Niin siiinä kävi tänäkin vuonna. Huomasin, etten ole onnellinen omassa elämässäni..
Yleensä olen tyytynyt syksyn koittaessa kohtalooni ja jäänyt elämään unelmiani.
Muutama viikko sitten päätin, että nyt ei saa käydä niin. Olen keväällä eronnut pisimmästä parisuhteestani, minulla ei ole mikään mikä minua Kainuussa pidättelisi.. Miksi siis jäädä tänne, kun voin lähteä kokeilemaan siipiäni ihan hyvin jonnekkin muualle.
9.9.2011 vietettiin rakkaan äitini häitä. Hän sai rinnalleen miehen, joka on tosiaan kuin luotu äidilleni! Äiti asuu miehensä kanssa Helsingissä ja on tullut jo muutamaan kertaan siellä vierailtuakin.. Minä, joka aina olen ollut pääkaupunkiseutu vastainen ihminen, aloinkin tykätä tuosta kaupungista..ja PALJON! Lisäksi yksi parhaimmista ystävistäni asuu siellä myös. Kävin hänenkin luonaan yökylässä, viihteellä tuli käytyä ja mukavaa oli..
Aloinkin ajatella, miksen voisi kuvitella itseäni muka asumaan tänne? Mikä tässä on aiemmin tuntunut niin kauhealta. Tämä kaupunkihan on täynnä elämää..ja ennenkaikkea TYÖTÄ!
Niinpä lopussaan, päätös syntyi hyvinkin äkkiä. Sinnehän minä lähen..Työpaikalle on ilmoitettu, töitä on jo Helsingistä haettu (ja vastauksia on tullut) ! 01.02.2010 olen toivottavasti sitten jo virallisesti kirjoilla Helsingissä.. Jospa siellä olisi parempi olla. Jos tämä olikin se jokin, mikä on tuntunut sisälläni tyhjältä möykyltä, että tarvitsen vähän piirien vaihdosta.. En tiedä, sehän selviää vain kokeilemalla!
Innolla ensi vuotta odottaen
Cirsi
