Rauhallista Joulunaikaa!

Ihan ensiksi! 

Meille syntyi 8.12. klo 21:22 ihana pieni poika mitoin 2690grammaa ja 47,5cm <3

Arki kahden pienen kanssa on ollut kiireistä ja se on valitettavasti näkynyt blogin puolella. Vauva ei ole myöskään pysynyt terveenä ja jouduttiin takaisin sairaalaan kotiutumisen jälkeen, joten aikaa eikä jaksamista yksinkertaisesti ole ollut. Kuulumisiin palaan myöhemmin, nyt halusin toivottaa kaikille lukijoille ja seuraajille oikein ihanaa ja rauhallista joulunaikaa! Nautitaan rakkaimpien seurasta ja yhdessä olosta :) Palailen linjoille kun aika antaa myöten.

6. joulukuuta - Joulutunnelmaa etsimässä.

Meidän itsenäisyyspäivä on sujunut leppoisissa tunnelmissa. Aamupäivästä ei ollut kiire mihinkään ja makoiltiin pitkä tovi sohvalla koko perheen kanssa viltin alla, katseltiin tv:tä ja torkuttiin. Luksusta!

Onnin päiväunien jälkeen ryhdyttiin valmistautumaan iltaa varten, sillä meillä oli tiedossa pikkujoulut, jotka isäni perinteikkäästi piti myös tänä vuonna. Minä yritin epätoivoisesti etsiä jotain jouluista paitaa, joka mahtuisi masun kanssa ja jouduin lopulta tyytymään punaiseen pitsipaitaan, joka on ennenkin ollut päälläni pikkujouluissa. 

Onnista tuli pikkuinen tonttu, isi veti päällensä kauluspaidan ja sitten oltiin valmiita pikkujouluilemaan koko poppoo. 

Hyvää jouluruokaa vedettiin napa täyteen, nautittiin joulumusiikista livenä ja olipa lapsille oma pieni leikkinurkkaus, jossa pienet pääsi purkamaan ylimääräistä energiaa. 

Ruoan jälkeen oli koko pikkujoulujen jännittävin osuus, joulupukki tuli vierailemaan ja tuomaan pienet muistamiset jokaiselle. 

Tänään ehdin aamusta myös laittamaan kotiin viimeiset jouluvalot ja koristeet. Joulusiivous tuli tehtyä myös loppuun (vaikka taaperon touhutessa sen joutuu vielä ennen joulua tekemään monet kerrat uusiksi)! Piparkakkutalon kasaaminen olikin joulukoristeluista vaativin, sillä kaupasta ostetut taloelementit olivat jo valmiiksi hajalla ja niitä sitten yritettiin epätoivoisesti Samin kanssa Onnin päiväuniaikana korjailla. Hermo kiristyi molemmilla, mutta saatiin kuin saatiinkin talo pystyyn ja koristeltua :) Sokerin sulatus ja kuumentaminen oikean lämpöiseksi oli yllättävän haastavaa. 

Osa joulukoristeista on perintöä lapsuuden kodista ja ne on saatava esille joka vuosi. Kynttelikkö on yksi perintökoriste ja en ole koskaan vielä nähnyt missään nätimpää. Toivottavasti se kestää vielä monet joulut. Adventtitähti on myös muodostunut perinteeksi ripustaa ikkunaan 1. adventtina. 

 Etupihaa koristaa lyhty, jossa siniset valot. Takapihalle ostin suuren pajupallon, johon laitoin kirkkaat valot ja olohuoneen ikkunassa on pajusta tehty sydän, jossa moniväriset valot. Tästä talosta ei joulun aikaan ainakaan valoa puutu ;) 

Tilasin jouluksi uudet verhot sekä pöytäliinan, näitä voi oikeastaan käyttää koko talven yli, sillä eivät mielestäni ole liian jouluiset. Keittiön joulukapan sisko lahjoitti meille ja se sopi ikkunaan kuin nakutettu. 

Miltä näyttää muiden koti joulun aikaan? Mikä koriste tekee teille joulun?

Joulukuusi meille kotiutetaan ihan aitona versiona tänä vuonna. Saa nähdä miten pian kuusi on entinen Onnin käsittelyssä :D Mutta muovikuusta en halua missään nimessä, sillä joulukuusesta tulee aito joulun tuoksu kotiin ja onhan se omaan silmään vaan paljon kauniimman näköinen. 

5. joulukuuta - Pieni, pienempi, meidän vauva

Huomenna laskettuun aikaan on aikaa enää tasan kaksi viikkoa! Huhheijjaa:) Siksipä suuntasin tänään sovitusti neuvolaan aamupäivästä. Mulla on nyt usemman päivän ollut päänsärkyä, mutta en ole ollut siitä oikeastaan huolissaan, vaikka eihän se nyt mukavaltakaan tunnu, kun lääkkeistä huolimatta takaraivossa jomottaa jatkuvasti enemmän ja vähemmän.

Verenpaineet olivat sitten sen verran koholla alkuraskauteen nähden 141/89 (116/61) ja pissassa leukkarit parilla plussalla ja proteiini +/- että terveydenhoitaja suositteli käymään synnytyssalissa sydänääni- ja supistuskäyrillä sekä ultrassa. Poissuljettiin siis raskausmyrkytyksen mahdollisuus. 

