Rauhallista Joulunaikaa!

Ihan ensiksi! 

Meille syntyi 8.12. klo 21:22 ihana pieni poika mitoin 2690grammaa ja 47,5cm <3

Arki kahden pienen kanssa on ollut kiireistä ja se on valitettavasti näkynyt blogin puolella. Vauva ei ole myöskään pysynyt terveenä ja jouduttiin takaisin sairaalaan kotiutumisen jälkeen, joten aikaa eikä jaksamista yksinkertaisesti ole ollut. Kuulumisiin palaan myöhemmin, nyt halusin toivottaa kaikille lukijoille ja seuraajille oikein ihanaa ja rauhallista joulunaikaa! Nautitaan rakkaimpien seurasta ja yhdessä olosta :) Palailen linjoille kun aika antaa myöten.

6. joulukuuta - Joulutunnelmaa etsimässä.

Meidän itsenäisyyspäivä on sujunut leppoisissa tunnelmissa. Aamupäivästä ei ollut kiire mihinkään ja makoiltiin pitkä tovi sohvalla koko perheen kanssa viltin alla, katseltiin tv:tä ja torkuttiin. Luksusta!

Onnin päiväunien jälkeen ryhdyttiin valmistautumaan iltaa varten, sillä meillä oli tiedossa pikkujoulut, jotka isäni perinteikkäästi piti myös tänä vuonna. Minä yritin epätoivoisesti etsiä jotain jouluista paitaa, joka mahtuisi masun kanssa ja jouduin lopulta tyytymään punaiseen pitsipaitaan, joka on ennenkin ollut päälläni pikkujouluissa. 

Onnista tuli pikkuinen tonttu, isi veti päällensä kauluspaidan ja sitten oltiin valmiita pikkujouluilemaan koko poppoo. 

Hyvää jouluruokaa vedettiin napa täyteen, nautittiin joulumusiikista livenä ja olipa lapsille oma pieni leikkinurkkaus, jossa pienet pääsi purkamaan ylimääräistä energiaa. 

Ruoan jälkeen oli koko pikkujoulujen jännittävin osuus, joulupukki tuli vierailemaan ja tuomaan pienet muistamiset jokaiselle. 

Tänään ehdin aamusta myös laittamaan kotiin viimeiset jouluvalot ja koristeet. Joulusiivous tuli tehtyä myös loppuun (vaikka taaperon touhutessa sen joutuu vielä ennen joulua tekemään monet kerrat uusiksi)! Piparkakkutalon kasaaminen olikin joulukoristeluista vaativin, sillä kaupasta ostetut taloelementit olivat jo valmiiksi hajalla ja niitä sitten yritettiin epätoivoisesti Samin kanssa Onnin päiväuniaikana korjailla. Hermo kiristyi molemmilla, mutta saatiin kuin saatiinkin talo pystyyn ja koristeltua :) Sokerin sulatus ja kuumentaminen oikean lämpöiseksi oli yllättävän haastavaa. 

Osa joulukoristeista on perintöä lapsuuden kodista ja ne on saatava esille joka vuosi. Kynttelikkö on yksi perintökoriste ja en ole koskaan vielä nähnyt missään nätimpää. Toivottavasti se kestää vielä monet joulut. Adventtitähti on myös muodostunut perinteeksi ripustaa ikkunaan 1. adventtina. 

 Etupihaa koristaa lyhty, jossa siniset valot. Takapihalle ostin suuren pajupallon, johon laitoin kirkkaat valot ja olohuoneen ikkunassa on pajusta tehty sydän, jossa moniväriset valot. Tästä talosta ei joulun aikaan ainakaan valoa puutu ;) 

Tilasin jouluksi uudet verhot sekä pöytäliinan, näitä voi oikeastaan käyttää koko talven yli, sillä eivät mielestäni ole liian jouluiset. Keittiön joulukapan sisko lahjoitti meille ja se sopi ikkunaan kuin nakutettu. 

Miltä näyttää muiden koti joulun aikaan? Mikä koriste tekee teille joulun?

