2 kuukautta - vauva sai nimen!

Viime lauantaina  vietettiin pienemmän poikamme kastejuhlaa. Kasteessa poika sai nimen:

Oiva Juhani

Sunnuntaina Oivalle tuli ikää täyteen kaksi kuukautta ja kasvua on kuukaudessa tullut huimasti, siltä se ainakin tuntuu. Enää vuorokaudet eivät ole pelkkää nukkumista, vaan Oiva jaksaa olla hereillä jopa kahden tunnin pätkiä ja seurailee uteliaana, mitä ympärillä oikein tapahtuu. Erityisesti aamupäivällä meillä asustaa hyvin tarkkaavainen ja seurallinen pieni poika. Hymyjä on jaeltu jo useamman viikon ajan niin äidille, isille kuin myös isoveljelle. Myös jokeltelua ja ''juttelua'' on tullut päivä päivältä enemmän. Vauva on myös tullut jäntevämmäksi ja nyt saa jo tosissaan varoa, ettei hän tipahda sylistä jalkojen päältä vaippaa vaihdettaessa, potkuissa on sen verran jytyä!

Maanantaina oli kahden kuukauden neuvola, jossa saatiin vahvistus sille, että kasvua on todella tapahtunut. Painoa oli kuukauden takaiseen tullut liki 1,4 kiloa ja pituuttakin 2cm. Oiva onkin viihtynyt enemmän, kuin hyvin tissillä, joten ihmekkös tuo. Maito on myös riittänyt hyvin, painonnousu viimeistään sen minulle todisti joten huoli pois!

Paino 4825grammaa (3470grammaa/1kk)

Pituus 54,5cm (52,5cm/1kk)

Oivalla alkoivat iltaitkut noin kuukauden iässä ja loppua ei vielä toistaiseksi ole näkynyt. Itku alkoi pahimmillaan kuuden aikaan illalla ja jatkui aina lähes puoleen yöhön. Itkuun ei auta mikään; ei ruoka, hyssyttely, kanniskelu, tutti, disflatyl jne..) Sitten päätin kokeilla olisiko vyöhyketerapiasta vauvan oloon mitään helpotusta. Olihan siitä, ainakin hetkellisesti ja nyt itkut alkavat pääsääntöisesti vasta kahdeksan jälkeen ja vauva rauhoittuu yöunille kymmenen jälkeen.  Toisinaan on jopa iltoja, jolloin vauva ei itke lainkaan. Vyöhyketerapia oli vauvalle rentouttava kokemus, Oiva oli yleensä hoidon aikana itse rauhallisuus ja joka ikinen kerta hieronnan aikana tuli isot kakat. Hieronnan jälkeiset illat olivat myös yleensä täysin itkuttomia. Nykyään Oivan saa myös helpommin rauhoiteltua, eikä itku ole niin lohdutonta. Kävimme vyöhyketerapiassa Hoitola Tenkkapoossa, jota kyllä voin suositella lämpimästi. Vaikka vauva ei hoidosta olisi edes mitään apua saanut, nautti hän hieronnasta niin paljon, että ihan vain senkin vuoksi voisin vauvan sinne viedä. 

Neuvolantäti suositteli minulle maidotonta ruokavaliota kahden viikon kokeilujaksona, jotta nähdään, ettei vauvan itkuisuus johdu maitoallergiasta. On tämä ollut melkoista opettelua, kun niin paljon on tottunut maitotuotteita käyttämään erityisesti ruoanlaitossa. Tuntuu, etten osaa tehdä hyvää ruokaa ilman kermaa, sulate- ja tuorejuustoja. Kahvissa olen opetellut käyttämään nyt soijamaitoa, joka on ihan ok, mutta soijaa tosin ei suositella sillä sille herkistyy myös herkästi. En oikein itse tiedä mitä ajatella tästä kokeilusta, sillä jos itkut johtuisivat allergiasta, niin eikö vauva itkisi pitkin päivää? Ja yöllä? Yöllä meillä nukutaan 1-2 syötön taktiikalla läpi yön. Iho on hyvässä kunnossa myös. 

No tuskimpa tästä kokeilusta haittaakaan on ja täytyy ottaa tämä uutena kokemuksena myös itselle. 

Rotarokote saatiin myös neuvolassa, joten se nyt vähän myös sekoittaa omasta mielestäni tätä kokeilua, sillä sehän voi pistää vatsaa myös sekaisin ja lisätä itkuisuutta? 

D-vitamiini Oivalla menee edelleen pienellä annoksella (2 tippaa), välillä on nostettu ja sitten taas laskettu, sillä vauva voi olla itkuinen koko päivän, mikäli tippoja antaa 4-5. Toivottavasti suolisto pikkuhiljaa kehittyy ja alkaa kestämään tipat paremmin!

Sammas on ollut myös sitkas ystävä, tällä hetkellä siihen menee jo toistamiseen Dactarin kuuri ja jospa tällä kertaa se saataisi aisoihin. Muistelen, että Onnilla sammakseen ei auttaneet mitkään kuurit eikä poppaskontit, mutta se hävisi itsekseen kiinteiden aloituksen myötä, 

Pääsääntöisesti meillä osuu iloinen vauva, mutta illan tullen alkaa kovasti joku harmittamaan ja itkuhan siinä tulee. Vaikka itkut eivät enää yhtä pitkään kestä kuin ennen, ovat ne aika uuvuttavia ja itselle tulee neuvoton olo. Iltoja on alkanut hieman jopa pelkäämään ja kun kello lähestyy kahdeksaa alkaa odottaminen .. milloin itku alkaa? Ja sieltähän se alkaa yleensä aina. 

Toivotaan, että tämä on vain ohimenevä vaihe ja tilanne rauhoittuu, kun vauva kasvaa. Ja kaikista itkuista huolimatta päivääkään en vaihtaisi pois <3 Vielä tulee se päivä, kun huomaan että hei, sehän ei olekaan itkenyt moneen iltaan! Sitä odottaessa nautitaan näistä hetkistä, pienistä hymyistä ja pikkuisista varpaista, jotka kohta (ennen kuin huomaankaan) ovat jo niin suuren suuret.