Vähän vaille 12 olin jo käyrillä makaamassa ja nätti sydänäänikäyrä piirtyi paperille. Pieniä supistuksia tuli myös viisi tuon 20 minuutin aikana, eli selvästi siellä masussa ollaan jo valmistautumassa matkaan kohti maailmaa :) 

Toksemia verikokeet otettiin myös ja niissä ei onneksi paljastanut mitään hälyttävää, että olisi sairaalaan tarvinnut jäädä. Pissa meni vielä viljelyyn ja siitä tulee sitten tulokset myöhemmin. 

Lääkäri ultraili vauvaa puolisen tuntia, sillä vauva oli niin mutkilla masussa, ettei mittoja meinattu saada millään otetuksi. Mitat (pää, reisiluu, sydän jne.) vastasivat viikkoja täysin, mutta vartalonympärys kasvaa edelleen hyvin maltillisesti ja vastaa viikkoa 33-34. Painoarvioksi lääkäri sai 2,6kg eli melkoisen pieni kirppu masussa asuu. Sf- mitta on pysynyt myös kolme viikkoa nyt samoissa lukemissa. 

Sisätutkimuksessa kävi ilmi, että kohdunsuu on auki 2,5cm, kohdunsuu on pehmeä ja kanavaa jäljellä 1,5cm. Lääkäri oli toiveikas, että vauva lähtisi syntymään itsekseen nyt viikonlopun aikana, sillä kun vauvan paino nousee edelleen noin hitaasti on muuten edessä luultavasti käynnistys. Maanantaina täytyy sitten taas suunnata synnärille, jossa katsotaan tilannetta uudelleen ja mietitään jatkot. 

Napanuoran ja valtimoiden virtaukset oli hyvät ja lapsivettäkin näytti olevan tarvittava määrä, joten akuutti hätää vauvalla ei ole. 

Minä niin toivon, ettei synnytystä jouduttaisi käynnistämään vaan se saisi alkaa luonnollisesti sitten, kun aika on oikea ja vauva haluaa ulos tulla. Olen kuullut käynnistyksestä paljon huonoa ja luulen itsekin, ettei ns. keinotekoisesti aloitettu synnytys ole yhtä helppo kuin luonnollinen.

Onko kenelläkään teistä käynnistetty synnytystä? 

Kuinka kauan synnytys kesti ja oliko supistukset pahempia kuin ns. luonnolliset? (jos on mihin verrata) 

Vauvan pää ei ole vielä kiinnittynyt, joten tämä tuo myös omat haasteensa jos synnytys käynnistyy lapsivesien menolla, sillä vaarana on napanuoran luiskahtaminen ulos. 

Tämä joulukuu meneekin nyt sitten jännäillessä tulevaa, en ole ihan varma jännitinkö joulua enemmän lapsena vai nyt!

4. joulukuuta - Musiikki vie pikkumiestä

Ihan mahtavaa :D Onni tosiaan innostuu musiikista joka kerta paljon. Tällä kertaa ei osattu lopettaa ajoissa ja huono olohan siitä tuli. 

3. joulukuuta - Veronpalautukset tuli.. ja meni!

Tänä aamuna pankkitilin saldo näytti pitkästä aikaa reilusti plussaa. Kaiveltiin Samin kanssa ''pieni'' laskupino nenän eteen ja hups hei, ei mennyt kovin kauan että tilin saldo läheni tuttuja lukemia. Raha-asioista en blogin puolella koskaan tule paljon puhumaan, mutta sen verran voin sanoa, että onpa mukava kun seuraavaa tilipäivää ei ole odottamassa yhden yhtään laskua! Tää on ihan luksusta enkä muista koska viimeks olisi laskupussin pohja näyttänyt tyhjää <3

Tervemenoa silppuriin. 

Olisi ollut ihanaa laittaa ihan kunnolla ranttaliksi ja lähteä kiertelemään kauppoja näin joulun alla veronpalautukset taskussa, mutta järjellä kannatti ajatella tällä kertaa enemmän kuin tunteella, sillä nyt on triplasti parempi mieli, kun tuo pino on tuhottu. 

Sen verran mukavalla summalla verottaja onneksi muisti, että vähän jotain jäi näppiinkin ja voitiin vihdoinkin lähteä sohvakauppoja kiertelemään ja mieluisa löytyikin nopeasti, kaiken lisäksi -30% ale hintaan! Saatiin siis vielä sohvakin veronpalautuksilla. Ensi viikolla meidän olohuoneeseen saapuu pitkään hakintalistalla ollut kulmasohva ja saadaan vähän enemmän laiskottelu tilaa, eikä vieraiden tarvitse istua kuin sillit purkissa. Tällä hetkellä meitä palvelee kolmen istuttava kangassohva, mutta se on käynyt auttamattomasti liian pieneksi. 

Tänä vuonna veronpalautukset tuli todella tarpeeseen ja ne tuli myös käytettyä järkevästi. Saatiin muutama joululahjakin odottamaan pukin konttiin, eikä enää ole kuin puolet ostamatta. Toivottavasti ehdin loput lahjat ostamaan, ennen kuin baby päättää syntyä maailmaan. 

Mihin muut ovat käyttäneet veronpalautukset? 

Vai tuliko sellaisia ollenkaan? 

