KappAhl lahjakortin arvonta

Kevät tekee tuloaan, aurinko paistaa ja olo on pirteä!

Tämän kunniaksi päätin pistää blogissa arvonnan pystyyn. Tällä kertaa sinulla on mahdollisuus voittaa 20€:n arvoinen lahjakortti KappAhl myymälään. Lahjakortti ei käy verkkokaupassa, vaan ainoastaan myymälässä ja se on voimassa 3 vuotta viimeisestä käyttökerrasta.

Arvontaan voit osallistua yhdellä (1) arvalla kommentoimalla tähän postaukseen.
Muistathan jättää kommenttiin myös toimivan sähköpostiosoitteen (erityisen tärkeää anonyymien kohdalla), jotta saan voittajaan yhteyden arvonnan päätyttyä. :)

Arvonta alkaa heti ja päättyy sunnuntaina 1.3.2015 klo 23:59.
Lähetän lahjakortin voittajalle postitse 2.luokassa.

Onnea arvontaan! :)

Oivan synnytys - synnytyskertomus

Perjantaina 8.12  raskausviikoilla 38+2 minulla oli sovittuna vauvan painokontrolli äitiyspoliklinikalle klo 13:30. Sami lähti töistä hieman aiemmin, että pääsin rauhassa käymään kontrollissa ja Onni jäi isin kanssa kotiin. Ajattelin vielä tuossa vaiheessa, että käynnillä ei pitkään menisi ja pääsisin kotiin parin tunnin sisällä. 

Minut otti vastaan tosi mukavan oloinen naislääkäri, joka ultraili ja teki sisätutkimuksen. Vauva voi hyvin masussa, mutta edelleenkään painoarvio ei ollut noussut ollenkaan edellisestä ja oli edelleen noin 2,6kg. Lääkäri ei ollut erityisen huolissaan, sillä vauva vaikutti oikein virkeältä ja napa- ja istukkavirtaukset olivat hyvät. Vauvasta mittoja ottaessaan hän kuitenkin totesi, että vatsanympärys ei vastaa viikkoja 38+ vaan enemmänkin viikkoja 32-34. Kaikki muut mitat taas vastasivat viikkoja täysin. Lääkärin mielestä huolta vauvan voinnista ei olisi ollut, jos vauva olisi ollut ns. ''kaikilta mitoiltaan pieni kokoisempi'' mutta kun yksi mitta jätätti selvästi muista olisi parempi, että vauva kasvaisi masun ulkopuolella.

Lääkärin puheista aloin ymmärtää, että tämä reissu saattaisikin olla jo se niin kutsuttu vauvan haku reissu. Lääkäri soitti vielä synnytyssaliin, mikä siellä oli tilanne ja puhelun jälkeen totesi, että voin lähteä kohti synnytyssalia, jossa synnytystä aletaan käynnistelemään. Pääsin siis suoraan saliin käynnistykseen, sillä tilanne kohdunsuulla oli jo niin hyvä, että olin valmiiksi lähes 3cm auki ja kohdunsuu oli pehmeä. 

Poliklinikalta saliin kävellessäni soitin Samille, että nyt meni viikonlopun suunnitelmat kerralla uusiksi, jäisin sille reissulle synnyttämään. Sovittiin Samin kanssa, että on Onnin kanssa kotona niin pitkään että saisin järjestettyä Onnille hoitajan ja ilmoittaisin kun tilanne on sellainen, että Samin tarvitsee sairaalaan tulla. Olin kuullut synnytyksen käynnistämisestä niin paljon kauhutarinoita, että olin varma että synnytyksestä tulisi pitkä, hidas ja raskas. Ajattelin, että käynnistyksessä voi hyvinkin kestää useita vuorokausia ennen kuin mitään oikeasti edes alkaa tapahtumaan. (Näin jälkikäteen ajateltuna tilanne olisi voinut ollakin minun mielikuvien kaltainen JOS tilanne kohdunsuulla ei olisi ollut jo valmiiksi niin kypsä ja käynnistys olisi aloitettu esimerkiksi Cytotec lääkkeillä). Saliin mentyäni pääsin heti supistus- ja sydänäänikäyrille, vaihdoin vaatteet ja oksitosiini laitettiin tippumaan suoneen klo 14:30. Synnytys siis käynnistettiin oksitosiini rasituksella (joka kestää max 6 tuntia, jonka jälkeen on pidettävä taukoa, jos edistystä ei ole tapahtunut).

