23+1

Tänään oli äitipoli aika.. Kohdun tilanne oli rauhoittunut, mutta kanava lyhentynyt 1,6cm ultraäänellä mitattuna.. Joten tämän mamman joutenolo sen kun jatkuu vaan. Nyt täytyy oikeasti keksiä jotain mukavaa tekemistä, jotta saa ajan kulumaan! Pienokaisen paino oli jo 658grammaa <3 Hurjaa vauhtia mini kasvaa.. Sami totesi eilen illalla, kun piti kättä vatsani päällä että jopas on terävän tuntuisia potkuja, monotteli ihan kunnolla varmaan puolen tunnin ajan.
Toissa yönä Sami oli nähnyt unta, että oli hoitanut meidän viikon ikäistä vauvaa ja lukenut tämän kanssa Aku Ankkoja, kun minä olin halunnut edes hetken saada nukutuksi :)

Pianhan on pääsiäinen, viimeistään viikonloppuna on laitettava ohrat kasvamaan ja ensi viikon aikana saan tehdä pitkästä aikaa ihanaa pääsiäisherkkua..Appelsiini-Lottaa :) Viime viikolla muistui tuo resepti mieleeni kun ajattelin lapsuuden pääsiäisiä. Olen tehnyt lotan viimeksi seiskaluokalla ollessani. Toivottavasti onnistuu vielä yhtä hyvin.

Minun tekemä täyte poikkeaa perinteisestä ohjeesta niin, että itse tykkään lisätä rahkan ja appelsiinin joukkoon myös säilykepersikoita, tuo ihanaa makeutta joukkoon.

 Tein keskiviikkona sämpylöitä, kun kaapit huusi tyhjyyttään ja kauppaan en jaksanut vaivautua.

Tässä vielä vauvamasu aamulla kuvattuna vaihteeksi edestäpäin:

Jopa on hassun näkönen :D

Ihanat kamalat raskausvaivat

Pakko nyt avautua tästäkin aiheesta.. Kaikki kun aina tahtoo puhua, kuinka raskaus on ihanaa aikaa. Odottavalle äidille se on kukoistuksen ja onnen täyttämää aikaa. Tämä on toki totta, mikä voisi olla sen ihanampaa, kuin tuntea oman pienen lapsensa potkut mahassa, kuulla nopean sydämen sykkeen ultraäänessä, nähdä  omasta mahasta kuinka pieni kasvaa päivä päivältä, tuntea sellaista rakkauden määrää sellaiseen jota ei edes vielä ole nähnyt! Tämä kaikki on ihmeellistä ja ihanaa.
Mutta, asioilla on yleensä toinenkin puoli. Nyt kun menossa on toinen raskauskolmannes, sanotaan että fyysiset oireet ovat helpottaneet ja äiti voi hyvin. Noh, tämä äiti ei kyllä tunne oloaan erityisen hyväksi.
Alkuraskauden pahoinvointi on onneksi taakse jäänyttä elämää, sillä se oli sanoin kuvaamattoman hirveää!

1. Minua on jo viikolta 18 asti vaivanneet harjoitussupistukset, jotka vaikeuttavat elämää jonkin verran ja ovat pakottaneet minut sairaslomalle. Tämä on johtanut siihen, että tunnen itseni hyödyttömäksi. Työelämässä koin, että minusta oli hyötyä, minua arvostettiin ja minuun luotettiin. Kykenin hoitamaan tehtävät, jotka minulle annettiin. Nyt olen vain päivät kotona, vailla muuta päämäärää kuin kesä ja lapsen syntymä. En ole tottunut olemaan toimettomana. Joutenolo voi olla henkisesti erittäin rankkaa (en olisi ikinä osannut kuvitellakkaan). Toki on ihanaa, että voin nähdä ystäviä, pitää huolta kodista, nauttia kevätauringosta rauhassa..mutta tämä ei riitä minulle päivästä toiseen. En saa joutenolosta samanlaista tyydytystä kuin työelämässä. Suoraan sanoen tämä alkaa tympiä! Päivät odottaen, että mies saapuu töistä kotiin. Se on nykyään päivän kohokohta. Toivottavasti kesä tulisi pian..

2. Hormonihirviö. Jos Sami uskaltaisi, hän saattaisi käyttää tätä nimitystä minusta ainakin muutamia kertoja viikossa. Onneksi hän ei uskalla. Ja onneksi tiedostan tämän itsekkin. Jokainen, joka on ollut raskaana ymmärtää luultavasti sanan  merkityksen..tai ainakin sen, kuinka pahasti heittelevät hormonit voivatkaan sekoittaa naisen pään. Nyt minusta tuntuu, että kevätaurinko on ihana, sillä se lämmittää ja saa minut iloiseksi, mutta seuraavassa hetkessä minua alkaa suunnattomasti ärsyttää, kun aurinko paistaa suoraan silmään ja häikäisee minut. Voin saada itkupotkuraivarin ja mies katsoo hölmistyneenä vieressä, että taasko se alkaa. Ja hetken kuluttua nauran itselleni ja omalle käytökselleni.  Ja jos olen suunnitellut jonkin asian, eikä se tapahdu niinkuin olen sen suunnitellut, ei siitä seuraa hyvää..en kykene enää hallitsemaan tunneryöppyjä niin kuin ennen. Mutta onneksi tiedän myös sen, että luultavasti hormonit löytävät jossain vaiheessa tasapainon ja minusta tulee taas oma itseni. :)

3. Raskausarvet..hmm, ehkä yksi kiusallisimmista vaivoista ulkonäköä ajatellen. Teini aikana sain jo ensimakua näistä ihanuuksista, jolloin muutama pieni viiru ilmestyi sisäreisiin ja pakaroihin. No nyt tiedän, että niitä voi tulla paaaljon enemmän ja eri paikkoihin. Tummeli on kyllä ollut pelastus tässä arpi asiassa. Mahan seutu sekä pakarat ovat vielä välttyneet arvilta, osin varmasti tiuhan ja paksun rasvailun ansiosta.. Toisin kuin reidet ja tissit, joihin on suurentuneen koon vuoksi tullut muutama kauneusarpi.. Mutta nämä ovat kartta meidän tulevan pienokaisen matkasta maailmaan, joten olen niiden kanssa melko sinut.

4. Väsymys.Väsymys. Väsymys. Alkuraskaudesta saakka olen ollut tuplasti väsyneempi kuin aiemmin. Eikä tämä vaiva ole helpottanut myöhemmässäkään vaiheessa. Eikä edes nyt kun olen ollut sairaslomalla ja saanut nukkua vaikka yötä päivää. Aina väsyttää, eikä 16 tunnin unetkaan tunnu aina riittävän. Mutta nyt saan onneksi luvan kanssa levätä, nimittäin vahva veikkaus on, että neljän kuukauden kuluttua ei ole 16 tunnin yöunista tietoakaan..Oikeastaan ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen. Joka tapauksesssa jatkuva voimattomuus ja väsymys on uuvuttavaa.

5. Jatkuva pissahätä. Ja tällä tarkoitan oikeasti, JATKUVA. Vähän kieltämättä pelottaa, miten selviän viimeiset 10 viikkoa kun nyt jo tekee vaikeaa ehtiä wc:hen. Ja jos yöllä ei herää pissähädän tunteeseen, on aivan varma asia että sen tuntee sitten aamulla pöksyissään..kun ei enää pysty pidättämään.

6. Närästys. Sanotaan, että kun äitiä närästää, lapsi kasvattaa kohdussa hiuksia. Meidän pienokaisesta tulee todella tuuhea tukkainen. Ja Rennietä kuluu paketti tolkulla..eikä tunnu aina sekään tepsivän. Sitten on vain kärvisteltävä ja käperryttävä sikiöasentoon..jos se vähän helpottaisi. Eikä oikeasti ole mitään niin inhottavaa, kuin herätä yöllä poltteen tunteeseen rintakehällä!

7. Ummetus. En ole koskaan ennen kokenut tätä vaivaa ja nyt tosiaan tiedän miten tuskallinen tämä vaiva voikaan olla. Väistämättä ruokavaliota on joutunut muokkaamaan uuteen uskoon, jotta mahan kanssa pärjää.. Niin ja tottahan toki ummetus hyvinkin usein raskauden aikana aiheuttaa peräpukamia..jotka luojan kiitos yleensä häviävät kun raskaus ja synnytys on ohi. Ei kivaa eikä kaunista.

Silti, vaikka vaivojen lista näyttää pitkältä kuin nälkävuosi, en vaihtaisi päivääkään pois. Luulen, että ikävöin tätä aikaa vielä monet monet kerrat.

^^ Tässä kuvassa on lelu, jonka itse olen saanut vauvana. Soittorasia, joka soittaa kappaletta ''oi katsohan vaari tuota hauvaa'' ja väliin koira haukahtaa muutaman kerran sekä keinuttaa päätänsä puolelta toiselle kappaleen tahtiin. Tämä lelu on nähnyt monet leikit ja toimii edelleen moitteettomasti. Olen nyt soitellut tätä muutamana iltana mahan päällä pikkuiselle.

^^ Tämä ihana vaatesetti tuli tänään postissa, ostin nämä facebookin kirppikseltä 5 euron hintaan (postikuluineen) ja ihan ovat uuden veroiset. Ihanan pirtsakat kesävaatteet. Ja väri siinä mielessä ihana, että tätä voi käyttää sekä tytöllä, että pojalla!





Tämä oli vielä pakko teillekin jakaa. Just äsken sain kameralla kuvattua pikkuisen potkuja, kun näkyvät jo tuosta mahan päältä jos tarkasti katsoo. Eli tuolla vasemmalla puolella alavatsalla, ihan lähellä housun reunaa näkyy pienet potkut noin 16 sekunnin, 46 sekunnin ja 49 sekunnin kohdalla. Ainakin itse näen ne kun tarkasti katson :) Ihana <3 Tämän takia nuo kaikki vaivat kestää. Tätä rakastan!

22+5

Viikon 23 loppupuolella mennään. Hieno viikko onkin takana :) Erityisesti viikonloppu, lähdettiin käymään Samin kanssa Kuopiossa moikkaamassa minun isoveljeä ja hänen avovaimoaan ja heidän vallattoman ihania lapsiaan, joista toisen kummi saan olla.

Tulin siihen tulokseen, että lapsi on parhaimmassa iässä ollessaan noin parin vuoden ikäinen. Täynnä energiaa, iloa suloisuutta. Ja täytyy myös todeta, ettei ole lapsen rehellisyyttä voittanutta. Kehuin pojista vanhempaa, kuinka hän on jo iso ja reipas; johon hän totesi: ''En minä kyllä aina ole näin reipas, joskus teen jotain mitä äiti ja isä on kieltänyt''! Voi jos itse saisi vielä takaisin tuon lapsen viattomuuden, aitouden, rehellisyyden ja hetkessä elämisen taidon!
Ja täytyy sanoa, että useammat itkut tuli itkettyä reissun aikana, liekkö hormoneilla tämän asian kanssa jotain tekemistä, ehkä osittain..mutta kyllä lapset olivat suurin syy onnen kyyneliin :')

Tulihan se Ikeakin katsastettua ja aina siellä on yhtä mukava käydä. Jopa Sami viihtyi mukana kahtena päivänä, koska Ikea on kuuluisa 50sentin hod dogeistaan.. Ensin kierrettiin kauppa ja tehtiin ostokset, jonka jälkeen Sami palkitsi itsensä ''muutamalla'' hodarilla, limulla ja pehmiksellä. Ja tietystsi myös minä sain nauttia tuosta herkusta siinä samalla.
Löysimme Ikeasta kaiken, mitä olimme lähteneet etsimäänkin ja tietysti vähän muutakin.