2. joulukuuta - Mitä tänään tehtäisiin?

Nyt kun äitiyslomaa on jo takana muutamia viikkoja ja ollaan Onnin kanssa päivät kotona pyörii usein aamulla mielessä kysymys: Mitä tänään tehtäisiin? 

Joskus tekee hyvää viettää koko päivä kotona. Ei kiirettä mihinkään, ei autossa istumista, eikä mitään suunniteltua ohjelmaa. Ollaan vaan ja hengaillaan. Siivotaan, tehdään kotitöitä, käydään saunomassa, ulkoillaan, syödään, luetaan kirjoja, tehdään palapelejä, rakennetaan legoilla tai riehutaan sängyllä :)

Muutaman kerran viikossa on kuitenkin kiva saada vaihtelua arkeen ja súunnata ulos ulko-ovesta ja tehdä jotain ihan muuta, mitä kotona tehdään. Saatetaan käydä ruokakaupassa tai muilla ostoksilla, lähdetään leikkimään johonkin monista leikkipuistoista, joita kaupungilta löytyy. Joskus päiväkahvit jonkun ystävän luona piristää kummasti mieltä. Toisinaan lähdetään kyläilemään mammakavereiden ja heidän lastensa luokse tai käydään kurkkaamassa, mitä sukulaisille kuuluukaan!

Keskiviikko iltapäivisin suunnataan muskariin. Meille tämä on melko tuore harrastus, mutta jo muutaman kerran jälkeen Onni on ymmärtänyt jutun jujun ja muskari onkin nykyään viikon kohokohta. Laulun ja leikin lisäksi Onni on oppinut muskarissa mm. odottamaan vuoroaan, keskittymään lauluihin ja ''open'' juttuihin sekä muskarista on tarttunut hurjasti hyviä laululeikkejä myös kotiin vietäväksi.

Musiikki on Onnille muutenkin tärkeää. Munamiehen pomppufiiliksen tahtiin ollaan jammailtu kotona useat kerrat ja nauraa kikatettu päälle. Viikko taakse päin käytiin katsomassa Ti-Ti Nallea joulukonsertissa Onnin, meidän kummipojan ja minun ihanan ystävän kanssa. Konsertissa Onni hyppi ja taputti ja eläytyi musiikkiin, eikä näyttänyt pitkästymisen merkkejä kuin vasta loppusuoralla.

Viikonloppuisin isi on kotona ja silloin puuhastellaan yleensä koko perheen kanssa, nukutaan pitkään, syödään extra hyvin, käydään kyläilemässä, ulkoilemassa, katsotaan tv:tä ja pötkötellään sohvalla porukalla.

Voi kun muistaisi joka viikko ikuistaa ihan arkisia hetkiä kameralle. Tämä arki ja hetki tässä ja nyt on Onnin lapsuus. Hän on kuitenkin hetken vain näin pieni ja kaikki pienetkin, meille aikuisille arkiset asiat ovat taaperolle suuri elämys ja ihmetyksen aihe <3

Nautitaan ihan tavallisista arkisista asioista, ei sen tarvitse olla sen hienompaa tai suurempaa!

1. joulukuuta - Viimein valmista vauvaa varten.

Joulukuu ja ihan kohta myös joulu on täällä!

Vihdoin tää mama on saanut otettua itseään niskasta kiinni ja koti on valmiina vauvaa varten. Kauan kadoksissa ollut inspiraatio tuli lauantaina, kun 37. raskausviikko pyörähti käyntiin ja vauvasta tuli virallisesti täysiaikainen <3 Siellä hän vielä yksiössään pötköttelee, mutta masun tälle puolen on varmasti mukavampi muuttaa, kun kaikki on valmista.

Täysiaikainen rakkaus 37+0

Iso pino vauvan pikkuisia vaatteita on pesty ja tuolla ne nyt lipastossa odottavat käyttäjäänsä. Suurin osa vaatteista on Onnin perintöä, mutta muutama uusi vaate on tiensä löytänyt kaappiin, vauvan vaatteet on kerta kaikkiaan niin vastustamattoman ihania. Toki myös talvi on asettanut omat haasteensa ja kovasti olen pikkuiselle metsästänyt riittävän pientä ja lämmintä talvimyssyä ja tumppuja. 

Kaupasta mukaan on lähtenyt toki myös muuta tarpeellista ensimmäisille viikoille, jotka kotona vietetään. Hoitotaso on löytänyt tiensä pinnasängyn päälle ja nätisti rivissä odottavan pikkuiset vaipat ja muut vastasyntyneen hoitoon tarvittavat tykö tarpeet. Muistaako sitä enää, kuinka niitä pieniä oikein käsitellään, miten se napatynkä puhdistui tai kuinka usein silmiä piti vanulla putsata? 

Välillä mielen valtaa kauhun sekaiset ajatukset. Miten me selvitään vauva-arjesta taas kerran, juuri kun edellisestä selviydyttiin. Onnin aikana vauva-arki oli ihanaa, enkä muista kovinkaan monta epätoivon täyteistä vuorokautta kokeneeni viime vuoden aikana, meillä oli suloinen ja kiltti vauva, joka ei turhista itkenyt. Mitä jos tällä kertaa vauva onkin perinyt äidin temperamentin ja tulisuuden? Siinä sitä sitten opetellaan arkea uusiksi, ihan koko perhe. 