Heti puoli kolmen jälkeen laitoin isosiskolleni viestiä ja kysyin moneltako häneltä loppuu työt. Kolmen jälkeen sisko soitti takaisin ja sovittiin, että hän ajaa suoraan töistä meille katsomaan Onnia. Sami oli sairaalassa jo hieman ennen neljää, vaikka mikään kiire ei olisi ollutkaan, oli silti mukava että oli juttuseuraa. 

Noin klo: 15:30 alkoivat suht säännölliset supistukset, jotka eivä kuitenkaan olleet vielä erityisen kipeitä. Pärjäsin vielä hyvin ilman kivunlievitystä ja kulutettiin Samin kanssa aikaa tv:tä katsellen, nettiä selaillen, jutellen ja odoteltiin, alkoisiko enemmän jossain vaiheessa tapahtua. Sami kävi puoli viiden maissa syömässä läheisellä huoltoasemalla ja minulle tuotiin saliin päivällinen, joka maistuikin ihmeen hyvin. 

Puoli viiden aikaan vielä hymyilytti..

Heti viiden jälkeen kätilö, kätilöopiskelija ja lääkäri tulivat katsomaan, miten oksitosiini oli vaikuttanut ja kuinka säännöllisiä ja kipeitä supistukset olivat. Sisätutkimuksessa olin auki 4cm ja supistukset olivat jo hieman tuntuvampia ja kipeitäkin, säännöllisiä, mutta niitä tuli vielä hieman liian harvoin. Oksitosiinin määrää lisättiin ja sovittiin, että katsotaan tilanne tunnin päästä uudelleen ja jos tilanne on hyvin edennyt, voitaisiin kalvot sitten puhkaista. 

Tässä vaiheessa pyysin kätilöltä lämpimän kauratyynyn selkään, sillä supistukset tuntuivat eniten alaselässä ja kokemuksesta tiesin, että lämmin auttaa kohdallani avautumisvaiheen kipuihin hyvin. 

18:20 kohdunsuun tilanne tarkastettiin jälleen ja olin auki reilu 5cm ja supistukset olivat tihentyneet 3-4 minuutin välein tuleviksi. Lääkäri päätti, että olisi hyvä hetki puhkaista kalvot, jolloin omat supistukset yleensä voimistuvat ja edistävät synnytystä. Synnytys oli myös jo niin hyvin ''vauhdissa'' ettei kalvojen puhkaisussa ollut sitä vaaraa, että vesien menosta kuluisi syntymään liian pitkä aika. Samalla vauvan päähän laitettiin pinni, jolla saatiin seurattua sydänääniä paremmin ja se mahdollisti myös minun liikkumisen paremmin, kun sydänääniantureissa ei enää tarvinnut olla kiinni. Oikeastaan heti kalvojen puhkaisun ja lapsivesien menon jälkeen supistukset alkoivat tuntua paljon kipeämmiltä ja niiden välissä sai keskittyä hengittämiseen ja voimien keräämiseen seuraavaa supistusta varten. Päätin käydä vielä wc:ssä kun pystyin ja ajattelin että sängystä nouseminen ja liikkuminen voisi auttaa kipuihin ja saada edistystä aikaan synnytyksessä. Wc:ssä käydessäni huomasin vuotavani verta melko runsaasti ja ehdin vähän säikähtää vuotoa, mutta kätilö sanoi sen olevan vain merkki kohdunsuun kypsymisestä joka tietysti olisi hyvä merkki. Wc käynnin jälkeen menin takaisin pitkälleen ja sen jälkeen en enää noussutkaan ylös, sillä olo alkoi olla kipeä ja halusin kerätä voimia tulevaan. 