Joulukuusi meille kotiutetaan ihan aitona versiona tänä vuonna. Saa nähdä miten pian kuusi on entinen Onnin käsittelyssä :D Mutta muovikuusta en halua missään nimessä, sillä joulukuusesta tulee aito joulun tuoksu kotiin ja onhan se omaan silmään vaan paljon kauniimman näköinen. 

5. joulukuuta - Pieni, pienempi, meidän vauva

Huomenna laskettuun aikaan on aikaa enää tasan kaksi viikkoa! Huhheijjaa:) Siksipä suuntasin tänään sovitusti neuvolaan aamupäivästä. Mulla on nyt usemman päivän ollut päänsärkyä, mutta en ole ollut siitä oikeastaan huolissaan, vaikka eihän se nyt mukavaltakaan tunnu, kun lääkkeistä huolimatta takaraivossa jomottaa jatkuvasti enemmän ja vähemmän.

Verenpaineet olivat sitten sen verran koholla alkuraskauteen nähden 141/89 (116/61) ja pissassa leukkarit parilla plussalla ja proteiini +/- että terveydenhoitaja suositteli käymään synnytyssalissa sydänääni- ja supistuskäyrillä sekä ultrassa. Poissuljettiin siis raskausmyrkytyksen mahdollisuus. 

Vähän vaille 12 olin jo käyrillä makaamassa ja nätti sydänäänikäyrä piirtyi paperille. Pieniä supistuksia tuli myös viisi tuon 20 minuutin aikana, eli selvästi siellä masussa ollaan jo valmistautumassa matkaan kohti maailmaa :) 

Toksemia verikokeet otettiin myös ja niissä ei onneksi paljastanut mitään hälyttävää, että olisi sairaalaan tarvinnut jäädä. Pissa meni vielä viljelyyn ja siitä tulee sitten tulokset myöhemmin. 

Lääkäri ultraili vauvaa puolisen tuntia, sillä vauva oli niin mutkilla masussa, ettei mittoja meinattu saada millään otetuksi. Mitat (pää, reisiluu, sydän jne.) vastasivat viikkoja täysin, mutta vartalonympärys kasvaa edelleen hyvin maltillisesti ja vastaa viikkoa 33-34. Painoarvioksi lääkäri sai 2,6kg eli melkoisen pieni kirppu masussa asuu. Sf- mitta on pysynyt myös kolme viikkoa nyt samoissa lukemissa. 

Sisätutkimuksessa kävi ilmi, että kohdunsuu on auki 2,5cm, kohdunsuu on pehmeä ja kanavaa jäljellä 1,5cm. Lääkäri oli toiveikas, että vauva lähtisi syntymään itsekseen nyt viikonlopun aikana, sillä kun vauvan paino nousee edelleen noin hitaasti on muuten edessä luultavasti käynnistys. Maanantaina täytyy sitten taas suunnata synnärille, jossa katsotaan tilannetta uudelleen ja mietitään jatkot. 

Napanuoran ja valtimoiden virtaukset oli hyvät ja lapsivettäkin näytti olevan tarvittava määrä, joten akuutti hätää vauvalla ei ole. 

Minä niin toivon, ettei synnytystä jouduttaisi käynnistämään vaan se saisi alkaa luonnollisesti sitten, kun aika on oikea ja vauva haluaa ulos tulla. Olen kuullut käynnistyksestä paljon huonoa ja luulen itsekin, ettei ns. keinotekoisesti aloitettu synnytys ole yhtä helppo kuin luonnollinen.

Onko kenelläkään teistä käynnistetty synnytystä? 

Kuinka kauan synnytys kesti ja oliko supistukset pahempia kuin ns. luonnolliset? (jos on mihin verrata) 

Vauvan pää ei ole vielä kiinnittynyt, joten tämä tuo myös omat haasteensa jos synnytys käynnistyy lapsivesien menolla, sillä vaarana on napanuoran luiskahtaminen ulos. 

Tämä joulukuu meneekin nyt sitten jännäillessä tulevaa, en ole ihan varma jännitinkö joulua enemmän lapsena vai nyt!

4. joulukuuta - Musiikki vie pikkumiestä

Ihan mahtavaa :D Onni tosiaan innostuu musiikista joka kerta paljon. Tällä kertaa ei osattu lopettaa ajoissa ja huono olohan siitä tuli. 