Ja vaikka Onni niin ''helppo'' olikin, toki oli myös niitä väsyttävämpiä päiviä ja öitä. Kun itku oli herkässä ja tuli ajatelleeksi, että tätäkö tämä nyt on. Elämässä ei mitään muuta olekaan kuin tissimaito, yösyötöt, jatkuva huoli vauvan hyvinvoinnista, imetyksen tuoma stressi jne. Aika kultaa muistot, meidän tapauksessa hyvinkin äkkiä ;) 

Nyt vauva-arki eroaa edellisestään melkoisesti, talossa kun asuu myös taapero. Voin nostaa käden ylös jo nyt ja huutaa hep jos kysytään kasvaako univelka ja tuleeko arki muuttumaan yhä vaan hektisemmäksi. 

Kaikesta huolimatta, haluan yrittää parhaani mukaan nauttia vauvasta ja antaa hänelle yhtä paljon kuin Onnille. Toivottavasti pystyn myös luomaan ja vahvistamaan sisarusten sidettä toisiinsa, heti alusta pitäen. Eikä kukaan vauva maailmassa pystyisi saamaan mahtavampaa isoveljeä, mitä Onnista tulee <3

Onni nukkuu jälleen pinnasängyssä meidän huoneessa, vaikka hän jo kesällä kertaalleen siirtyikin omaan huoneeseen ja isojen poikien sänkyyn nukkumaan. Jossain vaiheessa aloimme Samin kanssa molemmat lipsua tuosta omassa huoneessa nukuttamisessa, sillä miten helppo Onni onkaan yöllä kaapata kainaloon pinnasängystä, joka on meidän huoneessa hänen herätessään ja jatkaa siinä tyytyväisenä unia koko perhe. Vauva onkin siis tarkoitus nukuttaa ensikuukaudet kehdossa, sillä pinnasänky tuntuu niin kovin suurelta niin pienelle, kehto on sijoitettu ihan meidän sängyn viereen ja siitä vauva on helppo nostaa syömään kun nälkä yllättää. Voi myös olla, että päädytään tämänkin vauvan kohdalla perhepeti ratkaisuun, sillä se oli toimivin myös Onnin kohdalla. Mutta käyköhän tila ahtaaksi, jos 160 senttiseen parisänkyyn ahtautuu neljä nukkujaa? Onni tulee kuitenkin joka aamuyö viereen, hän ei yleensä aamuyöstä enää omaan sänkyyn rauhoitu, jos herää. 

Vauvan oma pesä

Tutit ja tuttipullot on myös varmuuden vuoksi hankittu, sillä ainakin Onnille tutti tuli tarpeeseen parin viikon iässä, samoin kuin pullo. Kun imetys lähti sujumaan, pumppasin pulloon maitoa ja pääsin itse käymään ihan rauhassa mm. kaupassa, sillä isi pärjäsi Onnin kanssa enemmän kuin hyvin pullon ansiosta. Itseäkin olen muistanut mm. liivinsuojilla, siteillä ja lansinol voiteella. Eiköhän näillä alkuun päästä :)

Sairaalakassin pakkasin myös muutama päivä sitten. Sieltä löytyy puhelinta, tablettia ja latureita lukuunottamatta nyt kaikki tarvittava. Toiveissa olisi hakea kirjastosta vielä joku oikein hyvä kirja sairaalaan (vaikka edelliselläkään kerralla en koko kirjaa avannut, vaikka sellainen kassista löytyikin). Mahdolliset eväät täytyy ostaa sitten kun hoo hetki on ihan käsillä. 

Kassista löytyy: 

* Kotiutumisvaatteet vauvalle

* Kotiutumisvaatteet itselle

* Liivinsuojia

* Henk. koht hygieniä välineet (hammasharjat, shampoot ym.)

* Imetysliivejä

* 1x imetyspaita

* Tossut

Tarkoitus täydentää vielä seuraavilla:

* Kännykkä

* Tabletti

* Laturit

* Kirja

* Meikit ja hiusharja

* Eväät (luumut, alpen myslipatukat, maxi kinder suklaa, pillimehu)

Sairaalassa olo hyödynnetään, enkä aio pitää omia vaatteita (ehkä imetyspaitaa) sairaalassa. Osastolta löytyy ihan varmasti myös siteet ja voiteet mitä nyt ikinä voi tarvitakaan, joten tuon suurempia en kassissa mukanani sinne vie. Muistiinpanovälineet voisi olla hyödylliset, voisi sitten ihan tuoreelta muistilta kirjoitella ylös mm. synnytystarinaa. 

Nyt sitten vaan odotellaan vauvaa saapuvaksi!

36+0 Viimeinen neuvolalääkäri

Huomenna starttaa 36+0 ja tänään oli sitten viimeinen käynti neuvolassa lääkärin luona ennen synnytystä. Meillä täällä päin tuo neuvolalääkäri on tosi mukava ja aina sinne mennesssä tuntee olevansa hyvissä käsissä.

Terveydenhoitaja otti ensin vastaan ja teki normaalit tutkimukset, eli mittasi verenpaineen (119/81), katsoi painon nousun (+2kg/kuukausi, nyt siis 71kg) otti pissanäytteen (leukkarit yhdellä plussalla) ja sf-mitta oli 31cm, joka nyt on ihan himpun verran alle keskikäyrän, mutta kasvaa kuitenkin. Edelleen vauva viihtyy raivotarjonnassa eli ihan oikein päin sieltä ulos ollaan tulossa.

