla keikkaa tai jää tyhjän päälle pyörimään, niin kuin apupyörillä varustetun polkupyörän kanssa voisi käydä. Myöhemmin siirryttäessä omaan polkupyörään apupyöriä ei tarvita ollenkaan.''

Potkupyörällä taittuu nykyään matkat niin lähikauppaan kuin myös metsäteillä lenkkeillessä. Onni jaksaa nykyään potkutella jo hyvän tovin, ennen kuin väsy yllättää. Jopa 2 kilometrin matka taittuu ongelmitta. Pyörä mahtuu onneksi rattaiden tavarakoriin ja on helppo laittaa sinne, jos voimat loppuvat pyöräilijältä kesken. Loppu matka taittuu sitten joko rattaiden kyydissä tai seisomalaudalla seisten.

Omasta kokemuksesta voin kyllä suositella potkupyörää lämpimästi jokaisen taaperon vanhemmille. Ainoa kriteeri on, että pituutta on riittävästi (Onni on nyt luultavasti lähempänä 90cm), jotta jalat ylettyvät maahan potkuttelemaan. Tasapaino on meidän pojalla ainakin kehittynyt hurjasti ja ulkoilu sekä lenkille lähteminen on hauskempaa ja mielekkäämpää Onnin mielestä kun pääsee potkuttelemaan eikä tarvitse kävellä tai mikä pahempaa istua rattaiden kyydissä. Tällä menopelillä Onni pääsee nykyään jo sen verran lujaa, että välillä saa juosta kiinni.  Hintaa Onnin menopelillä oli noin 40 euroa.

Potkupyörän ansiosta, ensi kesänä toivottavasti myös tavallisella polkupyörällä pyöräily onnistuu, ehkäpä jopa ilman apurattaita? Tavallinen polkupyöräkin on nimittäin pihassa odottamassa pikkupyöräilijää. Kiitos vaan Anne ja Joonas perintöpyörästä :)

Löytyykö teiltä potkupyörä? 
Mitä olette tykänneet? 

Ihanaa pyöräilykesää <3

Kursivoidut kohdat lainattu pikkusiili.fi -sivustolta.