3. joulukuuta - Veronpalautukset tuli.. ja meni!

Tänä aamuna pankkitilin saldo näytti pitkästä aikaa reilusti plussaa. Kaiveltiin Samin kanssa ''pieni'' laskupino nenän eteen ja hups hei, ei mennyt kovin kauan että tilin saldo läheni tuttuja lukemia. Raha-asioista en blogin puolella koskaan tule paljon puhumaan, mutta sen verran voin sanoa, että onpa mukava kun seuraavaa tilipäivää ei ole odottamassa yhden yhtään laskua! Tää on ihan luksusta enkä muista koska viimeks olisi laskupussin pohja näyttänyt tyhjää <3

Tervemenoa silppuriin. 

Olisi ollut ihanaa laittaa ihan kunnolla ranttaliksi ja lähteä kiertelemään kauppoja näin joulun alla veronpalautukset taskussa, mutta järjellä kannatti ajatella tällä kertaa enemmän kuin tunteella, sillä nyt on triplasti parempi mieli, kun tuo pino on tuhottu. 

Sen verran mukavalla summalla verottaja onneksi muisti, että vähän jotain jäi näppiinkin ja voitiin vihdoinkin lähteä sohvakauppoja kiertelemään ja mieluisa löytyikin nopeasti, kaiken lisäksi -30% ale hintaan! Saatiin siis vielä sohvakin veronpalautuksilla. Ensi viikolla meidän olohuoneeseen saapuu pitkään hakintalistalla ollut kulmasohva ja saadaan vähän enemmän laiskottelu tilaa, eikä vieraiden tarvitse istua kuin sillit purkissa. Tällä hetkellä meitä palvelee kolmen istuttava kangassohva, mutta se on käynyt auttamattomasti liian pieneksi. 

Tänä vuonna veronpalautukset tuli todella tarpeeseen ja ne tuli myös käytettyä järkevästi. Saatiin muutama joululahjakin odottamaan pukin konttiin, eikä enää ole kuin puolet ostamatta. Toivottavasti ehdin loput lahjat ostamaan, ennen kuin baby päättää syntyä maailmaan. 

Mihin muut ovat käyttäneet veronpalautukset? 

Vai tuliko sellaisia ollenkaan? 

2. joulukuuta - Mitä tänään tehtäisiin?

Nyt kun äitiyslomaa on jo takana muutamia viikkoja ja ollaan Onnin kanssa päivät kotona pyörii usein aamulla mielessä kysymys: Mitä tänään tehtäisiin? 

Joskus tekee hyvää viettää koko päivä kotona. Ei kiirettä mihinkään, ei autossa istumista, eikä mitään suunniteltua ohjelmaa. Ollaan vaan ja hengaillaan. Siivotaan, tehdään kotitöitä, käydään saunomassa, ulkoillaan, syödään, luetaan kirjoja, tehdään palapelejä, rakennetaan legoilla tai riehutaan sängyllä :)

Muutaman kerran viikossa on kuitenkin kiva saada vaihtelua arkeen ja súunnata ulos ulko-ovesta ja tehdä jotain ihan muuta, mitä kotona tehdään. Saatetaan käydä ruokakaupassa tai muilla ostoksilla, lähdetään leikkimään johonkin monista leikkipuistoista, joita kaupungilta löytyy. Joskus päiväkahvit jonkun ystävän luona piristää kummasti mieltä. Toisinaan lähdetään kyläilemään mammakavereiden ja heidän lastensa luokse tai käydään kurkkaamassa, mitä sukulaisille kuuluukaan!

Keskiviikko iltapäivisin suunnataan muskariin. Meille tämä on melko tuore harrastus, mutta jo muutaman kerran jälkeen Onni on ymmärtänyt jutun jujun ja muskari onkin nykyään viikon kohokohta. Laulun ja leikin lisäksi Onni on oppinut muskarissa mm. odottamaan vuoroaan, keskittymään lauluihin ja ''open'' juttuihin sekä muskarista on tarttunut hurjasti hyviä laululeikkejä myös kotiin vietäväksi.