Lääkäri teki vauvasta painoarvion, joka oli vain himpun verran yli 2000 grammaa ja tämän vuoksi tuli lähete sitten äitiyspolille raskausviikolle 38 kontrollikäynnille. Tuolloin katsellaan, vieläkö painoarvio on alakäyrillä ja jos näin on, niin sitten harkitaan synnytystä käynnistettäväksi, että vauva pääsisi kasvamaan masun tälle puolelle (siis kahden viikon päästä jo!) Itse en painoarviosta ole ollenkaan huolissaan, sillä kaivelin Onnin neuvolakortin esiin ja juuri samoilla viikoilla Onni on ollut lähes yhtä pikkuinen (35gramman ero). Vauva tulee siis olemaan muuten vain hoikka ja siro niin kuin isoveljensäkin <3

Onnin aikaan siis sain juuri samoilla viikoilla lähetteen äitiyspolille raskausviikolle 38+1 ja siellä synnytys päätettiin käynnistää seuraavana maanantaina Onnin painon vuoksi, synnytys käynnistyi sitten kuitenkin itsestään seuraavana päivänä ja saatiin tuo 2850 gramman painoinen tuhisija kainaloon :) 

Kohdunsuu oli puolipehmeä ja hieman reilulle yhdelle sormelle auki. Kohdunkaulaa oli jäljellä vielä 2,5cm, joka on ihan hyvä uudelleen synnyttäjälle. Lääkäri totesi kohdun olevan tosiaan supistusherkkä (koko tutkimuksen ajan supisteli), mutta niin kauan kun tuntemukset pysyvät epäsäännöllisinä ja vauvan liikkeet tuntuu, ei huolta ole.Pienen koon vuoksi ja supisteluherkkyyden vuoksi kuitenkin herkästi näytille jos kivut voimistuu. Toivotaan nyt kovasti, että vauva jaksaisi vielä masussa kasvaa ja kerätä painoa niin kauan kuin mahdollista!

Nyt on tosissaan aloitettava valmistelut vauvaa varten. Onnin kanssa pestiinkin jo pikkuisia vaatteita muutama päivä sitten ja laitettiin lipastoon odottamaan. Vielä pitäisi kuitenkin paljon ehtiä tehdä ja jouluakin tässä samalla vähän valmistella. Nyt haluan kuitenkin hyödyntää Onnin päikkäriajat ensisijaisesti itsekin lepäämiseen, pian tässä talossa nimittäin touhua riittää.

Tämän joulun toivotuimmat

Joulu on muuttunut vuosi vuodelta enemmän kulutusjuhlaksi. Tälläkin hetkellä kaupoissa soivat joululaulut jo täyttä häkää ja hyllyt notkuvat jos jonkinlaista joulukrääsää, vaikkei olla vielä edes joulukuun puolella. Minä en tästä kuitenkaan valita, sillä tykkään joulujutuista ja niitä on kiva katsella kaupassa käydessä ja joulumusiikistakin tykkään. Sitä paitsi, jos joskus on kiire ja ei ole oikea fiilis jouluhömppään, voi aina turvautua lähikauppaan jossa ainakin vielä toistaiseksi joululauluilta on päässyt välttymään. 

Joulu on lapsen syntymän myötä alkanut tuntua jälleen oikeasti joululta. Koti tekee mieli laittaa kauniiksi ja aattoakin odottaa ihan eri tavalla. Joulua katsoo ikään kuin lapsen silmin taas vuosien jälkeen. Tärkeintä joulussa itselleni ovat ehdottomasti perhe ja perheen yhdessä olo. Nyt lasten tulon myötä oma perhe on tullut joulussa yhä tärkeämmäksi ja juhlan haluaa viettää ihan lähimpien kesken, hyvästä ruoasta ja tunnelmasta nauttien, lasten iloa katsellen :) 

Lapsille jouluun kuuluu väistämättä suurena osana ja ehkäpä odotetuimpana asiana joululahjat. Muistaahan sen itsekin, kuinka koko päivän oli mieli malttamaton pukkia odotellessa. Lahjoja tulee nykyään ehkä jo vähän liiankin kanssa, vähempi olisi parempi myös tässä asiassa. Joka tapauksessa lahjat kuuluvat nykypäivänä olennaisena osana jouluun, tykkäsipä ajatuksesta itse tai ei. 

Minusta joululahjojen ostaminen on ihan mukavaa puuhaa, kun malttaa olla tekemästä asiasta itselle liian suurta stressiä (Mistä kukakin tykkää? Mitä oikeasti tarvitsee? Onkohan tämä varmasti mieluisa?) Parasta on ostaa joululahjat vähän fiilis pohjalta, sen enempää miettimättä. Luultavasti lahja on mieluisa, jos yhtään tuntee ihmistä, jolle lahjan ostaa. Vanha klisee ''ajatus on tärkein'' on osuva. Vaikkei lahja olisikaan ollut vältämättä toivelistalla, voi lahjasta silti tykätä!

Kokosin alle meidän perheen toivotuimmat tälle vuodelle.

