Päivä Angry Birds Activity Parkissa

(Pahoittelen kuvien huonoa laatua ja tärähtäneisyyttä,yritin kuvatessa pysyä vilkkaan taaperon perässä eikä kuvausväline ollut mikään ykkösluokkainen)!

Lauantaina pakkasin poiken hoitolaukun ja pojat auton kyytiin ja suunnattiin keula kohti Vuokattia ja Angry Birds aktiviteettipuistoa. Viime lauantaina puistoon oli ilmainen sisäänpääsy koko päivän ja koska emme vielä aiemmin olleet käyneet puistossa, niin otettiin tietysti tästä mahdollisuudesta kaikki ilo irti. En ole raskinut aiemmin lähteä Onnin kanssa puistoilemaan, sillä en ole ollut varma onko 2- vuotiaalle taaperolle vielä mitään kyseisessä puistossa vai onko se suunnattu kenties isommille lapsille. Nyt tiedän, että tekemistä riittää taatusti perheen pienimmillekin, isompia unohtamatta!

Me tietysti keskityttiin kaikkeen, mikä Onnia kiinnosti ja mitä hän osasi tehdä, mutta aktiviteettia näytti olevan ihan kaiken ikäisille vauvasta vaariin. Aktiviteeteista löytyy tarkempaa tietoa TÄÄLTÄ!

Yllätyin siitä, kuinka suuri puisto oli ja kuinka paljon erilaisia aktiviteetteja tilaan oltiin saatu mahdutettua. Lapset (pienemmätkin) oli huomioitu hyvin ja puiston sisäänkäynnin vierestä löytyi kymmeniä lainarattaita puistopäivän ajaksi.

Rattaiden lisäksi toinen ehdottomasti mainitsemisen arvoinen asia oli palvelualttius puistoalueella sijatsevassa Robson ravintolassa. Seisovasta pöydästä löytyi perunamuusia, uunilenkkiä, salaattia, leipää ja ruokajuomat. Menimme ravintolaan lämmittämään Oivalle ruokaa ja samalla ajattelin, että Onni voisi syödä lounaan Robsonissa. Meillä siskon kanssa ei ollut tuolloin vielä yhtään nälkä, joten siskoni meni maksamaan Onnin ruoan. Iloinen yllätys oli, kun Onnin ruokailusta ei peritty maksua lainkaan, koska hän ei ole vielä täyttänyt 2 vuotta! (Muutoin 1€/ikävuosi). Onni sai siis syödä ilmaiseksi, vaikka kukaan aikuisista ei ruokaillut. Oivankin masu saatiin samalla täyteen, sillä ravintolasta löytyi mikro lastenruokien lämmitykseen.

Itse puistossa vietettiin kolme tuntia. Onni juoksi hikipäässä aktiviteetista toiseen ja sai purettua hyvin energiansa päivän aikana. Laski liukumäkeä, ajoi polkuautolla, ryömi tunneleissa, leikki kuutioilla ja donitseilla, ui ''palikkameressä'' ja paljon muuta.
Etukäteen mietin, kuinka Oiva mahtaisi viihtyä päivän rattaissa istuen, huoli oli turha. Puistossa oli pehmeitä lattia-alueita, joissa Oivakin pääsi verryttelemään ja tarkkailemaan lasten touhuamista.

Puistossa oli myös paljon nuoria, jotka näyttivät viihtyvän hyvin, sillä angrybirds areenan lisäksi aktiviteettipuistosta löytyy mm. freestyle halli, game arena sekä golf arena. Huomasin myös golf arenan vieressä myös huoneen, jossa oli mahdollista rentoutua päivän lehtien, tv:n ja internetin maailmassa jos puistoilu alkaisi kyllästyttää (isompien lasten puistollessa voi vanhemmat ottaa rennosti). Lisäksi puistoalueelta löytyi myös kuntosali! Jokaiselle taatusti jotakin.

Oiva ei malttanut nukkua koko reissun aikana kun ihmeteltävää riitti niin paljon. Pää kääntyi puolelta toiselle ja muiden menoa ihmeteltiin tarkkaavaisesti. Vuoden päästä Oivakin juoksee muiden mukana.