Musiikki on Onnille muutenkin tärkeää. Munamiehen pomppufiiliksen tahtiin ollaan jammailtu kotona useat kerrat ja nauraa kikatettu päälle. Viikko taakse päin käytiin katsomassa Ti-Ti Nallea joulukonsertissa Onnin, meidän kummipojan ja minun ihanan ystävän kanssa. Konsertissa Onni hyppi ja taputti ja eläytyi musiikkiin, eikä näyttänyt pitkästymisen merkkejä kuin vasta loppusuoralla.

Viikonloppuisin isi on kotona ja silloin puuhastellaan yleensä koko perheen kanssa, nukutaan pitkään, syödään extra hyvin, käydään kyläilemässä, ulkoilemassa, katsotaan tv:tä ja pötkötellään sohvalla porukalla.

Voi kun muistaisi joka viikko ikuistaa ihan arkisia hetkiä kameralle. Tämä arki ja hetki tässä ja nyt on Onnin lapsuus. Hän on kuitenkin hetken vain näin pieni ja kaikki pienetkin, meille aikuisille arkiset asiat ovat taaperolle suuri elämys ja ihmetyksen aihe <3

Nautitaan ihan tavallisista arkisista asioista, ei sen tarvitse olla sen hienompaa tai suurempaa!

1. joulukuuta - Viimein valmista vauvaa varten.

Joulukuu ja ihan kohta myös joulu on täällä!

Vihdoin tää mama on saanut otettua itseään niskasta kiinni ja koti on valmiina vauvaa varten. Kauan kadoksissa ollut inspiraatio tuli lauantaina, kun 37. raskausviikko pyörähti käyntiin ja vauvasta tuli virallisesti täysiaikainen <3 Siellä hän vielä yksiössään pötköttelee, mutta masun tälle puolen on varmasti mukavampi muuttaa, kun kaikki on valmista.

Täysiaikainen rakkaus 37+0

Iso pino vauvan pikkuisia vaatteita on pesty ja tuolla ne nyt lipastossa odottavat käyttäjäänsä. Suurin osa vaatteista on Onnin perintöä, mutta muutama uusi vaate on tiensä löytänyt kaappiin, vauvan vaatteet on kerta kaikkiaan niin vastustamattoman ihania. Toki myös talvi on asettanut omat haasteensa ja kovasti olen pikkuiselle metsästänyt riittävän pientä ja lämmintä talvimyssyä ja tumppuja. 

Kaupasta mukaan on lähtenyt toki myös muuta tarpeellista ensimmäisille viikoille, jotka kotona vietetään. Hoitotaso on löytänyt tiensä pinnasängyn päälle ja nätisti rivissä odottavan pikkuiset vaipat ja muut vastasyntyneen hoitoon tarvittavat tykö tarpeet. Muistaako sitä enää, kuinka niitä pieniä oikein käsitellään, miten se napatynkä puhdistui tai kuinka usein silmiä piti vanulla putsata? 

Välillä mielen valtaa kauhun sekaiset ajatukset. Miten me selvitään vauva-arjesta taas kerran, juuri kun edellisestä selviydyttiin. Onnin aikana vauva-arki oli ihanaa, enkä muista kovinkaan monta epätoivon täyteistä vuorokautta kokeneeni viime vuoden aikana, meillä oli suloinen ja kiltti vauva, joka ei turhista itkenyt. Mitä jos tällä kertaa vauva onkin perinyt äidin temperamentin ja tulisuuden? Siinä sitä sitten opetellaan arkea uusiksi, ihan koko perhe. 

Ja vaikka Onni niin ''helppo'' olikin, toki oli myös niitä väsyttävämpiä päiviä ja öitä. Kun itku oli herkässä ja tuli ajatelleeksi, että tätäkö tämä nyt on. Elämässä ei mitään muuta olekaan kuin tissimaito, yösyötöt, jatkuva huoli vauvan hyvinvoinnista, imetyksen tuoma stressi jne. Aika kultaa muistot, meidän tapauksessa hyvinkin äkkiä ;) 

Nyt vauva-arki eroaa edellisestään melkoisesti, talossa kun asuu myös taapero. Voin nostaa käden ylös jo nyt ja huutaa hep jos kysytään kasvaako univelka ja tuleeko arki muuttumaan yhä vaan hektisemmäksi. 