Onnin kirje joulupukille on kaikista laajin. Toiveista löytyy vaikka mitä ja tietenkään pukki ei kaikkia pysty toteuttamaan, mutta muutama juttu listalta nyt ainakinvarmuudella on päätymässä pukin konttiin saakka.

Leluista IN tällä hetkellä ovat kiipeily- ja temppujutut, logiikkaa ja keskittymistä vaativat jutut sekä nyt muskarin aloituksen myötä myös omat soittimet olisivat kova sana. Myös listalta puuttuvat ääni- ja luukkukirjat ovat kovassa kulutuksessa ja päivittäin Onni haluaa lukea kirjoja yhdessä. 

Vaatteet tulevat myös aina tarpeeseen lapsilla ja varsinkin, kun nämä pikkuiset kasvaa niin hurjaa vauhtia. 

Muita hyödyllisiä listalla ovat lampaantalja pyllyä lämmittämään pulkkaillessa ja vaunutellessa (Onniltahan talja löytyykin, perintönä lainaksi saatuna), mutta pikkuveljenkin pylly kaipaa lämmikettä alleen. Säkkituolin ollaan huomattu olevan meidän taaperolle kova sana, aina kun jossain kyläillään mistä säkki löytyy, on se ihan paras paikka temppuiluun ja löhöilyyn. Näiden lisäksi Onnilta puuttuu myös oma pulkka ja kelkka, joille tänä talvena tulisi jo varmasti käyttöä. Vielä ei olla päästy testaamaan, miltä esimerkiksi pulkan kyydissä tuntuisikaan istua. 

Äidin ja isin toivelistat ovat lyhyemmät ja lähinnä ''huvin vuoksi'' laadittu. Olisihan sitä mukava kuitenkin tuota toista puoliskoa jotenkin muistaa.. 

Maman toivelistalta löytyy mm. kalevalan äiti-lapsi hela, kiharrin, puuttuvia muumimukeja, vähän kirjallisuutta sekä lahjakortti (ihan mihin tahansa hemmotteluun/parturille/kasvohoitoon/hierojalle/kynsien-tai ripsienlaittoon). Hups!Onhan noita toiveita mistä sitten pitäis valita mikä olisi se kaikkein mieluisin. 

Samin toiveista mulla ei ihan tarkkaa käsitystä ole, mutta listalla olevien juttujen luulisin olevan mieleisiä. Eniten toivottu taitaa olla kylpytakki, myöskään muita vaatteita tai varsinkaan sukkia tuolla miehellä ei tunnu koskaan olevan liikaa. Jos taas haluaisi antaa kovemman paketin, sinne luultavasti päätyisi solmioneula tai led -valonauha. 

Mitä teidän lahjatoiveista tänä vuonna löytyy? 

Onko muilla taaperoilla samankaltaisia lahjatoiveita? 

Mitä kuuluu Onni 1v 4kk?

Viime torstaina Onnille tuli 1v 4kk ikää täyteen eli huimat 16 kuukautta. Kuukausipostaukset ovat jääneet vähemmälle Onnin täytettyä vuoden, mutta nyt tuntuu sopivalta ajalta kirjoittaa kuulumisia pidemmän kaavan mukaan, kun neuvolassakin pikkumiehen kanssa eilen käytiin.

Neuvolakorttiin tuli kerrassaan komeat mitat ja tuleva isoveli olikin ottanut kunnon pituuskasvu pyrähdyksen neljän kuukauden takaisiin mittoihin verrattuna. Onni kasvaa edelleen  -10 käyrällä niin kuin on tehnyt syntymästään saakka, mutta niin tasaisesti, ettei mitään huolta kasvusta ole :)

Nyt Onnilla on painoa 9,750kg (8,560g) ja pituutta 80,6cm (74,4cm) sekä päänympärys 48,6cm (47,4cm). Suluissa siis vuoden iässä otetut mitat. Jäbälle on kertynyt pituutta siis huikeat 6,2cm ja painoakin lähes 1,2kg! Eipä siis ihmekkään, että syksyn mittaan on saanut ostaa useaan otteeseen isompia vaatteita ja monet ihanuudet ovat jääneet kaapin perälle odottamaan seuraavaa käyttäjää.
Tällä hetkellä vaatteista löytyy vielä muutamia 80 senttisiä, jotka kesällä ostettiin mutta yhä useampi näistä käy auttamatta liian pieniksi ja käyttöön on otettu 86 kokoiset bodyt ja housut. Kääk, tämähän tarkoittaa sitä että jos pukinkonttiin eksyy uusia vaatteita, on ostettava jo 92 kokoa. Missä mun 46cm vastasyntynyt?



Päivärytmi on nyt päiväkoti elämän taakse jäätyä alkanut taas normalisoitumaan.

Herätys tapahtuu 8-9 välillä, sängystä nousee yksi pieni pörröpää, joka huutaa ''pöö'' tai ''äiti''.

Aamupalan Onni syö heti herättyään noin klo 9. Aamupalaksi maistuu tällä hetkellä parhaiten weetabix höystettynä maidolla sekä hedelmäsoseella, marjoilla, jogurtilla jne. Huikat tuttipullosta maitoa päälle ja sitten köllötellään sohvalla sylikkäin viltin alla ja katsellaan aamun lastenohjelmia.