Meidän puistoilupäivä oli kerrassaan onnistunut ja mennään taatusti toistekin sadepäivän sattuessa. Oivakin saa lähteä mukaan, kun viihtyi noin hyvin. Päivän jälkeen taaperolle maistui uni enemmän kuin hyvin ja ''äkäisistä linnuista'' puhutaan vielä tänäänkin. Tämä päivä säilyy muistoissa pitkään!

Taaperon lahjatoiveet

Onnin 2-vuotis synttärit lähestyy hurjaa vauhtia ja siksi on ollut aika laatia listaa lahjatoiveista. Vuosi takaperin Onni ei osannut itse toivoa vielä mitään ja toiveet oli meidän vanhempien päätettävissä. Nyt kun ikää tulee mittariin jo kahden vuoden verran, osaa taapero todellakin sanoa mistä tykkää ja mistä ei, joten toivelista oli helppo tehdä. Leluja Onnilla on vaikka muille jakaa ja nyt ollaan pikkuhiljaa luovuttu leluista, joilla Onni ei juuri koskaan leiki. Tähän taloon mahtuu paljon leluja, joita Onni vain levittelee ympäri asuntoa, niillä kuitenkaan mitään tekemättä. On kuitenkin muutamia juttuja, jotka on Onnille tärkeitä ja niistä ei luovuta. :) Nyt kun vanhoista käyttämättömistä leluista on raskittu luopua, voi toivoa myös vähän jotain uutta. Toki äiti ja isi toivoo molemmat, ettei koti synttäreiden jälkeen täyty leluista, sillä vähän on paljon tässäkin asiassa.

Oikeastaan lelujakin tärkeämpää Onnille ovat nykyään kirjat. Kirjoja luetaan ainakin kymmenen kertaa päivässä, eikä Onni tunnu kyllästyvän niihin koskaan. Eikä äiti pane pahakseen ollenkaan, sillä kirjat ovat mahtavaa ajanvietettä, kehittävät mielikuvitusta ja sanavarasto kehittyy kirjojen ansiosta nopeasti. Onni kiipeää syliin kirjan kanssa ja kuuntelee tarkkaavaisesti, osoitellen tuttuja juttuja kirjan sivuilta.
Sen verran kovakourainen taapero osaa vielä olla, että paperisivuiset kirjat eivät käsissä tahdo kestää, vaan pahviset sivut omaava kirja toimii paremmin. Jos kirja sisältää luukkuja ja ääniä on riemu taattu!
Onni omistaa soivan laulukirjan sekä soivan joululaulukirjan ja nämä ovat myös ihan ykkösjuttuja ja lauluja lauletaan kymmeniä kertoja päivässä, toiveissa olisikin vielä saada Onnille soiva tuutulaulukirja, sillä se puuttuu,

Kirjojen lisäksi myös muutama lelu olisi Onnille enemmän kuin mieleen. Meillä asustaa henkeen ja vereen automies ja kun Onni näki eräällä kaverillaan tukkirekan on siitä puhuttu sen jälkeen lähes päivittäin. Pikkuautoja meidän taapero omistaa myös melkoisen kasan ja niinpä parkkitalolla tulisi luultavasti paljon myös leikittyä. Samoin myös junaleikit ovat mieleisiä, vain junarata puuttuu.
Autojen lisäksi Onni on innostunut myös ruoanlaitosta ja haluaa aina olla apuna keittiössä. Oma leikkikeittiö olisi tämän pikkukokin unelma!

Lelujen ja kirjojen ohella myös käyttötavaralle on aina tarvetta. Erityisesti ollaan mietitty Onnille oman sähköhammasharjan ostamista. Hampaiden pesu ei ole mikään ykkösjuttu, mutta äidin ja isin sähköhammasharjan perään Onni on kovasti. Muutaman kerran hän on saanut kokeilla omalla vaihtopäällä harjata hampaitaan äidin harjalla ja sehän on ollut kivaa.
Koroke wc:hen tulisi tarpeeseen, sillä Onni ei yletä vielä itse pesemään käsiään, vaikka kovasti haluaisikin. Vaatteita ei myöskään koskaan ole paljon liikkuvalla ja kuluttavalla pojalla liikaa. Onni käyttää nyt kokoa 92, joita on riittävästi mutta koot 98 ja 104 uupuvat vielä kaapista.
Viimeiseen kollaasiin päätyi myös palapeli. Onni rakastaa nuppipalapelejä, mutta ne alkavat käydä aika helpoksi, joten olisiko aika siirtyä ''oikeisiin'' palapeleihin?