Salattujen elämien katsominen oli haastavaa, sillä supistukset tuntuivat jo todella!

Kahdeksan aikoihin pyysin kätilöltä lisää kivunlievitystä ja hän ehdotti spinaalipuudutusta. En heti ollut ihan varma haluanko vielä puudutusta, sillä pelkäsin että vaikutus ehtii loppua, ennen kuin vauva on syntynyt. Kätilö kuitenkin rauhoitteli ja sanoi, että jos niin käy (mitä hän epäili) olisi ponnistusvaiheeseen mahdollista saada vielä kohdunkaulanpuudute. Niinpä suostuin spinaalin laittamiseen ja siinä vaiheessa olin jo niin kipeä, että esimerkiksi ilokaasusta kätilö ei enää uskonut olevan hyötyä. Kätilöopiskelija lähti soittamaan anestesialääkäria paikalle ja tuli sen jälkeen valmistelemaan minua puudutukseen pesemällä selän ja laittamalla tarvittavat välineet valmiiksi lääkärille. Noin klo 20:40 lääkäri tuli vihdoin laittamaan puudutuksen. Tuon neljänkymmenen minuutin aikana meinasi välillä usko loppua koko hommaan, niin kipeitä supistukset jo olivat. Kätilö piti minua kädestä ja silitti käsivartta aina supistuksen tullessa ja käski aina ajattelemaan, että taas ollaan hieman lähempänä loppua, yksi aallonharja on taas kovassa meren käynnissä voitettu kun supistus olisi ohi. 

Spinaalin laittamisen jälkeen käännyin nopeasti kyljeltä selän kautta toiselle kyljelle, jotta puudutus leviäisi tasaisesti joka puolelle. Muutama kipeä supistus ehti vielä tulla, ennen kuin spinaali alkoi vaikuttaa. Puudutus auttoi kipuun hyvin, mutta tunsin silti supistuksen aina sen tullessa. Se ei vain enää tehnyt juurikaan kipeää. Kätilö kyseli välillä, kuinka voimakkaana tunnen kipua ja pyysi kertomaan myös jos jossain vaiheessa alkaisin tuntea painetta takapuolessa tai ponnistamisen tarvetta. Yhdeksän aikaan aloin tuntea pientä paineen tunnetta, josta kätilölle mainitsin. Paine ei kuitenkaan ollut valtava ja sanoin, että en ole varma tarkoittaako se ponnistuksen tarvetta. Kätilöopiskelija päätti tutkia tilanteen ja olinkin jo auki täydet 10cm, eikä reunaakaan ollut enää jäljellä ja sain ponnistus luvan. Kyselin muutaman kerran epäuskoisena, että saanko todella alkaa ponnistaa? Vaikka hieman ponnistustarvetta tunsinkin, en ollut ajatellut että tilanne sen jo sallisi. Kätilö totesikin, että spinaalipuudutus oli saanut kropan sen verran rentoutumaan, etten laittanut vastaan supistuksille ja näin ollen aukesin lopput sentit sitten nopeasti.

Sami tuli viereen istumaan ja pitelemään kädestä kiinni ja heti kun tunsin seuraavan supistuksen tulevan, aloin ponnistamaan. Ensimmäisellä ponnistuksella syntyi pää ja oltiin Samin kanssa molemmat epäuskoisia kun kätilö sanoi, että pää tuli jo. Seuraavalla ponnistuksen lopussa kuului itku ja tajusin, että vauva oli syntynyt! Kahdella ponnistuksella poika oli siis maailmassa. Syntymäajaksi merkittiin 21:22 ja mitat pikkumiehellä oli 2690grammaa ja 47,5cm. Kätilön puhdistettua vauvasta suurimmat limat ja veret sain hänet rinnalle ja hän ymmärsi jutun jujun heti ja alkoi imemään. Siinä me itkettiin Samin kanssa ja ihmeteltiin uutta elämää.

Synnytyksen kesto oli 5 tuntia 52 minuuttia, josta ponnistusvaihe 3 minuuttia. Ei repeämiä eikä mitään muutakaan tikattavaa. Seuraavana päivänä tuntui lähes siltä, ettei koskaan olisi synnyttänytkään. Jälkisupistukset olivat ainoa muistutus tapahtuneesta.

Rv 38+2 syntyi pieni tummatukkainen poika <3

2690g

47,5cm

2 kuukautta - vauva sai nimen!

Viime lauantaina  vietettiin pienemmän poikamme kastejuhlaa. Kasteessa poika sai nimen:

Oiva Juhani

Sunnuntaina Oivalle tuli ikää täyteen kaksi kuukautta ja kasvua on kuukaudessa tullut huimasti, siltä se ainakin tuntuu. Enää vuorokaudet eivät ole pelkkää nukkumista, vaan Oiva jaksaa olla hereillä jopa kahden tunnin pätkiä ja seurailee uteliaana, mitä ympärillä oikein tapahtuu. Erityisesti aamupäivällä meillä asustaa hyvin tarkkaavainen ja seurallinen pieni poika. Hymyjä on jaeltu jo useamman viikon ajan niin äidille, isille kuin myös isoveljelle. Myös jokeltelua ja ''juttelua'' on tullut päivä päivältä enemmän. Vauva on myös tullut jäntevämmäksi ja nyt saa jo tosissaan varoa, ettei hän tipahda sylistä jalkojen päältä vaippaa vaihdettaessa, potkuissa on sen verran jytyä!

Maanantaina oli kahden kuukauden neuvola, jossa saatiin vahvistus sille, että kasvua on todella tapahtunut. Painoa oli kuukauden takaiseen tullut liki 1,4 kiloa ja pituuttakin 2cm. Oiva onkin viihtynyt enemmän, kuin hyvin tissillä, joten ihmekkös tuo. Maito on myös riittänyt hyvin, painonnousu viimeistään sen minulle todisti joten huoli pois!

Paino 4825grammaa (3470grammaa/1kk)

Pituus 54,5cm (52,5cm/1kk)

Oivalla alkoivat iltaitkut noin kuukauden iässä ja loppua ei vielä toistaiseksi ole näkynyt. Itku alkoi pahimmillaan kuuden aikaan illalla ja jatkui aina lähes puoleen yöhön. Itkuun ei auta mikään; ei ruoka, hyssyttely, kanniskelu, tutti, disflatyl jne..) Sitten päätin kokeilla olisiko vyöhyketerapiasta vauvan oloon mitään helpotusta. Olihan siitä, ainakin hetkellisesti ja nyt itkut alkavat pääsääntöisesti vasta kahdeksan jälkeen ja vauva rauhoittuu yöunille kymmenen jälkeen.  Toisinaan on jopa iltoja, jolloin vauva ei itke lainkaan. Vyöhyketerapia oli vauvalle rentouttava kokemus, Oiva oli yleensä hoidon aikana itse rauhallisuus ja joka ikinen kerta hieronnan aikana tuli isot kakat. Hieronnan jälkeiset illat olivat myös yleensä täysin itkuttomia. Nykyään Oivan saa myös helpommin rauhoiteltua, eikä itku ole niin lohdutonta. Kävimme vyöhyketerapiassa Hoitola Tenkkapoossa, jota kyllä voin suositella lämpimästi. Vaikka vauva ei hoidosta olisi edes mitään apua saanut, nautti hän hieronnasta niin paljon, että ihan vain senkin vuoksi voisin vauvan sinne viedä. 

Neuvolantäti suositteli minulle maidotonta ruokavaliota kahden viikon kokeilujaksona, jotta nähdään, ettei vauvan itkuisuus johdu maitoallergiasta. On tämä ollut melkoista opettelua, kun niin paljon on tottunut maitotuotteita käyttämään erityisesti ruoanlaitossa. Tuntuu, etten osaa tehdä hyvää ruokaa ilman kermaa, sulate- ja tuorejuustoja. Kahvissa olen opetellut käyttämään nyt soijamaitoa, joka on ihan ok, mutta soijaa tosin ei suositella sillä sille herkistyy myös herkästi. En oikein itse tiedä mitä ajatella tästä kokeilusta, sillä jos itkut johtuisivat allergiasta, niin eikö vauva itkisi pitkin päivää? Ja yöllä? Yöllä meillä nukutaan 1-2 syötön taktiikalla läpi yön. Iho on hyvässä kunnossa myös. 

No tuskimpa tästä kokeilusta haittaakaan on ja täytyy ottaa tämä uutena kokemuksena myös itselle. 

Rotarokote saatiin myös neuvolassa, joten se nyt vähän myös sekoittaa omasta mielestäni tätä kokeilua, sillä sehän voi pistää vatsaa myös sekaisin ja lisätä itkuisuutta? 

D-vitamiini Oivalla menee edelleen pienellä annoksella (2 tippaa), välillä on nostettu ja sitten taas laskettu, sillä vauva voi olla itkuinen koko päivän, mikäli tippoja antaa 4-5. Toivottavasti suolisto pikkuhiljaa kehittyy ja alkaa kestämään tipat paremmin!

Sammas on ollut myös sitkas ystävä, tällä hetkellä siihen menee jo toistamiseen Dactarin kuuri ja jospa tällä kertaa se saataisi aisoihin. Muistelen, että Onnilla sammakseen ei auttaneet mitkään kuurit eikä poppaskontit, mutta se hävisi itsekseen kiinteiden aloituksen myötä, 

Pääsääntöisesti meillä osuu iloinen vauva, mutta illan tullen alkaa kovasti joku harmittamaan ja itkuhan siinä tulee. Vaikka itkut eivät enää yhtä pitkään kestä kuin ennen, ovat ne aika uuvuttavia ja itselle tulee neuvoton olo. Iltoja on alkanut hieman jopa pelkäämään ja kun kello lähestyy kahdeksaa alkaa odottaminen .. milloin itku alkaa? Ja sieltähän se alkaa yleensä aina. 

Toivotaan, että tämä on vain ohimenevä vaihe ja tilanne rauhoittuu, kun vauva kasvaa. Ja kaikista itkuista huolimatta päivääkään en vaihtaisi pois <3 Vielä tulee se päivä, kun huomaan että hei, sehän ei olekaan itkenyt moneen iltaan! Sitä odottaessa nautitaan näistä hetkistä, pienistä hymyistä ja pikkuisista varpaista, jotka kohta (ennen kuin huomaankaan) ovat jo niin suuren suuret.

Puolitoistavuotias - Mitä taapero tietää?

Postaukset laahaa aikaansa jäljessä, sillä vauvan iltaitkuisuus ei ota vielä helpottaakseen ja energia menee arjen pyörittämiseen. Toivottavasti kuitenkin kevättä kohti mentäessä pääsisin palailemaan tämän harrastuksen pariin entistä useammin. 

Tammikuussa Onnille tuli ikää täyteen jo puolitoista vuotta. Talossa asuu varsin vauhdikas ja valloittava taapero, jonka uteliaisuudelle ja uusien asioiden kokeilun halulle ei löydy rajoja. Päivät täyttyvät uusien asioiden oivaltamisesta, sanavaraston kehittymisestä, liikkumisen riemusta, rajojen kokeilusta, hellyyden kaipuusta ja kaikesta mahdollisesta siltä väliltä.

Tiikeriasu - libero animal kampanjasta

Maanantaina käytiin Onnin kanssa neuvolalääkärissä ja siellä kaikki oli mallillaan. Painoa pojalle on kertynyt 10,6kiloa ja pituuttakin 85cm. Hampaita löytyy suusta 14 kappaletta ja ne kaikki taisivat tulla ennen yhden vuoden ikää. Liikunnalliset taidot ovat erityisen hyvin kehittyneet ikäisekseen, sanavarasto on vielä niukka. Lääkäri totesikin, että kahta suurta juttua ei voi oppia yhtä aikaa ja Onnilla ensiksi on tullut liikkuminen, puhuminen tulee sitten liikkumisen ohessa vähän myöhemmin. Hiuksetkin ovat synttäreiden jälkeen kasvaneet siihen malliin, että pari viikkoa sitten mummu otti sakset käteen ja parturoi ylimääräiset pois.

Onni rakastaa leikkimistä, kuten lapsien kuuluukin. Erityisesti auto- ja moottoripyörät leikit ovat nyt in. Joululahjaksi saatu liukumäki on myös päivittäin kovassa käytössä ja laskiessa tulee vaikka minkälaisia taidonnäytteitä erilaisten temppujen muodossa. Omia ja isin vaatteita on hauska pukea päälle useita kertoja päivässä, pipot ja housut saattavat löytyä Onnin päältä ihan miten päin tahansa.
Edelleen myös tavaroiden ja lelujen levittely ympäri taloa on huisin hauskaa, erityisesti jos joku yrittää siivota enimpiä pois jaloista pyörimästä. Palapelejä yritetään myös koota, harvemmin siinä vielä onnistutaan ja palaset lentelevät pitkin huonetta.

Laskun lopuksi esitellään taitoja.

Omaa tahtoa löytyy vaikka muille jakaa ja viimeisinä viikkoina meillä onkin asustanut oikea ''minä itse'' ja ''mulle kaikki heti nyt'' tyyppi. Jos joku asia ei mene Onnin mielen mukaan, siitä kuullaan ja kovaa. Onpa heittäydytty tikkusuoraksi lattialle kun herkkuja ei tipu tai kun tiskikonetta ei ole tyhjennetty silloin, kun Onnin mielestä aika olisi ollut oikea. 

Asustaa tuossa pikku-ukossa myös se herkkä pieni poika, erityisesti aamulla ja päiväunilta herätessä ei mikään ole parempaa, kuin kömpiä äidin tai isin kainaloon katsomaan lastenohjelmia. Pusuja ja haleja satelee päivän mittaan äidin ja isin lisäksi myös vauvalle. 

''Et saa kiinni, etkä ihan varmasti kuvaa'' !

Sanoja tulee parisenkymmentä ymmärrettävää. Eniten käytettyjä ja suosiossa ovat mm: äiti, vaippa, vauva, kakka, kukka, kala, piipaa, isi, kuuma, poppa, pitti, ei, tättä jne..

Toistaiseksi sanoja tulee vain yksi peräkkäin eikä vielä olla hiffattu kahden sanan yhdistämistä peräkkäin. Onni tekee paljon asioita pyynnöstä ja ymmärtää hyvin puhetta. Vie roskat roskiin, hakee äidille puhelimen, laittaa vauvalle tuttia, menee pöytään omalle tuolilleen kun sanotaan olevan ruoka-aika, juoksee pukemaan kun lähdetään ulos ja paljon paljon muuta. 

Tutista ja tuttipullosta on luovuttu, pullosta muutama viikko sitten kokonaan ja tutista jo alkusyksystä. Vieroitus molemmista kävi kivuttomasti. Omassa sängyssä nukuttiin kesällä jo hyvin, mutta tässä asiassa otettiin hieman takapakkia, kun Onni sairastui ja hän palasi meidän huoneeseen pinnasänkyyn, josta tulee yöllä yleensä vielä viereen nukkumaan. Nyt tosin pinnasängystä on otettu pari pinnaa pois ja harjoitellaan nukkumista ilman niitä. Vauvan synnyttyä en ole edes raskinut, enkä halunnut opettaa Onnia takaisin omaan sänkyyn. Vauva saa nimittäin nukkua kainalossa ja Onnikin pääsee kainaloon halutessaan, vauva ei ole vienyt hänen paikkaansa (sängystäkään). Pottailua meillä harrastetaan vielä epäsäännöllisesti, eikä Onni ole hoksannut jutun jujua, vaikka isommasta hädästä nykyään jo ilmoitetaankin hokemalla kakkaa. 

Ruoan suhteen Onni ei nykyään juuri nirsoile. Kaikkea mitä tarjotaan Onni myös tykkää maistaa. Ehdoton lemppari on kuitenkin makkarakastike ja perunamuusi. Viimeisein kuukauden ajan Onni on syönyt vain ja ainoastaan itse, eikä häntä nykyään saa syöttää juuri koskaan. Vieressä täytyy toki olla vähän varmistelemassa, että jotain menee suuhun saakka. Syöttötuoli on vaihtunut juniorituoliin, johon Onni itse kiipeää ruoka-ajan koittaessa ja siitä pääsee itse myös katevästi alas. Tuosta juniorituolista on tullut Onnille varsin rakas esine, sitä nimittäin raahataan ympäri asuntoa mm. ikkunan eteen jos isi on pihalla moottorikelkan kimpussa niin voi seurata, mitä isi oikein puuhaa.

Noutoruokaa äidille, ole hyvä. 

Aamut Onnilla alkaa vaihtelevasti klo 8:15-10:30 välisenä aikana riippumatta siitä, moneltako pikkuherra on malttanut asettua yöunille. Ennen nukuttiin aina yli yhdeksään, mutta vauvan tultua taloon on rytmit hieman muuttuneet itse kullakin. Aamulla leikitään ja tehdään ruokaa, aamupäivästä ulkoillaan ja sitten lounaan jälkeen päiväunille. Iltapäivällä tehdään milloin mitäkin, Onnilta ei ideat lopu kesken. Illalla iltapalan kautta hampaiden pesulle ja nukkumaan. Sänkyyn Onni rauhoittuu itsekseen, yleensä alle kymmenessä minuutissa.

Isistä mallia - Läppäri auki ja näppäilemään

Ulkona Onni ei muuta tekisikään kun istuisi rattikelkan/pulkan kyydissä niin kauan kuin joku vaan jaksaa vetää. Kuorma-auton työntelykin on mukavaa puuhaa, mutta jää stigalle kirkkaasti kakkoseksi. Suurta ihmetystä aiheuttaa myös kaikki liikkuva; erityisesti piipaa-autot sekä erilaiset traktorit ja työkoneet. Lintuja sekä oravia on myös mukava seurailla. 

Ukin luona on aina yhtä kivaa!

Tässä puolentoistavuoden aikana on tapahtunut ihan hirmuisen huima kehitys verrattuna siihen pienen pieneen nyyttiin joka meille 2013 heinäkuussa suotiin. Vielä 1. vuotissynttäreiden aikaan pystyi puhumaan vauvasta, mutta nyt Onnista on eittämättä kuoriutunut jo 'iso poika, jossa ei enää ole vauvan pyöreyttä (tai mitään muutakaan) vauvamaista. Eron huomaa vielä selkeämmin, kun pikkuveli tuli taloon. Ero on huima! 

Kaikin puolin taaperoarki on energistä ja vanhempien kannalta myös kuluttavaa, sillä koti ei koskaan enää ole siisti, eikä tavarat löydy sieltä mistä niiden kuuluisi (ainakaan meillä)! Silti tuota oivaltamisen ja oppimisen iloa on mahtavaa saada seurata vierestä. Aina ei itse hoksaa, kuinka paljon 1,5 vuotias asioista ymmärtää ja mitä kaikkea hän jo osaa. Välillä saa oikein hämmästellä sitä, miten se jo tuonkin asian noin hyvin ymmärtää. 

Saa nähdä, mitä seuraava puolivuotta tuo tullessaan ja millainen poika meillä asustaa kesällä kun mittariin pärähtää täyteen 2 vuotta!

Millaisia on muiden taaperot olleet puolitoistavuotiaina?