Päivävaatteet päälle ja sisäleikkejä, ulkoilua ja muita touhuja 10-12, tosin harvoin Onnia lelut kiinnostaa. Paljon mielenkiintoisempaa on purkaa, piilottaa, levittää, sotkea, kiivetä, riehua ja auttaa äitiä kotitöissä ja ruoanlaitossa ;)

Lounas noin klo 12. Lounaalla maistuu nykyään yhä useammin ja paremmin kotiruoka, kuin pilttipurkit. Tosin kyllä Onni pilttiäkin syö silloin tällöin, enkä ole ottanut asiasta minkäänlaista stressiä. Lemppareita ovat lasagne, kalaruoat, jauhelihakastike+spagetti sekä uunilenkki ja perunamuusi höystettynä keitetyillä kasviksilla. Maito menee lounaalla ja päivällisellä jo tavallisesta lasista juoden. Jälkkäriksi maistuu marjat aina kun niitä vaan on tarjolla.

Päiväunille Onni käy noin klo 13. Omaan sänkyyn nukahtamiseen ei paljon tarvita, hieman aikaa ja pupun pyörittelyä käsissä. Unta riittää vaihtelevasti tunnista jopa kahteen.

Isi tulee töistä kotiin klo 15, yleensä samoihin aikoihin Onni on heräilemässä uniltaan. Sitten täytyykin hetki möngertää ja riehua isin kanssa.

Päivällinen maistuu noin 16:30.

Kaupassa käyntiä/sisäleikkejä/muskaria/kavereiden luona käymistä/saunomista/ulkoilua yms. päivästä riippuen klo 17-19:30. Aina kuitenkin koko perheen kesken, jos isi ei ole iltaa töissä.

Iltapalaksi puuroa ja tuttipullosta maitohuikat päälle. Pisut, pesut ja hampaat kuntoon ja nukkumatti heittää Onnille unihiekat silmiin noin klo 21.

Unta riittää aamulla 8-9 ja yleensä nykyään vielä yhtäjaksoisesti, välillä Onni herää kerran yössä, jolloin hänet sitten nostetaan keskeen nukkumaan.

Sanoja Onnilta tulee päivittäin yhä enemmän ja enemmän. Parasta onkin kun äiti/isi sanoo jonkun asian ja osoittaa sitä ja Onni toistaa perässä. Aktiivisimmin Onnin käyttämät sanat ovat: äiti, lamppu, ankka, kala, kakka, kiikkaa ja hauhau. Muutenkin Onni on siinä iässä, että ottaa ihan joka asiasta mallia ja osaa asioita, joita ei aina ole uskoa, kun hänen touhujaan seurailee.

Onni ymmärtää kehoituksia ja lauseita mm:
- lähdetään ulos (juoksee ulko-ovelle, tuo kengät)
- vietkö vaipan/roskan roskiin? (ottaa vaipan/roskan, käy viemässä roskiin ja taputtaa itselleen)
- Tuo äidille/isälle sukka/kenkä/kirja tms. (Tuo tavaran)
- Sammuta valot (käy sammuttamassa katkaisijasta, jos vain suinkin ylettää)

Yhdessä aina Samin kanssa seuraillaan illalla Onnin tekemisiä ja hymy tulee väkisin usein huulille. Esimerkiksi eilen illalla Onni löysi roskakorista tyhjän hiuskiinne purkin. Aikansa sitä tutkaili, otti ja oli suihkuttavinaan hiuksiinsa ja sitten lopuksi käsillä haroi hiuksia parempaan asentoon..niin kuin äitikin tekee joka aamu :D
Pesukoneen tyhjennys ja täyttäminen käyvät Onnilta kuin itsestään ja aina täytyy saada olla kaverina ja painaa napista kone päälle/pois. Pyykkejä/astioita ojennellaan äidille ja äiti laittaa kaappiin.

Tuntuu, että Onni on ihan mahtavassa iässä ja välillä aina ihan mykistyy kun hänen touhujaan ja osaamistaan seuraa! Mistä se on oppinut kaiken tuon? Eipä olisi muutama kuukausi takaperin voinut uskoa. Toisinaan tämä touhu- ja kiipeilykausi on enemmän kuin hermoja raastavaa aikaa. Hetkekään ei voi olla rauhassa, kun on katsottava pikkumiehen perään ja olla kieltämässä vaarallisista asioista.

Onni rakastaa ulkoilua, autoilla leikkimistä, kirjojen lukemista (luukku/äänikirjat ovat nyt ihan must juttu!), ''painia'' isin/äidin kanssa, riehumista sängyllä/sohvalla, logiikkaa vaativia juttuja (kuten nuppi palapelit, kuviolaatikkot, hakkapelit), keinuja ja keinuhevosia ja ns. temppuratoja joita hänelle vaan keksii rakentaa patjoista, tunneleista, palloista ja putkiloista. Tietysti myös kaikki kielletty on parasta, kuten läppärin tai kännykän näpyttely omine lupineen, roskiksen tyhjennys, pöydälle kiipeily jne.. Oikea pieni tutkija löytyy siis tästä huushollista.