Tältä näyttää meidän pian 2 -vuotta täyttävän toivelahjat.

Mitä teillä on toivottu lahjaksi 2 vee syntymäpäivänä? 
Onko toiveissa yhtäläisyyksiä? 

Samin kanssa ajateltiin kartoittaa Onnin säästötiliä, eikä osteta lahjaa koska niitä Onni saa luultavasti muutenkin ihan riittävästi. Nyt kun vihdoin saatiin avattua pojille omat tilit!

Harrastuksena : Potkupyöräily

Kesän lähestyessä aloimme Samin kanssa miettiä, olisiko aika hankkia Onnille ikioma polkupyörä. Apurattailla totta kai, sillä eihän noin pieni ilmankaan pärjäisi. Nettikeskusteluja ja nettikauppoja läpi käydessäni törmäsin useampaan otteeseen potkupyöriin ja aloin miettiä, olisiko tässä vaihtoehto tavalliselle polkupyörälle? Onni on kuitenkin vielä sen verran pieni, ettei millään jaksaisi tavallisen pyörän polkimilla polkea eteenpäin ja äitinsä luonteen kun on perinyt, hermothan siinä hommassa menisi.

Tutustuin potkupyöräily kokemuksiin ja eri potkupyöriin muutaman viikon ajan ja eräänä iltana päädyin tilaamaan Onnille oman potkupyörän. Valikoima potkupyörissä oli laaja ja ensin meinasin tilata paljon kehuja keränneen Pukyn, mutta hinta ratkaisi tässä asiassa tällä kertaa ja päädyin hieman halvempaan malliin ja niinpä meille kotiutui Kettlerin 10'' potkupyörä. Valintaan vaikutti hinnan lisäksi myös se, etten voinut olla varma innostuisiko Onni potkupyöräilystä. Kettlerin pyörä näytti myös kivalta ja kestävältä (ja on meillä käytössä toiminut yli odotusten)!

''Lapsi opettelee potkupyörän ohjaamista, eikä välttämättä edes istu satulassa, vaan kävelee pyörä jalkojen välissä. Lasta ei tarvitse varsinaisesti "opettaa" potkuttelemaan, vaan pyörän hallinta kehittyy leikkien.  Lapsen istuessa satulassa, jalat ovat maassa ja lapsi luonnostaan tasapainottaa keikkuvaa potkupyörää kävellessään eteenpäin. Vähitellen vauhti lisääntyy ja pian pyörää jo potkutellaan eteenpäin. Tasapainon kehittyessä lapsi voi potkaista vauhtia, nostaa jalat ilmaan ja liu'utella menemään.''

Nyt kun potkupyöräilyä on Onnilla takana kuukauden päivät osaa taapero istua satulassa, eikä juurikaan enää ''kaadu'' pyörän kanssa (paitsi silloin kun väsy iskee). Aluksi pyöräily oli tosiaan sellaista, ettei satulassa edes istuttu vaan lähinnä käveltiin pyörä jalkojen välissä.
Alussa ehdin jopa ajatella, että potkupyörän hankinta ei ollut hyvä idea, sillä ensimmäisinä viikkoina Onni kaatui jatkuvasti, eikä hallinnut pyörää saatika potkuttelua. Harjoitus ja aika teki mestarin tässäkin asiassa ja nyt tasapaino on kehittynyt jo hyvin. Pieniä matkoja uskalletaan päästää ihan jalat irti maasta ja liukua eteenpäin ja tasapainotella, että pyörä pysyy pystyssä. 

''Koska lapsi pitää itse potkupyörän pystyssä, pyörä ei kuopan kohdalla keikkaa tai jää tyhjän päälle pyörimään, niin kuin apupyörillä varustetun polkupyörän kanssa voisi käydä. Myöhemmin siirryttäessä omaan polkupyörään apupyöriä ei tarvita ollenkaan.''

Potkupyörällä taittuu nykyään matkat niin lähikauppaan kuin myös metsäteillä lenkkeillessä. Onni jaksaa nykyään potkutella jo hyvän tovin, ennen kuin väsy yllättää. Jopa 2 kilometrin matka taittuu ongelmitta. Pyörä mahtuu onneksi rattaiden tavarakoriin ja on helppo laittaa sinne, jos voimat loppuvat pyöräilijältä kesken. Loppu matka taittuu sitten joko rattaiden kyydissä tai seisomalaudalla seisten.

