Onni on oppinut viime viikonlopun aikana seisomaan entistä pidempiä aikoja ilman tukea ja perjantaina hän sitten päätti ottaa haparoivat ensiaskeleensa ilman tukea <3 Masulleen kaatui lähes samalta seisomalta, mutta nyt alkuviikon vielä kovasti treenattuaan hän on kävellyt jo parhaimmillaan kymmenen askelta, sohvalta tv-tason luokse. Äiti ja isi on niin ylpeitä :') Vielä askel on hatara ja päätyy usein siihen, että täytyy ottaa koppina vastaan, mutta veikkaampa kovin, että 1. vuotis kemuilla kävellään ja lujaa.
Pieni lyhyt taidonnäyte, jonka onnistuin puhelimeen tallettamaan.
Viime viikolla varmistui myös se, että 25. päivä lähdemme tutustumaan Onnin päivähoitopaikkaan, jossa hoidon on tarkoitus alkaa elokuun alussa. Ainakin puhelimessa hoitaja, jonka kanssa puhuin kuulosti ihanalta ihmiseltä ja hän sanoi, että saamme käydä tutustumassa päiväkotiin niin monesti, kuin koemme olevan tarpeellista. Tuota päivää nyt odotellaan jännityksen sekaisin tuntein. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin, ihan äidin ja isin mielenrauhan vuoksi ja tietysti ennen kaikkea Onnin takia.
Pikkuhurmuri on jo sen verran iso, että sai perjantaina uuden turvaistuimen ensimmäistä kertaa käyttöön. Nyt sujuu automatkat paljon kivuttomammin, kun Onni istuu korkeammalla ja katselee ikkunasta maisemia. Enää ei itku tule, vaikka uni ei automatkalla tulisikaan. Edes tuttia ei tarvita enää autossa ollessa. Turvaistuimesta tulossa oma postaus (sillä tää hankinta on täysin erään lukijan ansiota), joka meille istuinta suositteli, kun kerroin mitä etsimme TÄSSÄ postauksessa.
Pysykää kuulolla, huomenna luvassa kuulumisia nt-ultrasta, jossa tänään kävin!

Muistan kun kaikki aina sanoi mulle että "nauti vauva ajasta se menee hurjan äkkiä" eihän sitä silloin uskonut mutta totta se on! Vaikea uskoa kun kattoo tota meiän pikku tornaadoa että sekin on ollut vajaa pari vuotta sitten oikeasti VAUVA :D
VastaaPoistaMiks sitä ei tosiaan uskonut, kun kaikki sanoi että se on hetkessä ohi? Ääh, itku tulee :)
Poista