On myös asioita, jotka Onnia ei voisi vähempää kiinnostaa, vaikka kiinnostusta ollaan yritetty herätellä. Potta on ollut meillä esillä jo kuukauden päivät, siinä käydään välillä istumassa, mutta toistaiseksi tuloksetta. Yleensä kun Onnilta riisuu vaipan, hän menee hetkeksi istumaan potalle, nousee pois ja lähtee touhuamaan muita juttuja. Toistaiseksi annetaan asian siis olla ja odotellaan, että herkkyyskausi ja oma kiinnostus asiaa kohtaan kasvavat.

Tuttipullosta lopullisesti luopuminen on vaikeaa. Vaikka tutista vieroitus kävikin oletettua helpommin, ei pullon kanssa ole onnistuttu ihan yhtä hyvällä menestyksellä. Onni odottaa aina ruoan päälle saavansa maitoa vielä pullosta sylissä. Nyt hän saa enää aamu- ja iltapullon ja päiväpullot on pikkuhiljaa unohdettu. Päivällä maitoa tarjotaan lasista (tämä aiheuttaa yleensä kiukuttelua) kun Onni jo niin hienosti siitä kuitenkin osaa juoda, mutta pullo olis kivempi! Lisäksi minusta itsestä tuntuu, että kun lasista Onni juo joka ruoalla korkeintaan 50ml niin hän ei sitten tarpeeksi nesteitä saa jos en pulloa anna.

Kuinka teillä muilla on opittu tuttipullosta pois?


Meillä asuu siis varsin touhukas ja iloinen pikkupoika, jolta ei tekeminen lopu kesken. Jokainen päivä näyttää olevan yksi uusi seikkailu ja kiinnostus uusia asioita kohtaan on valtavaa. Ihanan valloittava tapaus <3

Isille omistettu päivä

Eilen vietettiin meidän perheen toista isänpäivää. Aamupäivästä asti Onnin isiä hemmoteltiin, sillä kun isi oli lauantaina reissun päällä, aloitimme Onnin kanssa voileipäkakun tekemisen, joka sitten viimeisteltiin sunnuntaina isille valmiiksi. Täytekakkua ei meidän kahvipöydässämme tänäkään vuonna nähty, sillä Sami ei juuri makesta välitä. Mentiin siis isin mieltymysten mukaan. Tämä kinkku-salami voileipäkakku oli hitti jo Onnin syntymäpäivillä, joten tein kakun saman ohjeen mukaan, puolta pienempänä vain. Kahdeksan hengen kakusta ei ollut tänään jäljellä kuin muruset lautasella, joten isin mieleen tämä oli!

Vatsat täynnä isi ja poika sitten köllötteli sohvalla tv:tä katsellen ja Onni isin mahan päällä riehuen. Onnin lempipuuhaa on nykyään rymytä meistä jomman kumman päällä joko sohvalla tai sängyllä. Mulla on tämän mahan ja selän kanssa tuo rymyäminen sen verran ongelmallista, että isi ja Onni saavat tässä touhussa yleensä laatuaikaa keskenään ja minä tyydyn sivusta katselijan rooliin. Aina aamulla herätessä Onni kyllä rymyää myös äidin kanssa..vähän rauhallisemmin vain.

Muistettiinhan me tuota isimiestä myös lahjoilla. Onni antoi jo viime viikolla isille hoidossaan tekemän kortin ja eilen siihen sitten vielä lisäksi avaimenperän omalla kaiverretulla kuvallaan, Onni kulkee isin matkassa nyt sitten joka paikkaan ja aina kun ikävä iskee, on ainakin yksi kuva lähellä. Lisäksi Sami oli puhunut jo pitkään eräästä kirjasta, jonka haluaisi lukea joten sekin sitten isänpäivänä paketista paljastui.

Onnin päiväunien ajan köllöteltiin sitten sohvalla ihan kaksin ja katseltiin tv:tä ja valmistauduttiin ravintolaan lähtöön. Pöytävaraus oli Amarilloon klo 17:00 ja aika tarkalleen tuohon aikaan oltiin paikalla, sillä Onnin päiväunet meinasivat venähtää pitkiksi. Valinnan vaikeutta ei ruoan suhteen ollut tälläkään kertaa, sillä oma lemppari listalta on löytynyt ja sitä on vaikea muiden päihittää. Sami valikoi listalta ison hampurilaisen, joka olisi jopa minulta jäänyt kokonsa puolesta syömättä :D Samilta ei. Amarillossa isät söivät eilen puoleen hintaan, joten suht edullinen ravintolareissu kokonaisuudessaan.

 Onnin oma annos :) 

Jälkiruoka lähdettiin sitten syömään minun isän luokse, jossa oli täytekakkukahvit ja ihan vähän muitakin herkkuja, joilla vatsan viimeistään sai pullottamaan ja halkeamispisteeseen. Oli kyllä syömisten suhteen ihan överipäivä tuolla määrällä olisi elänyt varmasti viikon. Tänään on sitten ollut kahta kauheampi nälkä kun vatsalaukku on venynyt äärimmäisyyksiin.

Meidän isänpäivä sujui siis leppoisasti syöden ja köllötellen perheen kesken. Samanlaisia päiviä voisi viettää useamminkin. Onni väsähti päivästä niin paljon, että ukin luota kotiin ajeltaessa uni vei voiton ja autosta sai pienen kantaa suoraan omaan sänkyyn yöunille :')

Miten teidän isänpäivä sujui?