Omasta kokemuksesta voin kyllä suositella potkupyörää lämpimästi jokaisen taaperon vanhemmille. Ainoa kriteeri on, että pituutta on riittävästi (Onni on nyt luultavasti lähempänä 90cm), jotta jalat ylettyvät maahan potkuttelemaan. Tasapaino on meidän pojalla ainakin kehittynyt hurjasti ja ulkoilu sekä lenkille lähteminen on hauskempaa ja mielekkäämpää Onnin mielestä kun pääsee potkuttelemaan eikä tarvitse kävellä tai mikä pahempaa istua rattaiden kyydissä. Tällä menopelillä Onni pääsee nykyään jo sen verran lujaa, että välillä saa juosta kiinni.  Hintaa Onnin menopelillä oli noin 40 euroa.

Potkupyörän ansiosta, ensi kesänä toivottavasti myös tavallisella polkupyörällä pyöräily onnistuu, ehkäpä jopa ilman apurattaita? Tavallinen polkupyöräkin on nimittäin pihassa odottamassa pikkupyöräilijää. Kiitos vaan Anne ja Joonas perintöpyörästä :)

Löytyykö teiltä potkupyörä? 
Mitä olette tykänneet? 

Ihanaa pyöräilykesää <3

Kursivoidut kohdat lainattu pikkusiili.fi -sivustolta. 

Oon puolivuotias!

Meidän perheen pienimmälle, joka ihan vasta syntyi, tuli eilen täyteen ikää jo puolivuotta <3
Miksi, oi miksi aika kiiruhtaa näin nopeasti. Vaikka lapsien kasvua ja huimaa kehitystä on ihanaa seurata, niin välillä aika voisi seisahtua niihin onnen hetkiin ja arjen iloihin. Jos voisi tallettaa vauvan tuoksun johonkin lasipulloon ja palata vuosien päästä nuuskuttelemaan tuota tuoksua?
Aika on niin julma, ettei se odota! Nyt takana päin ovat ne ''rankimmat'' vastasyntyneen kanssa vietetyt yösyötöt ja heräilyt, uuden arjen opettelu ja uusiin rooleihin sopeutuminen. Meillä ei ole enää tietoakaan siitä vastasyntyneestä nyytistä, joka joulun alla kotiin kaukalossa varovaisesti kannettiin. Meillä on pieni poika, joka tarkkailee maailmaa, istuu syöttötuolissakin jo ihan itse ja on päivällä enemmän hereillä, mitä nukkuu.

Tästä lähdettiin..

.. Ja tähän on tultu.

Oiva osaa jo istua syöttötuolissa hyvin, eikä tarvitse erikoisemmin mitään tukea selän taakse, sivuille välillä huojahtaa, kun istuminen alkaa väsyttää. Sylissä Oiva on tykännyt nousta istuma-asentoon jo useamman kuukauden ajan. Saa huokaista helpotuksesta, kun enää istuvaa asentoa ei tarvitse varoa. 

Öisin Oiva syö rintaa ja viihtyykin erityisesti aamuyöllä tissillä enemmän, kuin mielellään. Viimeisen kahden viikon aikana ollaan siirrytty päivällä antamaan rintamaidon ohella myös korviketta, sillä Oiva jäytää kutisevia ikeniään tisseihin niin kovasti, etten itse pysty rentoutumaan imetyksen aikana enää ollenkaan. Lisäksi kiinteiden ruokien aloittaminen vähensi maidon juontia (ja määrää) hurjasti päivällä, eikä Oiva malttaisi päivällä tissillä muuta tehdä kuin leikkiä, kun ympäröivä maailma on niin mielenkiintoinen. Maito olisi oltava pikkumiehellä pulloon pumpattuna, että syödessä pään kääntely ees taas onnistuu. Rintamaitoa ja korvitta menee tänä päivänä siis suhteessa 50/50. Öisin tankataan sitten tissillä maidon lisäksi läheisyyttä.