Kaikesta huolimatta, haluan yrittää parhaani mukaan nauttia vauvasta ja antaa hänelle yhtä paljon kuin Onnille. Toivottavasti pystyn myös luomaan ja vahvistamaan sisarusten sidettä toisiinsa, heti alusta pitäen. Eikä kukaan vauva maailmassa pystyisi saamaan mahtavampaa isoveljeä, mitä Onnista tulee <3

Onni nukkuu jälleen pinnasängyssä meidän huoneessa, vaikka hän jo kesällä kertaalleen siirtyikin omaan huoneeseen ja isojen poikien sänkyyn nukkumaan. Jossain vaiheessa aloimme Samin kanssa molemmat lipsua tuosta omassa huoneessa nukuttamisessa, sillä miten helppo Onni onkaan yöllä kaapata kainaloon pinnasängystä, joka on meidän huoneessa hänen herätessään ja jatkaa siinä tyytyväisenä unia koko perhe. Vauva onkin siis tarkoitus nukuttaa ensikuukaudet kehdossa, sillä pinnasänky tuntuu niin kovin suurelta niin pienelle, kehto on sijoitettu ihan meidän sängyn viereen ja siitä vauva on helppo nostaa syömään kun nälkä yllättää. Voi myös olla, että päädytään tämänkin vauvan kohdalla perhepeti ratkaisuun, sillä se oli toimivin myös Onnin kohdalla. Mutta käyköhän tila ahtaaksi, jos 160 senttiseen parisänkyyn ahtautuu neljä nukkujaa? Onni tulee kuitenkin joka aamuyö viereen, hän ei yleensä aamuyöstä enää omaan sänkyyn rauhoitu, jos herää. 

Vauvan oma pesä

Tutit ja tuttipullot on myös varmuuden vuoksi hankittu, sillä ainakin Onnille tutti tuli tarpeeseen parin viikon iässä, samoin kuin pullo. Kun imetys lähti sujumaan, pumppasin pulloon maitoa ja pääsin itse käymään ihan rauhassa mm. kaupassa, sillä isi pärjäsi Onnin kanssa enemmän kuin hyvin pullon ansiosta. Itseäkin olen muistanut mm. liivinsuojilla, siteillä ja lansinol voiteella. Eiköhän näillä alkuun päästä :)

Sairaalakassin pakkasin myös muutama päivä sitten. Sieltä löytyy puhelinta, tablettia ja latureita lukuunottamatta nyt kaikki tarvittava. Toiveissa olisi hakea kirjastosta vielä joku oikein hyvä kirja sairaalaan (vaikka edelliselläkään kerralla en koko kirjaa avannut, vaikka sellainen kassista löytyikin). Mahdolliset eväät täytyy ostaa sitten kun hoo hetki on ihan käsillä. 

Kassista löytyy: 

* Kotiutumisvaatteet vauvalle

* Kotiutumisvaatteet itselle

* Liivinsuojia

* Henk. koht hygieniä välineet (hammasharjat, shampoot ym.)

* Imetysliivejä

* 1x imetyspaita

* Tossut

Tarkoitus täydentää vielä seuraavilla:

* Kännykkä

* Tabletti

* Laturit

* Kirja

* Meikit ja hiusharja

* Eväät (luumut, alpen myslipatukat, maxi kinder suklaa, pillimehu)

Sairaalassa olo hyödynnetään, enkä aio pitää omia vaatteita (ehkä imetyspaitaa) sairaalassa. Osastolta löytyy ihan varmasti myös siteet ja voiteet mitä nyt ikinä voi tarvitakaan, joten tuon suurempia en kassissa mukanani sinne vie. Muistiinpanovälineet voisi olla hyödylliset, voisi sitten ihan tuoreelta muistilta kirjoitella ylös mm. synnytystarinaa. 

Nyt sitten vaan odotellaan vauvaa saapuvaksi!