5. joulukuuta - Pieni, pienempi, meidän vauva

Huomenna laskettuun aikaan on aikaa enää tasan kaksi viikkoa! Huhheijjaa:) Siksipä suuntasin tänään sovitusti neuvolaan aamupäivästä. Mulla on nyt usemman päivän ollut päänsärkyä, mutta en ole ollut siitä oikeastaan huolissaan, vaikka eihän se nyt mukavaltakaan tunnu, kun lääkkeistä huolimatta takaraivossa jomottaa jatkuvasti enemmän ja vähemmän.

Verenpaineet olivat sitten sen verran koholla alkuraskauteen nähden 141/89 (116/61) ja pissassa leukkarit parilla plussalla ja proteiini +/- että terveydenhoitaja suositteli käymään synnytyssalissa sydänääni- ja supistuskäyrillä sekä ultrassa. Poissuljettiin siis raskausmyrkytyksen mahdollisuus. 

Vähän vaille 12 olin jo käyrillä makaamassa ja nätti sydänäänikäyrä piirtyi paperille. Pieniä supistuksia tuli myös viisi tuon 20 minuutin aikana, eli selvästi siellä masussa ollaan jo valmistautumassa matkaan kohti maailmaa :) 

Toksemia verikokeet otettiin myös ja niissä ei onneksi paljastanut mitään hälyttävää, että olisi sairaalaan tarvinnut jäädä. Pissa meni vielä viljelyyn ja siitä tulee sitten tulokset myöhemmin. 

Lääkäri ultraili vauvaa puolisen tuntia, sillä vauva oli niin mutkilla masussa, ettei mittoja meinattu saada millään otetuksi. Mitat (pää, reisiluu, sydän jne.) vastasivat viikkoja täysin, mutta vartalonympärys kasvaa edelleen hyvin maltillisesti ja vastaa viikkoa 33-34. Painoarvioksi lääkäri sai 2,6kg eli melkoisen pieni kirppu masussa asuu. Sf- mitta on pysynyt myös kolme viikkoa nyt samoissa lukemissa. 

Sisätutkimuksessa kävi ilmi, että kohdunsuu on auki 2,5cm, kohdunsuu on pehmeä ja kanavaa jäljellä 1,5cm. Lääkäri oli toiveikas, että vauva lähtisi syntymään itsekseen nyt viikonlopun aikana, sillä kun vauvan paino nousee edelleen noin hitaasti on muuten edessä luultavasti käynnistys. Maanantaina täytyy sitten taas suunnata synnärille, jossa katsotaan tilannetta uudelleen ja mietitään jatkot. 

Napanuoran ja valtimoiden virtaukset oli hyvät ja lapsivettäkin näytti olevan tarvittava määrä, joten akuutti hätää vauvalla ei ole. 

Minä niin toivon, ettei synnytystä jouduttaisi käynnistämään vaan se saisi alkaa luonnollisesti sitten, kun aika on oikea ja vauva haluaa ulos tulla. Olen kuullut käynnistyksestä paljon huonoa ja luulen itsekin, ettei ns. keinotekoisesti aloitettu synnytys ole yhtä helppo kuin luonnollinen.

Onko kenelläkään teistä käynnistetty synnytystä? 

Kuinka kauan synnytys kesti ja oliko supistukset pahempia kuin ns. luonnolliset? (jos on mihin verrata) 

Vauvan pää ei ole vielä kiinnittynyt, joten tämä tuo myös omat haasteensa jos synnytys käynnistyy lapsivesien menolla, sillä vaarana on napanuoran luiskahtaminen ulos. 

Tämä joulukuu meneekin nyt sitten jännäillessä tulevaa, en ole ihan varma jännitinkö joulua enemmän lapsena vai nyt!