Menneen viikon aikana minua on koetellut jokin kummallinen tauti, johon ei sitten tunnu selitystä eikä syytä löytyvän millään. CRP oli koholla ja syytä selviteltiin niinkin tarkasti, että jouduin sitten yhden yön sairaalassa makoilemaan ja olemaan tarkkailussa ja antibioottihoidossa. Onneksi taas ollaan kotona, omassa rauhassa <3 Mutta täytyy kyllä antaa oikeasti suuri kiitos sairaala henkilökunnalle, niin hoitajille kuin myös erityisesti siivoojille, joita valitettavasti niiin vähän arvostetaan :(huomiovat potilaat ja tulivat juttusillekin). Erittäin ihania ihmisiä kaikki! Ja pääasia, että masuasukilla kaikki kunnossa.
Viikkoja kasassa tänään siis 19 eli raskausviikolla 20 mennään. Tekisi melkein mieli sanoa, että aika on mennyt nopeaan..mutta todellisuudessa, ei se ole. Nyt pitäisi nauttia tästä raskausajasta, mutta koko ajan huoli jostain painaa mieltä ja en osaa täysin rentoutua tähän raskauden ihanuuteen.
Viimeksi lupailin kuvaa siitä värisevästä sitteristä, joka ostettiin niillä lopuilla rahoilla joita siitä lahjakortista jäi jäljelle.
Olen jälleen tehnyt hankintoja facebookin lastenkirppiksiltä. Viime viikolla ostin aivan ihanat Tutan uusretrot velour norsuhousut. Nää on niin pirteän väriset ja voin ihan hyvin kuvitella pukevani myös tytön päälle!
Tänään tekemisen puute iski ja järjestelin kaikki vauvan vaatteet koko järjestykseen pinkkoihin ja sain raivattua niille tilaa lipastosta. Mies tuumikin, että eikö nuo jo riittäis mutta haluan varmistua, etteivät lopu kesken ettei mun laiskana ihmisenä tarvitse koko aika olla pyykkäämässä ;)
Asiasta kukkaruukkuun. Sami on toivonut jo monta viikkoa, että tekisin sille lasagnea ja tänään ryhdistäydyin siinäkin asiassa ja tein itse alusta loppuun lasagnen joka nyt muhii uunissa ja odottaa raskaan työn raatajaa kotiin saapuvaksi!
Ja vielä muutama tuore masukuva tältä päivältä:
''Kaunis koru, jolla on tarkoitus
Bola-koru helähtää kauniisti kun sitä liikuttaa. Ääni muistuttaa tuulen kuiskausta, sen kuulee, mutta sitä ei kuitenkaan kuule. Ääni on juuri niin voimakas, että se kuuluu korun kantajalle, mutta ei kaikille ohikulkijoille. Erityisesti Bola -riipuksista pitävät odottavat äidit, sillä korun kaunis ääni rauhoittaa sekä syntymätöntä lasta että äitiä. Bolakoru onkin erityisesti tulevien äitien suosima odotuskoru.
Bola -koru on todella kaunis ja sen ääni hiljainen. Bolakorua voikin hyvin pitää kuin mitä tahansa riipusta, jonka salaisuuden vain sinä tunnet.
Kun käytät korua odotusaikana, vauva kuulee äänen samaan tapaan kuin äidin sydämenlyönnit. Odotusaikana Bola -korua voi käyttää pitkässä nyörissä jolloin se yltää vatsan päälle ja pienokainen kuulee äänen paremmin. Vauvan synnyttyä koru on tuttu esine; pienet korvat tuntevat äänen, pienet silmät katsovat tarkasti kaunista korua, ja pienet kädet hamuilevat sitä.''
Tasan viikon kuluttua on rakenneultra! Sitä odotellessa toivotaan myötäisiä raskaustuulia!
Ja ennen kuin viikon päästä saadaan niitä uusia kuvia vauvasta niin tässä yksi viikolta 11+4:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti