Vauva tuli taloon kuukausi sitten - mitä meille kuuluu nyt? + 1kk kuvat ja neuvolakuulumiset

Tasan kuukausi on kulunut siitä, kun vauva muutti masusta osaksi meidän perhettä. Ihan pelkästään vaaleansinistä vauvakuplaa meidän arki ei ole ollut, vaan mukaan on mahtunut tunteita laidasta laitaan. Onnen kyynelistä huoleen ja epävarmuuteen. Ilosta ja naurusta epätoivoon ja syyllisyyteen. Vallitsevana tunteena kuitenkin on ollut rakkaus <3 Rakkaus vauvaa kohtaan, rakkaus Onniin, joka on ottanut uuden isoveljen roolinsa ihailtavasti vastaan..rakkaus meidän perheeseen.

Vauva syntyi siis 8.12 maanantaina ja pääsimme sitten torstaina kotiin. Lähtötarkastuksessa kaikki oli hyvin ja olin onnesta sekaisin, kun sairaalassa vietetyt ja huonosti nukutut yöt olivat takana. Sami ja Onni haki meidät kotiin ja päästiin harjoittelemaan arkea vauvan kanssa. Onni ihmetteli vauvaa kovasti ensipäivät ja osoitti vähän mustasukkaisuuttakin, mutta pian tottui tulokkaaseen ja nyt on jo niin kuin vauva olisi ollut aina kanssamme :) Onni laittaa tutin suuhun, jos vauva itkee, haluaa antaa haleja ja pusuja ja heijaa sitteriä jos vauva ei ole siinä muuten tyytyväinen.

Tasan viikon verran ehdittiin totutella kotielämään, kun sitten itse huolestuin vauvan keltaisuudesta. Terveydenhoitaja oli käynyt kotikäynnillä edellisenä päivänä ja käskenyt seurata kellastumista ja 18.12 torstai aamuna huomasin, että vauvan silmän valkuaiset ovat myös alkaneet kellertää. Soitin sitten osastolle, jolta kotiuduttiin ja saatiin lähete labraan ja äidinvaistot piti paikkansa ja bilirubiiniarvot olivat koholla (340) ja käsky kävi takaisin sairaalaan sinivalohoitoon. Useat kyyneleet tuli vuodatettua, sillä jo synnytyksen jälkeen ollessani osastolla, oli ikävä Onnia aivan mahdoton ja nyt jouduin sairaalaan toistamiseen. 

Kaksi yötä vietettiin lasten osastolla. Sinivalohoito tehosi jo vuorokaudessa ja bilirubiiniarvot lähtivät laskuun, mutta vauva oli jo kotona ollessa ollut kovin räkäinen ja limainen ja osastolla ollessa pienellä todettiin RS-virus, joka sitten meni niin pahaksi, ettei syömisestä liman vuoksi tahtonut tulla mitään ja limaa jouduttiin imemään parin vuorokauden ajan useaan otteeseen nenän kautta. 

Lauantaina 20.päivä joulukuuta päästiin vauvan kanssa kotiin, sovittiin että käydään aamuin illoin osastolla, jossa voivat imeä limaa jotta syöminen helpottuu ja pärjätään kotona. Meiltä kun ei ole sairaalaan kun muutaman kilometrin matka. Päästiin siis viettämään joulua kotiin! Rs-virus on kuitenkin sitkeä tauti ja vaikka kävimme osastolla aina röörejä avaamassa, joiduimme jälleen viikon kuluttua 27.päivä taas osastolle takaisin, sillä vauva oli yksinkertaisesti niin täynnä limaa ja hapettui huonosti, ettei ollut muuta vaihtoehtoa. Tämä oli siis jo kolmas kerta sairaalassa lyhyen ajan sisään ja itseltä alkoi loppua usko parempaan huomiseen. Limaisuus ei ottanut yhtään helpottaakseen ja ikävä Onnia oli aivan hirveä! Lisäksi tunsin kauheaa syyllisyyttä, kun olin vauvan kanssa sairaalassa, sillä ajattelin Onnin ajatelleen, että olen hylännyt hänet vauvan takia. Vaikka Onni sai viettää laatuaikaa isin kanssa, niin ei oma syyllisyys siitä yhtään vähentynyt. Taas vietimme osastolla kolme vuorokautta ja tuossa ajassa vauva saatiin vihdoin ja viimein kuntoon ja virus viimein oltiin ainakin suurimmaksi osin selätetty,

Anteeksi siis kaikille lukijoille ja seuraajille, että blogi on huutanut tyhjyyttään viime aikoina. Ollaan vietetty enemmän ja vähemmän aikaa sairaalassa, vauva on ollut kipeä (ja niin vuorotellen meistä jokainen) ja tämä arki on tosiaan melko hektistä, kun on kaksi vaippaikäistä talossa. Väsymys painaa kieltämättä välillä silmää ja kovaa, mutta päivääkään en vaihtaisi pois <3
Blogi kilpailee yöunien kanssa ja voitte vaan arvata kummasta olen valmis tinkimään ;) Päivällä on enää turha kuvitellakaan istuvansa koneella, siitä pitää Onni ja vauva huolen.

Aika menee kuitenkin hirmuisen nopeasti ja meidän pieni vauva täytti tänään 1 kuukauden <3
Kävimme neuvolassa jo maanantaina, jolloin ikää siis oli hieman vajaa kuukausi ja lääkäri totesi pojan olevan kaikin puolin terve ja kasvavan hyvin. Täysimetyksellä mennään ja ilmeisti maito on riittänyt hyvin, vaikka itse sitä välillä epäilenkin.

Mitat (suluissa syntymämitat) 

* Pituus 52,5cm (47,5cm) = 5cm!
* Paino 3460g (2690g) = 770grammaa!
* Pipo 36,2cm (34cm) = 2,2cm!

Vauva kasvaa hirmuista kyytiä, kohta tuo pikkuinen vastasyntynyt on muisto vain.. :')

Onnin aikaan perinteeksi muodostui joka kuukausi ottaa Onnista valokuvat ja samaa perinnettä haluan jatkaa tämän pienokaisen kanssa. Tänään siis otettu ensimmäiset ''viralliset'' kotikuvat tästä vauvasta.

Onnillekin tuli toissapäivänä mittariin jo 1,5 vuotta ja hänestäkin tuli otettua muutama kuva, mutta Onnille haluan omistaa seuraavan postauksen ihan kokonaan ja niinpä kuvatkin sitten vasta siellä!