Kiinteitä ruokia Oiva syö 4-5 kertaa päivässä. Ehdoton suosikkiruoka on kaurapuuro! Aamu- ja iltapuurot maistuu lähes poikkeuksetta suurella ruokahalulla. Nykyään Oivan puuroannos on isompi kuin Onnin :D Lounaalla Oiva syö liha-kasvissosetta (kaupan pilttiä ½ - 1 purkki, äitin tekemää sosetta ½ purkkia) riippuen kumpaa syö. Päivälliseksi maistuu samanmoinen annos lihakasvissosetta. Sitten vielä riippuen päiväunien pituudesta voi Oiva syödä välipalaksi hedelmäsosetta/ marjoja, mutta välipala saattaa joku päivä jäädä välistä jos Oivalle sattuu maistumaan maito paremmin. Yleensä ruoan jälkeen tankataan maitoa 80-150ml.

Mansikkakakku puolivuotiaan kunniaksi. 

Yöt Oiva nukkuu pääsääntöisesti hyvin. Hän menee unille klo 20-20:30 ja herää ensimmäisen kerran syömään 02-03 välillä. Toisen kerran tissille herätään 05-06 välillä ja yöstä riippuen saatetaan maitohörpyt ottaa vielä 07 aikaankin. Vauvat ei tietysti ole koneita ja yöt vaihtevat vielä jonkin verran. Ollaampa kerran nukuttu koko yö jo heräämättäkin, kun taas viime viikolla eräänä yönä heräiltiin kahdeksan kertaa. Oiva käy yöunille omaan pinnasänkyyn, joka on kiinni meidän sängyssä. Ensimmäisellä syötöllä nostan pojan kainaloon ja siinä hän saa sitten loppuyön nukkua. 

Päiväunia Oiva nukkuu kolmet. Aamulla puuron syötyään, ottaa ensimmäist lyhyet unet, puolen päivän jälkeen on pidempien (1-3h) unien aika ja sitten vielä iltapäivästä lyhyet torkut. Uni maistuu yhtä hyvin niin ulkona rattaissa, kuin myös sisällä omassa sängyssä. 

Oiva osaa kääntyä selältä masulleen, masullaan on ihan huippukivaa pyöriä akselinsa ympäri ja kurkotella leluja ja kaikkea mitä nyt käsiinsä sattuu saamaan. Oiva on oppinut kääntymään masulleen myös vasemman kyljen kautta, mutta suosii oikean kyljen kautta pyörähtämistä enemmän. Mahallaan ollessa pylly nousee kohti kattoa, mutta kädet ei vielä lähde tähän touhuun mukaan, että pääsisi eteenpäin. Luulen, että pian hiffataan tämäkin juttu.

Hyppykiikusta on tullut kiva juttu ja siinä voidaan viihtyä pitkiäkin aikoja. Pomppiminen ja ''seisominen'' kiikussa on kivaa ajanvietettä silloin kun äiti, isi ekä Onni ehdi viihdyttämään. Oiva viihtyy pitkään lattialla touhuten ja seuraten isoveljen puuhasteluja. Parasta on kuitenkin päästä syliin ja tarkkailla maailman menoa sieltä käsin, repiä äitiä/isiä/Onnia hiuksista ja matkia hassuja ilmeitä ja ääniä. 

Oiva käyttää vaatekokoa 68cm ja harrastaa vauvauintia. Hän harjoittelee myös sormiruokailua, tänään sai maistaa elämänsä ensimmäistä mansikkaa, tuorekurkkua ja teeleipää. Meillä muuten oli tänään puolivuotis valokuvaus ,josta parhaita paloja blogin puolella juhannusviikolla.

6 kuukauden neuvola meillä on vasta juhannuksen jälkeen, joten tuoreimpia mittoja ei ole tiedossa. Myös tehosterokotukset ovat vielä saamatta, sillä Oiva oli viimeksi sen verran flunssainen, että piikit jäi odottamaan seuraavaa kertaa. Toivottavasti seuraavalla kerralla ne saadaan. Oivalla loppui maanantaina antibiootti, sillä oikea korva oli taas pahasti tulehtunut. Edelleen korvaa harotaan, mutta muuten on ollut iloinen oma itsensä, joten saapa nähdä mitä kontrollissa sanotaan. 

O - Onnellinen

I   - Iloinen

V  - Valloittava

A - Aurinkoinen