Nyt sitä eletään jo sitten kahdennettakymmenettäkuudetta raskausviikkoa! Viikot eikun menee eteenpäin melkein huomaamatta. Kevät on saanut minun ostoshalut aivan uuteen uskoon. Minun pitäisi saada pikkuiselle kaikki, heti, nyt! Vaikkakin vielä reilu kolme kuukautta on odotusta ja aikaa jäljellä. Ainakin toivottavasti.
Tänään vein kirppikselle lisää tavaraa myyntiin. Löysin tietenkin vauvalle myös ihanat potkuhousut, kahdet puolipotkarit ja yhdet collegehousut. En vaan malttanut pitää näppejäni erossa noista ihanuuksista :)
Kirppistä kierrellessä törmäsin ihanaan ystävään, Janitaan.<3 Hän auliisti lupautui lähtemään mukaani lastentarvikeliikkeeseen, josta mukaani tarttui hoitotaso pinnasängyn päälle, pehmeä hoitoalusta ja imetystyyny
^^ Tuo on toivon mukaan käytössä kätevä, kun saa helposti paikalleen ja pois aina taarpeen mukaan ja meidän kaksioon just sopivan kokoinen ratkaisu!
^^ Imetystyyny vielä pussissa, taidan ottaa kyllä jo ihan piakkoin käyttöön, jos saisin tuettua sängyssä itseni hieman parempaan asentoon, selkäsärky on aamuisin jotain ihan hirveää.
Keskiviikkona posti toi myös tullessaan sen Britaxin kaukalon ja vyötelakan..Todella tyytyväinen olen tähän hankintaan. On jämäkän ja turvallisen tuntuinen. Enää adapteri puuttuu, sen avulla tämän saa sitten Emmaljungan runkoon tarvittaessa kiinni ja kauppareissut on helpompi hoitaa.
Ai niin, vielä yhden löydön tein kirppikseltä, ja hyvin toimii. Ehdin jo testailemaan.
Olen alkanut odottaa tätä ihmislasta maailmaan päivä päivältä enemmän ja enemmän. Tuntuu, että sydän ihan pakahtuu onnesta ja kiitollisuudesta luojaa kohtaan, kun hän on suonut meille tämän mahdollisuuden. Mahdollisuuden tulla vanhemmiksi, kokea jotain näin ainutlaatuista ja ihanaa..Jotain, joka aivan taatusti laittaa elämämme ylösalaisin ja muuttaa arvojärjestystä ja käsitystä elämästä ja rakkaudesta. Tälläistä rakkauden tunnetta en ole koskaan kokenut, eikä kukaan ole minulle osannut kertoa miltä se tuntuu. Eikä sitä pysty kuvailemaan se täytyy kokea. Voin vain kuvitella, kuinka nämä tunteet vahvistuvat kun saa oman lapsen käsivarsilleen. Äidinrakkaus on kaikkensa antavaa, tuota pientä ihmistä kohtaan!
Nämä sanat tulostin pinnasängyn yläpuolelle ja tarkoitus on vielä löytää sopivat kehykset näille:
Annoin sinulle elämän,
mutta en voi elää puolestasi.
Voin opettaa sinulle asioita,
mutta en voi pakottaa sinua oppimaan.
Voin antaa sinulle suunnan,
mutta en voi olla aina suunnistamassa kanssasi.
Sallin sinulle vapauden,
mutta en voi vastata vapauksistasi.
Voin opettaa sinua erottamaan oikean väärästä,
mutta en voi päättää puolestasi.
Voin hankkia sinulle kauniita vaatteita,
mutta en voi tehdä sinusta kaunista sisältä.
Voin tarjota sinulle ohjeitani,
mutta en voi hyväksyä niitä puolestasi.
Voin opettaa sinulle arvostusta,
mutta en voi pakottaa sinua kunnioittamaan.
Voin auttaa sinua tavoitteiden asettamisessa,
mutta en voi saavuttaa niitä puolestasi.
Voin kertoa sinulle ystävällisyydestä,
mutta en voi pakottaa sinua olemaan hellä.
Voin neuvoa sinua ystävien valinnassa,
mutta en voi valita heitä puolestasi.
Voin varoittaa sinua maailman synneistä,
mutta en voi olla moraalinvartijasi.
Voin kertoa sinulle miten eletään,
mutta en voi antaa sinulle ikuista elämää.
Äiti rakastaa sinua.
Aina ja ikuisesti.
Odotus ja raskausajan myötä olen huomannut, että löydän itseni miettimässä omaa lapsuuttani ja lapsuusaikaani yhä useammin. Mitä minulle on jäänyt lapsuusajastani mieleen erityisen rakkaana, mitä haluan tuoda myös oman lapseni elämään..ja mitä ehkä haluan tehdä toisin. Odotusaika on antanut ajattelemisen aihetta, millainen minä olen ihmisenä, millainen on minun arvomaailmani, millainen on minun käsitykseni toisista ihmistä..erityisesti läheisistäni. Ja meitä tulevia vanhempia on kaksi. En ole vain minä ja minun käsitykseni arvoista ja asioista, joita haluan lapselleni opettaa. Olen keskustellut Samin kanssa hänen lapsuusajastaan ja- muistoistaan. Mitä hän pitää tärkeänä, kuinka hänet on kasvatettu, haluaako hän omalle lapselleen samanlaiset lähtökohdat elämään. Ja ainakin minulle nämä keskustelut ovat olleet tärkeitä, sillä tiedän meidän molempien saaneen elämäänsä hieman toisistaan poikkeavat neuvot ja kasvatuksen. Asioista etukäteen keskusteltaessa, voi olla helpompi välttää erimielisyyksiä sitten kun pienokainen on täällä meidän kanssamme.
Sinua odotan
''Sinua en tunne,
vain hiljaa aavistan
sen täydellisen ihmeen,
sen lahjan valtavan.
Sinua en tunne,
vaan tunnen kuitenkin.
Luot sydämeeni valon
kuin tähti loistavin.
Sinua en tunne,
vaan valtaat maailman.
Et arvaa kuinka paljon
sinua odotan.""
-Anna-Mari Kaskinen-
Yksiö 25+1