Onnellisuus.

Eilen tuli yhdeksän kuukautta siitä, kun Onni saapui masusta tänne meidän luokse. Nyt hän on ollut kanssamme suurinpiirtein saman ajan, minkä hän vietti pienessä yksiössään, masun suojissa <3

Onni on kuukauden aikana kehittynyt ihan huimasti. Hän nousee jo vaivatta tukea vasten ja opetteli eilisen aikana myös kävelemään tuettuna. Olipa söpön näköistä, kun hän mennä viiletti muuttolaatikon kanssa (siitä tukea pitäen) ympäri asuntoa :D Istuminen ja istumaannouseminen sujuu myös ongelmitta. Mikä parasta, meidän silokurkku on oppinut syömään karkeampaa sosetta, joka sisältää mm. perunan, porkkanan ja lihapaloja. Myös maito on alkanut maistumaan kun tajuttiin, että Onni haluaa juoda sen jääkaappikylmänä. Nyt hän juo vaivatta n. 160-200ml 3-4/krt päivässä. Osan tuttipullosta, ruoalla myös lasin reunalta hörppien.
Vaatteiden pukeminen on nykyään tuskaa. Jos Onni saisi päättää, ei vaatteita tarvitsisi pukea ollenkaan.. hän voisi nakuilla koko päivän. Aina vaatteita puettaessa hän saa uskomattomat raivarit ja lopettaa samantien, kun vaatteet on saatu onnistuneesti päälle.  Pääosin meillä asustaa edelleen uskomattoman aurinkoinen pikkupoju ja huonot päivät ovat harvassa :)

Mitä meille kuuluu?

Muutto on tosiaan vienyt nyt kaiken jaksamisen ja ajan. Onneksi Samilla oli viime viikolla loma ja tänään haetaan loput tavarat vanhalta asunnolta ja laitetaan paikoilleen tänne omaan kotiin. Loppuviikko onkin varattu loppusiivoukselle. Tuntuu olevan motivaatio aivan hukassa, miksi ei vaan saa nauttia olostaan uudessa kodissa?
Ollaan me tietysti ehditty myös vähän muutakin kuin muuttaa. Toissa sunnuntaina käytiin vauvauinnin jälkeen brunssilla Murunen with a twistissä. Tarjolla oli mm. juustoja, savuporokeittoa ja köyhiä ritareita.

Sain myös sitä paljon puhuttua (ja parjattua) aikaa itselle. Onni lähti käymään isin kanssa mummulassa ja minä pääsin käymään kaupungilla ihan yksin, eikä tarvinnut ajatella ketään muuta. Kävin syömässä mahan täyteen kiinalaisessa buffetissa, sitten ostoksille ja lopuksi paikalliseen kahvilaan lukemaan päivän lehdet, juomaan kuppi kahvia ja pisteenä ii:n päälle lasin viiniä. Mitä muuta nainen tarvitsee?

Teki hyvää elää hetki ihan vain itselleen, mutta ei vapaus pidemmän päälle saa aikaan, kuin hirvittävän ikävän omia murmeleita kohtaan. Nyt voi oikeastaan sanoa, että minulla on kaikki edellytykset onnelliseen elämään. Kaikki mikä minulle merkitsee onnellisuutta on tässä ja nyt. Oma asunto, vakituinen työ, aviomies, oma lapsi, terveys ja toimeentulo (joka ei ainakaan tällä hetkellä päätä huimaa, mutta toimeen tullaan)! Eipä juuri lisättävää. Näitä tarvitsen, ollakseni onnellinen.

 Murmelit unilla viimeistä yötä vanhassa asunnossa <3