Nyt on siis pinnasängyssä sekä patja (24,95€), että sijauspatja (9,95€)

Enää odotellaan äitiyspakkausta saapuvaksi, jotta saan laitettua täkin ja tyynyn ja lakanat paikoilleen ja sitten sänky on valmis pienokaista varten.

Tämä oli todellinen löytö, siis kylpyvanna (4,99€) Ei ole hinnalla pilattu. Tässä vielä kätevät liukuesteet pohjassa ja vannan alla.

Muita Ikean löytöjä olivat juomalasit 4kpl (a' 50cent), Pihvipihdit(4,95€), tarjoilukulho lasinen (2€!!) ja mustat jälkiruokakipot (a' 2€) Eli voin sana, että oli tosiaankin kannattava reissu ja ihan varmasti lähdetään toistekin, kun palkkapäivä lähestyy..

Saatiin veljeltä ja siis koko perheeltä iso sininen ikeakassillinen perintövaatteita matkaan. Nämä eivät ihan niitä pienimpiä kokoja ole, vaan ovat sopivia päälle vuoden päästä kesällä ja talvella kun tirriäinen on noin vuoden ikäinen. Ihanuuksia olivat tuohon kassiin pakanneet matkaan.

Tässä pikkuiselle ensi crocksit kesälle 2014..ihanat <3 Nämäkin sai tämän äidin kyyneliin!

Perintönä saatiin myös Ikean keinuhirvi. Ihan vielä lähiaikoina ei tälle käyttöä ole, mutta on tämä niin söpö, että menee ihan sisustuselementtinä 

No, sitten asiasta kukkaruukkuun, meillä huutaa jääkaappi tyhjyyttään. Olen ollut niin laiska, etten ole edes ruokakaupppaan tänään joutanut. Jotain hyvää kuitenkin teki mieli, joten käytin vanhat jäämistöt pois ja tein joulutorttuja, kun levyjä oli jäänyt pakkaseen viime joululta pyörimään. Ja tuoreen kahvin kanssa nämä on syntisen hyviä. Huomenna, jos olen reippaampi kuin tänään, leivon kyllä mustikkapiirakkaa ja sämpylöitä..Olen niin monta päivää näistä haaveillut (ja Sami myös) kun suunnitelmistani hänelle kerroin :D

Perjantaiaamuna päätin tehdä itselle vähän runsaamman aamupalan. Tuossa vasemmalla on aivan itsetehtyä mansikka-vispipuuroa rasvattoman maidon kanssa. Oikealta löytyy nuudeli-juusto annos..melkoisen epäterveellistä, mutta hyvää!

Tässä masukuva tältä päivää.

Eilen osallistuin ryhmäfysioterapiaan, joka on osa perhevalmennusta, joka alkaa ensikuussa. Sain paljon hyödyllisiä vinkkejä, kuinka lihaksia kannattaa raskausaikana jumpata, jotta synnytys (ja siitä palautuminen!) sujuisivat mahdollisimman hyvin ja ongelmitta. Näitäkään asioita en ollut tullut ajatelleeksi, ennen kuin niistä ääneen puhuttiin. Ja hyvä, että puhuttiin!

Ollaan tosiaan ajateltu Samin kanssa osallistua tuohon neuvolan järjestämään perhevalmennukseen. Tämä on kuitenkin meidän ensimmäinen lapsi ja mistään tiedosta ei voi olla haittaa, sen verran suuri elämän muutos on kuitenkin kyseessä. Sittenpähän sen näkee, koetaanko tämä juttu hyödylliseksi vai ei. Perhevalmennus kestää aina muutaman tunnin kerrallaan ja sitä on muutaman kerran kuukaudessa. Tässäpä tulvia aiheita.

Huhtikuu:
* Äidiksi ja isäksi
* Parista perheeksi
Toukokuu:
* Vastasyntynyt perheessä
* Imetys, synnytyksen jälkeinen aika ja suunhoito
* Synnytykseen valmentautuminen ja tutustuminen synnytyssairaalaan ja synnytyssaliin
Itseä erityisen kovasti kiinnostaa tuo viimeinen kerta, että pääsee näkemään konkreettisesti mihin sitä on joutumassa ja millaisten hoitajien ympärille. Sitten kun vauva on syntynyt on vielä kaksi kokoontumis kertaa
* Perhe kotona, vauvat 2kk
* Lapset kotona vai päivähoidossa, vauvat 6kk
Toivon myös, että valmennuksen avulla isälle konkretisoituu paremmin tämä odotus ja tuleva lapsi. Välillä nimittäin valitettavasti odotuksessa isä jää aivan liian vähälle huomiolle..Katsotaan ja ajatellaan vain vauvan ja äidin terveyttä ja hyvinvointia. Isä voi tuntea itsensä melko ulkopuoliseksi koko touhussa!

Perjantaina seuraavan kerran äitiyspoliklinikka, jossa taas pääsee näkemään pikkuisen ja tietysti katsotaan, että kohdun tilanne on ennallaan (edelleen supistelee ihan päivittäin)! Perjantaina ajattelin myös tehdä jotain vähän spesiaalimpaa ruokaa (kanaa vuohenjuustolla ja pastaa pestokastikkeella) Tämä resepti on niin hyvä, Annelta idean sain ja ohjeen myös! Toivottavasti osaan siitä myös tehdä yhtä hyvää kuin Anne.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

^^ Oli pakko vielä lisätä tämä otos. Sami ihan kauhuissaan, kun yritän könytä sen syliin : D

21+0

133 päivää laskettuun aikaan. Tuo luku kuulostaa aivan mahdottoman isolta! Mutta kevät on käsillä ja se tarkoittaa, että kesä lähestyy.
Vietin viime yön isosiskon tykönä, jossa myös isoveli perheineen oli. Katselin lasten touhua ja sitä aitoa ja vilpitöntä olemusta. Ihanaa! Kuinka viaton voi pieni lapsi olla..
Huomenna aika äitiyspoliklinikalle, tarkistuskäynti sen taannoisen sairaalareissun takia. Mut en osaa olla yhtään huolissaan, niin vilkasta elämää pitää pikkuinen tuolla omassa yksiössään.
Otin taas muutaman otoksen maanantaina tuosta yksiöstä.

Alempi kuva erityisen edustava : D Sami tykkää näpsiä kuvia, joissa en aina ole ihan hehkeimmilläni.

Tuossa kuvassa on päällä ainut omistamani h&m:n mammapaita. On ihanan tuntoinen iholla.

Menneellä viikolla kävin ostamassa henkkamaukalta muutaman bodyn ja potkuhousut vaaville ja löysin itselle Nicystä ja nellystä ihanat äitiyshousut ja ne oli vielä ale-rekissä puoleen hintaan! Mustat, joustavaa materiaalia! Tosi kivat päällä.
Viikon päästä lähdetäänkin reissun päälle Ikeaan ja toivottavasti löydetään pinnasänkyyn sopiva patja.. Ja ehkä jotain muutakin kivaa tarttuu matkaan. Ja pääsee Samikin vierailemaan ensi kertaa mun veljen ja tietysti koko perheen luona.
Tänään tarttui kasa Vauva-lehtiä mukaan kirjastosta ja täytynee viettää ilta niitä lukien, kun Sami on omistanut talviloma viikkonsa auton rassuulle.

Aurinkoisia kevätpäiviä kanssakulkijoille <3